Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuolema ja Kusipää

Kim Hyeon, kusipää joka panee ketä huvittaa

Kieron Warwik, kuolema joka elää kahvilla ja vähäisillä yöunilla

Darkligns, tietoa jengistä ja olinpaikastaan

Detroit, roolipelille tärkeät paikat

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Razeback

28.02.2019 14:18
Hiljaisuutta kesti pienen hetken, kunnes Hyeon esitti kysymyksen. Käänsin pääni tuon puoleen, mutta miehen silmät olivat ummessa. Tuo näytti levolliselta ulospäin, mutta tunsin kuinka ajatukset pyöritävt hänen päässään kuin vuoristorata.

"Sen näkee sitten." Totesin hymähtäen. En jaksanut miettiä asiaa juuri nyt, sillä tiesin että pomoni ottaisi sen esille myöhemmin. Hän on joskus tehnyt töitä Andrein kanssa ja olen kuullut pelkkää pahaa siitä miehestä. Jos Victor oli käärmee, se mies on viekkain kotka josta olen ikinä kuullut. Hänellä on yhteyksiä kaikkialle, voimaa ja terävä mieli. Nämä kaikki tekevät hänestä vaarallisen.

"Jos Andrei päättää saapua, emmeköhän me kuule siitä." Sanahdin vielä kohauttaen olkapäitäni. Käännähdin kyljelleni, selkä Hyeoniin päin. Kipeä kylki painui patjaa vasten, mutta onneksi sänkyni oli sen verran mukava, ettei asento sattunut juurikaan. Katselin seinää, ja siinä kiinni olevia bändien ja pelien julisteita. Kaikki ne olivat pala menneisyyttä, teinivuosiltani ja se kyllä näkyi. Suurin osa oli haalentunut voimakkaasti, muuta repsotti rikkinäisenä seinästä. Ehkä niille pitäisi tehdä joskus jotain.

Nimi: Yaryar

28.02.2019 12:17
Suljin lopultakin silmäni huokaisten raskaasti. Taisin tarvita vain kunnolliset yöunet - ehkä. En tiennyt mitä puhua, en oikeastaan edes halunnut puhua. Ajatukseni olivat niin sekavaa, että puhumisesta olisi tuskin tullut mitään. Kyllä minä syynkin tiesin tämän hetkiselle olotilalle - Victorin kuolema. En ollut käynyt asiaa missään välissä lävitse ja suurin osa minusta tiesi, että käärme ei tulisi takaisin.

“Mitä tapahtuu sitten jos ja kun Andrei palaa kaupunkiin etsimään suosikki venäläistään? Jos Victoria pelkäsi niin Andreita tulee pelkäämään kahta kauheammin.” Puhuin rauhalliseen sävyyn puhe hiljentyen epäselväksi muminaksi loppua kohden, lähinnä itselleni kun viimein muistin jopa Victorin pomon olemassaolon. Sen muutaman kerran hänet nähtyään tiesin kyllä, että mistä ihmiset puhuivat. Vilkaisin sivusilmällä Kieronia. En halunnut toisen murehtivan tuossa kunnossa joten aloin oitis katumaan sanojani.

Nimi: Razeback

28.02.2019 11:10
Katsahdin mieheen, tuon laskeutuessa vierelleni pedille. Hän ei luonut katsettakaan minuun, joka sai minutkin siirtämään oman katseeni takaisin kattoon.
Hyeon oli omituinen persoona. Hän osasi olla itsevarma ja voimakastahtoinen, mutta sitten hänestä tuli välillä epävakaa ja hämmentynyt. Uskoin itse olevani melko tasainen aina, aivan sama mikä tunnetila minussa hehkui. Mutta oranssihiuksinen näytti tunteensa herkästi. En tiennyt oliko se hyvä vai ei, sillä itse en osannut mennä tunteiden mukaan, paitsi vahingossa ja niitäkin aikoija kutsuin virheiksi. Minulle oli virhe antaa tunteiden viedä täysin mukanaan.

Lopulta suljin silmäni, antaen kehoni rentoutua. Kivut olivat siedettäviä, joten saatoin levätä edes hetkisen. Toisaalta taas mieleni teki kahvia, joka ei auttaisi lepäämiseeni sitten yhtään. Ehkä voisin olla hetkisen rauhassa ja sitten tehdä kahvia.

Nimi: Yaryar

28.02.2019 11:01
En voinut olla nauramatta kuullessa toisen kyllästyneen huokauksen. Taisin olla paikka paikoin hyvinkin raskas persoona. Jäin lopulta nojailemaan seinään kun katse oli viimein käynyt huoneen lävitse. Ristin kädet rinnalleni huokaisten. Minulle vapaus tarkoitti kuolemaa, ilman omistajaa olin kutakuinkin kuollut - en ehkä fyysisesti, mutta henkisesti.

Lopulta päädyin menemään sängylle miehen seuraan katse kuitenkin suunnattuna kattoon eikä toiseen. Ajatukset pyörivät ympyrää.

Nimi: Razeback

28.02.2019 07:34
Olin hämilläni. Ensin mies selittää kuinka en voi sanoa että hän on vapaa ja sitten hän ei tiedä haluaako tulla omistetuksi. En todellakaan ymmärtänyt sitä, joten annoin olla. Ehkä Hyeon tulisi johonkin ajatukseen ja joko jäisi tai lähtisi.

Kuljin huoneeseeni. Tummansiniset verhot peittivät ikkunan, pysäyttäen suurimman osan valonsäteistä. Pienessä tilassa oli suurehko sänky, sen vierellä tumma yöpöytä jonka päällä lojui kirja joka oli jäänyt kesken, valkea kirjoituspöytä seisoi nurkassa mistan tuolin kera. Tuolille oli kertynyt kasa vaatteita ja pöydän ainoa puhdas kohta oli CD-soittimen ympäristö, muuten kirjat, lehdet ja vaatteet täyttivät sen.
Olisin rojahtanut kovempaa sängylle, ellen olusi ollut kipeä. Asetin kepin nojaamaan seinää vasten jotta se olisi helpompi noukkia, kun seuraavan kerran lähdin. Kaaduin selälleni sänkyyn, kuunnellen miehen pahoillan olevia sanoja.
"Älä viitsi." Totesin huokaisten. Ei hän minun tunnelmaani pilannut, ellei alkaisi marttyyriksi. En voinut sietää sellaisia ihmisiä. He veivät voimat muilta ihmisiltä ympärillään, vaikka ajattelivat tekevänsä oikein.

Nimi: Yaryar

28.02.2019 06:43
En pitänyt siitä, että toinen ei katsonut minua silmiin - käänsi katseensa pois. Hän ei ollut ennen tehnyt niin ja sillä hetkellä tiesin, että en halunnut hänen jatkossakaan tekevän niin.
“Minä en tiedä mitään muuta, joten en osaa haluta jotakin sellaista.” Ääneni oli lämmin samalla kun väistyin hänen tieltään. Nappasin pöydältä lasin sekä pilleripurkin seuraten toisen vanavedessä.

“Anteeksi.” Huokaisin hiljaisesti, pettymys äänessä - helvetti kanssani, “Pilasin taas tunnelman…” Lisäsin harmistuneena. Kuljin makuuhuoneen puolelle pysähtyen kuitenkin nopeasti vain tarkkailemaan ympäristöä valppaana.

Nimi: Razeback

27.02.2019 22:49
Harvoin kaduin sanomisiani, sillä ajattelin jokaisen puheenvuoroni tarkkaan, mutta nyt kaduin. Ajattelin tekeväni palveluksen toiselle, mutta ilmeisesti vain pahensin hänen oloaan.
Kuuntelin hiljaa, kääntäen katseeni sivummalle, pois toisen kasvoista. En sanonut mitään puolustuksekseni, mitä olisin voinut edes sanoa. Että en tiennyt? Typerää selittelyä.

Lopulta kun mies oli saanut puheensa loppuun, saatoin ajatella kunnolla. Tällä kertaa oikeasti ajatella mitä sanoisin, ei tunteiden tuomaa lässytystä.
"Jos haluat tulla omistetuksi, olen se joka sinut omistaa." Sanoin itsevarmasti, kasvot vakavina. Käänsin katseeni taas mieheen, vain muutamien sekuntien ajaksi, kunnes keräsin yhden kepin maasta.
"Menen menen." Hymähdin miehen patisteluille. Nousin seisomaan ja lähdin jotenkuten konkkaamaan kohti makuuhuonettani, jonka ovi oli raollaan. En odottanut apua toiselta, en edes toivonut sitä.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 21:06
“Meille koirille sanat ‘olet nyt vapaa’ omistavat eri merkityksen kuin teille isoille herroille - omistajille…” Puhuin rauhallisesti kun aivoni olivat rekisteröineet toisen sanat viimein ja ajatuksiin vaipuneena jatkoin puhetta. En oikeastaan edes ajatellut sanomisiani.
“Koira ei koskaan jätä omistajaansa ja luodin edessä koira puolustaa omistajaansa viimeiseen asti - sitä en tainnut itse osata järin hyvin.” Naurahdin hiljaisesti. Ei, en todella osannut. Kenties asia yön pimeinä tunteina saattoikin häiritä, mutta tällä hetkellä se oli yksi hailee.

“Omistaja sanoo koiran kuolinhetkellä yleensä sanat ‘Olet vapaa’, koska koira on tehnyt viimeisen palveluksen ja viimein päässyt vapaaksi - kirjaimellisesti.” Muistin kyllä tämän kertomuksen yhdeltä ystävältäni. Silloin olin vain nauranut, ajatus omistajista ja koirista oli huvittava, mutta tällä hetkellä se oli järkeenkäypää.
“Luultavasti minulle käy niin, kuolen nuorena puolustaessani jotakin sellaista jota rakastan.” Hymähdin rennompaan sävyyn painaen kevyen suudelman toisen otsalle. Olin 24-vuotias enkä todella uskonut eläväni edes kolmekymppiseksi. Ajatus olisi saattanut pelottaa herkempää.
“Nyt se sänky, menisitkö sinne lepäämään?” Vaikka en pelännyt kuolemaa saatika edes ahdistunut niin en myöskään pitänyt sen puhumisesta. Minulle oli pienestä lapsesta asti ollut selvää, että en eläisi vanhaksi. Asian ajatteleminen kuitenkin teki siitä liian toden.

Nimi: Razeback

27.02.2019 20:43
Katselin tarkkaavaisena kuinka mies laskeutui eteeni. Silmäni tuijottivat hunajanruskeita silmiä, joihin lopulta uppoiduin kokonaan. Mitä hän kanssani tekisi? Mistä minä tietäisin. Ei hänen tarvitsisi mitään tehdä, ellei tahtoisi, kaikki oli hänen päätettävissään. Vastaukseksi lopulta vain pudistin päätäni hiljaa ja huokaisin. Katse miehen silmissä edelleen.

Olin vastaamassa Hyeonin kysymykseen huoneenvaihdosta, mutta hän kerkesi ensin puhumaan. Katselin tuon hämmentymistä mietteliäästi, kasvot rennolla ilmeellä.
"Olet nyt vapaa." Kuiskasin lopulta, nostaen toisen käteni miehen poskelle. "Saat jäädä luokseni jos haluat, mutta saat myös mennä." Jatkoin. Silittelin sormenpäilläni miehen poskea, katsellen kuinka hän käsitteli sanojani mielessään.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 20:26
Polvistuin mustahiuksisen eteen lattialle sormet kulkien kasvoja pitkin huokauksen saattelemana.
“Mitä minä kanssasi teen…” Hymähdin pehmeästi tarkkaillen katseellani toisen kasvoja.

“Mikset menisi makuuhuoneeseen? Saisit ehkä jopa levättyä paremmin mitä täällä.” Kysyin sormet pysähtyen takaisin poskelle, sivelemään sitä suorastaan rauhoittavasti, “Hm, Kieron… “ Aloitin mietteliääseen sävyyn kulmat kurtistuen,
“Oletko nyt omistajani?” Ääneni oli vakava, pohtiva. Mitä kauemmin asiaa ajattelin, sitä hämmentyneeksi tulin ja lopulta vain tyydyin kyhjöttämään lattialla hämmentyneenä.

Nimi: Razeback

27.02.2019 19:55
Otin vesilasin ja purkin vastaan pienesti hymyillen miehelle. Avasin purkin, valikoiden sieltä yhden pillerin. Ottaisin toisen kyllä jos siltä tuntuisi. Kumosin vettä kurkkuun ja nielaisin. Sitten vasta jaksoin vastata Hyeonille.
"Jos haluat." Kohautin olkapäitäni. En ollut itse siisti ihminen, en sitten yhtään, joten kämppäni oli siinä kunnossa. Mikään ei kuitenkaan homehtunut, eikä likaisia lautasia ollut kuin keittiössä, mutta en ollut imuroinut pariin hetkeen, vaatteita oli pinoutunut tuoleille ja mitään tasoja en ollut pyyhkinyt varmaan sitten tädin poismenon ja suurraivauksen, jonka tein sen jälkeen.
Enkä oikeastaan edes hävennyt sitä. Tämä oli minun kotini ja sekaisuus kuului siihen. Jos kaikki kiiltäisi ja olisi paikallaan koko ajan, minua alkaisi ahdistamaan.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 19:48
Pelkkä Kieronin elämän ajattelu sai surulliseksi. Niin suloinen ja heiveröiseltä vaikuttava. Osa minusta olisi halunnut suojella häntä tältä julmalta maailmalta, mutta hän osasi sen ihan itse. Jopa paremmin mitä minä. Hän olisi luultavasti iskenyt minua puukolla jos olisi kuullut ajatukseni tai pystynyt lukemaan ne.

Kulmani kurtistuivat kuullessa toisen henkäyksen ja kysymyksen kuullessa loikkasin sohvalta miestä kuitenkin pyrkien varomaan. Kuljin asunnon poikki keittiöön ja nopeasti löysin lääkekaapin josta kaivoin pilleripurkin. Kulmani kurtistuivat nähdessä sotkun. Olin aivan liian siisti ihminen tällaiselle. Nappasin vielä vesihanasta lasillisen vettä.
“Saanko siivota täällä?” Kysyin mietteliäästi kun ojensin lasin sekä pillerin mustahiuksiselle.

Nimi: Razeback

27.02.2019 18:51
Hymyilin tyytyväisenä toisen halatessa ja suudellessa hiuksiani. Nojasin päätäni miehen puoleen.
"Tottakai puhun, ei kai minulla muiden kokemuksia ole." Hymähdin sitten hieman virnistäen. Minulla oli aina ollut koti jossa olla ja ruokaa, ainakin kun täti oli vielä elossa, muttei oikein muuta. Kaverit vaihtuivat tiuhaan tahtiin, huumeet veivät kiinnostuksen kouluun ja suurimman osan rahasta. Toki olin aina maksanut vuokrani aijoissa, mutta se siitä. Rahaa ei riittänyt ruokaan, vaan mielummin ostin huumeita, joilla pärjäsin muka niin hyvin. Ja meinasin kuihtua kuoliaaksi.

Kipu alkoi viemään voimiani, vaikka väsymys alkoikin haihtua hiljalleen. Henkäisin syvään. Kylkeä poltteli, enkä uskonut että mikään asento korjaisi sen kipuilua.
"Viitsitkö tuoda särkylääkkeitä?" Kysäisin väsyneesti. Minusta alkoi tuntua että kohta olisin koukussa särkylääkkeihin, jos en paranisi pian. Sen verran on tullut niitä napsittua.
"Ne ovat tuossa lääkekaapissa." Osoitin tupakeittiön suuntaan. Jääkaapin vieressä oli peiliovellinen lääkekaappi, jonka peili oli pölyinen ja likainen. En varmaan ollut ikinä siivonnut sitä.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 18:34
Seurasin miten toinen nousi istumaan vierelleni enkä voinut olla potematta hetkeä huonoa omatuntoa kun toista selvästi sattui. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja hautasin kasvoni toisen hiuksiin nuuskien toisen ominaistuoksua tyytyväisenä.

“Puhut omasta kokemuksesta, etkö vain?” Kysyin pehmeästi, kuiskaten. En ollut aivan varma miksi epäilin moista, mutta jokin oli saanut minut kysymään. Painoin kevyen suukon toisen hiuksiin hymyillen pienesti. Toki minullakaan ihanteelliset kotiolot olleet, mutta siitä huolimatta minulla oli ollut katto pään päällä ja rahaa. Jopa kavereita, jotka tarkemmin ajateltuna lähinnä vain halusi hyötyä minusta. Nyt, jengien suomien asioiden takia, minulla oli myös ystäviä. Unelmat… Niitä ei ole ollut koskaan. Kunhan selvisin hengissä päivästä toiseen niin saatoin olla onnellinen.

Nimi: Razeback

27.02.2019 17:32
"Lapset ovat outoja..." Hymähdin hiljaa. En voisi itse luottaa kehenkään vain sen perusteella että joku toinen luokkaa häneen. Se oli erittäin outo ja naiivi ajatus, mutta se kuului lapsille. Siksi he olivat niin viattomia.

Katsahdin kunnolla Hyeoniin päin. Tuon turhautuneisuus sai minut huokaisemaan ja nousemaan vaivalloisesti istumaan. Hän oli todella huolissaan siskostaan ja tuon tulevaisuudesta. Siirryin aivan miehen viereen istumaan, irvistäen epämukavasta kivusta.
"Mutta tiedät mitä et halua hänen tekevän, se on hyvä alku." Lohdutin lempeällä äänellä. "Niin kauan kun hän käy koulussa kaikki on hyvin. Jos hänellä on unelmia, kavereita ja paikka jossa viettää yönsä ja syödä, kaikki on hyvin." Selitin mietteliäänä. Silmäni tuijottivat tyhjyyteen edessäni, kun aivoni kävivät kierroksilla, miettien omaa elämääni. Nuo olivat asioita joita minulla ei ollut, enkä usko että kovin montaa Hyeonkaan allekirjoitti.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 15:21
Seurasin miten toinen kierähti selälleen enkä voinut olla hymähtämättä kuullessa toisen sanat.
“En tiedä… Ehkä koska minä pidän sinusta niin hän ajattelee sinun olevan pidettävä ihminen.” Kohautin harteitani huvittuneena, ei Faith ollut tyhmä vaikkakin lapsellisen naiivi, mutta se kuului hänen ikäänsä.

“Minä toivon, että Faith ei saa samanlaista elämää kuin minä, mutta mitä minä sille voisin tehdä? Hitto, en tiedä muuta elämää kuin tämän - miten voisin kasvattaa lapsesta paremman kun en tiedä mitä tarjota?” Olin saanut olla lääkehuuruissa ilman stressin häivääkään sairaalassa, mutta nyt täytyi taas huolehtia todellisista ongelmista.

Nimi: Razeback

27.02.2019 14:52
Kuuntelin miestä hiljaa, otsa rypistyen. On siinäkin tytöllä vanhemmat, ei ihme jos Hyeon lähtenyt nuorena jengeihin mukaan, ei tuollaisia ihmisiä voi kutsua edes perheeksi.
Vaikka menetin oman perheeni nuorena, ja tätini sitten vanhempana, minua oli kuitenkin rakastettu, vaikka olinkin etäinen ja muutenkin huono ihminen. Faith oli vielä siinä iässä että hänet voisi pelastaa meidänkaltaiselta kohtalolta, mutta jos tuo meno hänen vanhemmiltaan jatkuu, pelkään että ennen pitkään tyttö löytää itsensä jostain mistä ei tahdo löytyvänsä.

Nostin päätäni, kierrähtäen vaivalloisesti selälleni. Katselin miehen kasvoja rento ilme omillani, hieman painotellen mielessäni mietteitä.
"En ymmärrä miksi hän pitää minusta." Sanahdin sitten. Ihmisten menneisyyksien tai ihmissuhteiden kaiveleminen ei kuulunut tapoihini, joten siirsin keskustelua hieman kevyempään. Ehkä parempi niin myös Hyeonille.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 12:46
“Isäni on taas työmatkalla ja Deitraa ei kiinnosta muu kuin isäni rahat sekä kyrpä.” Ääneni oli viileä, puhuin aiheesta jota käytännössä inhosin, “Joten Faith jää käytännössä minun hoiviin. En tiedä miten hänellä edes menee nyt kun minulla on ollut muuta ajateltavaa.” Huokaisin raskaasti pyörittäen sormiani ohimollani kyllästyneenä. Ajattelu sai päänsäryn.

“Kiitos Kieron, arvostan sitä. Faith pitää sinusta, hänellä ei ole ollut järin hyviä kokemuksia ystävistäni… Tai muistakaan. Amos on sellainen joka huolehtii Faithista jos en kykene siihen itse eikä hänkään ole täysin elementissään lasten kanssa.” Selitin tasaisen rauhallisella äänellä välittämättä jos Kieron olisi nyt nukahtanut - en odottanut vastausta, “Ja kuten aiemmin tuli selväksi niin Victoria Faith ei voinut sietää, hänen läsnäolonsa muutti minua lähes aina.” Hymähdin vielä muistellessa aikoja jolloin Faith oli ollut venäläisen lähellä. Olin lähes aina ollut entistä varovaisempi, koska pelkäsin Victorin suuttuvan pienimmästäkin ja Faith oli silti lapsi.

Nimi: Razeback

27.02.2019 12:02
Hymähdin lämpimästi. Tässä tilanteessa oli paljon tottumusta meille molemmille, jos oikeasti ajattelimme alkaa seurustelemaan. Ajatus oli todella outo, enkä tiedä kuinka nopeasti tulisin edes tottumaan siihen. Jos koskaan.

Nuokuin jossain juuri nukahtamisen ja valveen rajamailla, kunnes mies puhui uudestaan. Hätkähtäen nostin katseeni toiseen.
"Eikö hänen vanhempansa hoida niitä?" Kysyi mietteliäästi. Kyllähän huoltajien pitäisi hoitaa lapsen asiat koulussa, eikä hänen veljensä. Toisaalta ihailin miehen kykyä ja halua huolehtia pikkusisarestaan. Se kertoi lempeydestä hänessä.
"Mutta jos tahdot, voin tulla." Lupauduin lopulta. En ole ikinä ole ollut hyvä lasten kanssa, niiden vilpittömyys ja pelottomuus, lisättynä suureen määrään uteliaisuutta oli ahdistavaa.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 11:28
Vastasin toisen katseeseen rauhallisesti sormet hipaisten poskea. En kauaa joutunut pohtimaan vastausta.
“Ei tietenkään, olenhan kanssasi…” Totesin ykskantaan harteitani kohauttaen, “Se on vain vierasta.” Lisäsin mietteliäämpään sävyyn. Tähän olisi totuteltava, koska arkisuus ei muutenkaan ollut minulle erityisen tuttu käsite. Tosin yksi arkinen asia minun olisi hoidettava ja se osittain jännitti minua. Jong-Su ei päässyt huolehtimaan Faithin kouluasioista ja Deitraa ei pahemmin kiinnostanut, joten minun pitäisi mennä koululle hoitamaan jokin
“Haluatkohan tulla seurakseni Chrysleriin? Jotakin Faithin asioita täytynee hoitaa enkä helvetissä haluaisi mennä yksin.” Irvistin pelkästä ajatuksesta. Olisi vain tarkistettava päivämäärä sille helvetille ja saisin olla luultavasti niin rehtorin kuin opettajienkin tarkkailun alaisena - varsinkin ulkonäköni takia. Suuri arpi kasvoissa tuskin antoi täydellistä ensivaikutelmaa.

Nimi: Razeback

27.02.2019 10:31
Hyeon vaikutti tyytyväiseltä sanomaani, eikä ihme, kai jokainen tahtoi saada vastakaikua ihmiseltä josta piti. Se kai kuului ihmisluontoon.
Olin myös itse tyytyväinen ja jopa onnellinen. Olimme molemmat selvinneet hengissä, enemmän tai vähemmän loukkaantuneina mutta hengissä kuitenkin, saimme vihdoin kiinni tunteistamme toisiamme kohtaan ja pystyimme ehkä jopa tunnustamaan ne niin kuin aikuiset. En alkanut leikkimään ihastunutta teiniä, vaan sanoisin kyllä suoraan asiat, kunhan ne vain selkiytyisivät enemmän.

"En." Myönsin väsyneesti. Tiesin etten saisi unta. "Mutta lepo riittää." Jatkoin hiljempaa, lähes mumisten miestä vasten.
Toisen toteamus suhteemme arkisuudesta sai minutkin naurahtamaan. Käänsin kasvojani ylemmäs, niin että näin Hyeonin. Hymyilin tuon puoleen uupuneesti, tietämättä näyttikö ilmeeni edes hymyltä, vai yhtään miltään.
"Onko se paha?" Kysäisin, laskien pääni takaisin toisen syliä kohti, sulkien silmäni. Pidin arkisuudesta, silloin kaikki toimi nätisti, ilman ylimääräisiä tunteiluja.

Nimi: Yaryar

27.02.2019 09:59
Kuuntelin toisen hengitystä hymyn kohotessa kasvoilleni. Oloni oli tyytyväinen, viihdyin toisen seurassa ja siitä miten sain vain upottaa sormeni hänen hiuksiinsa. Toisen hiljainen vastaus sai sydämen sykkimään kiivaammin ja pienen punan poskille.
“Hyvä…” Hymisin vastauksesta. Vai että ote pienestä mustahiuksista, miten suloisen kutkuttava ajatus.

“Saatko nukuttua?” Kysyin pehmeästi, hiljaa. Kyllä minä tiesin toisen univaikeuksista. Siinä missä nukuin yleensä kuin tukki niin toisen herätti pienikin ääni.
“Olemme kuin aviopari.” Naurahdin pehmeästi sormet pysähtyen hetkellisesti toisen hiuksiin ennen kuin jatkoin.

Nimi: Razeback

27.02.2019 07:10
Tottakai tahdoin rehellosen vastauksen, olisi se kuinka itsekäs, ruma, tai hempeän pehmeä tahansa. En edes ymmärtänyt miksi asiasta olisi pitänyt valehdella, tai keksiä mitään ylimääräistä. Halusin totuuden, sillä siisti.

Kuuntelin Hyeonin puhetta silmät kiinni, rauhallisesti hengittäen. Virnistin tuntiessani miehen hampaat korvallani. Omalla tavallaan teko kieli siitä että hän olisi tahtonut olla se dominoiva osapuoli, mutta se oli turha luulo, en lähtisi tuohon leikkiin tällä kertaa.
Oranssihius ei ollut periaatteiden kannattaja, selvästikkään. Hän oli jengissä vain koska siitä saattoi olla hänelle hyötyä. Ajatus oli outo minulle ihmisenä joka sai pelastuksen jengissä, saaden sieltä lopulta pysyvän paikan ja joka kohtelee toisiaan kuin perhe.
Virne levisi huulilleni arpikasvon myöntäessä että minä olin se jolla oli ohjat käsissä. Pidin siitä ajatuksesta, mutta toisaalta annoin silti miehen tehdä mitä huvittaa. En ajatellut että ihmisiä voisi pitää hihnassa kuin koiria, niinkuin Victor oli tehnyt. Ei, Hyeon saisi tulla ja mennä miten tahtoi, minä en sitoisi palloa hänen nilkkaansa.
"Paras tottua siihen." Hymähdin leikkisän ylpeällä äänellä miehen vaatteita vasten. Kaikesta huolimatta olin kuitenkin korkeammassa asemassa kuin toinen, ja alamaailmassa hierarkia oli tärkeä, joten oli parempi pysyä minun paremmalla puolellani.

"Totta puhuen, on sinullakin minusta ote." Myönsin lopulta hiljempaa. Ei ollut päivää jollon en olisi miestä miettinyt ensitapaamisemme jälkeen. Ihmiset harvoin jäivät mieleeni, mutta Hyeonin röyhkeys oli ollut omaa luokkaansa.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 23:31
En vastannut heti kysymyksen kuultua vaan jatkoin hiuksilla leikkimistä mietteliäästi.
“Haluat luultavasti täysin rehellisen vastauksen…” Hymähdin pohtivaan sävyyn muistellen käymiäni tunnetiloja ja mielikuvia,
“Se ilta kun tapasimme… Herätit mielenkiintoni, et ollut puhuvaa sorttia, mutta sinussa riitti tietynlaista auktoriteettia silti…” Pohdin ääneen kumartuen lähemmäs toisen korvaa leikkisän virneen kohoten huulilleni, “Ja ehkä jokin uhkauksissasi sai minut syttymään.” Hyvä on, en pystynyt täyteen vakavuuteen. Hampaani hipaisivat kevyesti toisen korvalehteä ennen kuin suoristauduin jatkaen hiuksilla leikkimistä, niiden sekoittamista.

“Kuten olen sinulle kertonut, en ole koskaan ollut jengissä itse aatteen takia vaan minulla on ollut siellä joku tai jokin päämäärä. Ajattelin aluksi hyötyvän sinusta ja se oli ensimmäisen tapaamisen idea, mutta paljastuit mielenkiintoisemmaksi kuin osasin odottaa ja vaikka aluksi luulin, että minä olin kiertänyt sinut pikkurillini ympärille niin tätä nykyä se taitaa olla toisinpäin.” Hiljenin lopultakin naurahduksen saattelemana, “Sinulla on ote minusta, pieni piru.” Sanoin lopulta kääntäen katseeni kattoon silmien painuen kiinni.

Nimi: Razeback

26.02.2019 22:48
"Hmh." Tuhahdin mietteliäänä. En minä oikeasti koskisi miehen kasvoihin. Jos haluaisin satuttaa häntä, tekisin sen jollain muulla tavalla. Ja uskokaa pois, minulla niitä tapoja riitti.

Tuhisin onnellisena miehen sylissä,leväten rennosti. Annoin Hyelnin sormien liikkeiden rentouttaa, luoda kylmiä väreitä selkää pitkin koko kehoon. Se tuntui luvattoman hyvältä.

"Kerro... Miksi pidät minusta?" Kysyin yhtäkkiä, rikkoen hiljaisuuden. Mies oli kysynyt saman kysymyksen minulta edellispäivänä, mutta nyt oli minun vuoroni. Yleensä en ollut kyseleväistä sorttia, mutta kun olimme vihdoin täysin kaksin, saatoin puhuakkin. Kukaan ei tulisi kysymättä häiritsemään meitä.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 22:20
Seurasin hiljaisuudessa toisen kiemurtelua parempaan asentoon kunnes lopulta se näytti löytyvän ja sain rauhassa vaipua hiusten silittelyyn.
“Ei se olisi ensimmäinen kerta jos saisin puukosta.” Hymähdin aiempaan keskusteluun viitaten. Eiköhän naamani jo kertonut sen. Jonon perälle vain, tuskin hän oli ensimmäinen ihminen joka halusi taiteilla minulla jos jonkinlaisen arven muistoksi itsestään. En tiennyt miksi olin näin hyvällä päivällä, ehkä uusiin ihmisiin tutustuminen toi valoa minun jo valmiiksi helvetin värikkääseen elämään jota koristi ryyppyillat ja ylipirteät vaatteet.

Nimi: Razeback

26.02.2019 22:06
"Saat puukosta naamaan jos teet niin." Uhkasin innottomasti. Se oli ehkä hieman liioteltua, sillä jos mies oikeasti tuijottelisi minua öisin, heittäisin hänet ulos ensimmäisenä.
Hymähdin vain vastaukseksi miehen toteamukseen. Ei asentoni nyt hyvä ollut, mutta ei myöskään pahin mahdollinen. Kyllä siinä nukkuisi, jos vain saisin unta. Toki kello oli vasta tulossa yksi päivällä, joten unensaanti oli melko hataralla pohjalla.

Yhtäkkiä tunsin kuinka mies nousi. Avasin silmäni katsoakseni oranssihiuksisen liikettä. Hän tuli pääni luokse ja nosti yläkroppani ylös, laskeutuen itse alleni istumaan. Hymisin tyytyväisenä, hieman huvittuneena. Oudon lempeälle tuulelle oli mies muuttunut.
Asento oli kuitenkin nyt hieman huonompi, joten laskeuduin vähän, kääntyen ei-kipeä, eli vasen kylki, sohvaa vasten. Kasvoni kääntyivät miehen syliä kohti, ja sain haistella toisen ominaistuoksua hyvilläni.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 21:42
Tarkkailin toisen kasvoja hymyn kavutessa huulilleni.
“Voisin tuijottaakin, olet suloinen.” Hymähdin pehmeästi kumartuen niin paljon eteenpäin, että sain pörrötettyä toisen hiuksia ennen kuin palasin paikalleni nojaten käteeni mietteliäästi.

“Asentosi ei näytä järin mukavalta…” Hymähdin hiljaisesti aivot raksuttaen turhankin tiuhaan tahtiin, kunnes lopulta nousin ylös ja kuljin toiselle selkänojalle nostaen hyvinkin helposti toisen yläkropan ylös ja liu’uin sohvalle laskien varovasti toisen pään syliini sormet upoten hiuksiin huokaisten. Olin tyyny. Käytännössä hyödytön, mutta vittu jos minua ei ollut sängyssä niin pystyikö sitä edes sängyksi kutsua?

Nimi: Razeback

26.02.2019 21:04
Hymisin tyytyväisenä miehen vastaukseen. Tunsin jokaisen liikkeen, kun toinen leikitteli lahkeellani. Vaikka miehen olemus oli rento, hän oli jokseenkin jäykän oloinen. Ei asuntoni nyt niin hirveässä kunnossa voinut olla.
"Tuo kuulostaa jo pelottavalta." Virkoin väsyneenä. "Toivottavasti et istu joka yö tuijottamassa kun nukun." Heitin uupuneesti hykerrellen.
Kehoni tuntui lähes halvaantuneen kun pääsin makaamaan. En tuntenut käsiä tai jalkoja, selkä upposi yhä syvemmälle ja syvemmälle sohvaan. Henkäisin tyytyväisenä. Miehen syli oli lämmin ja olisin mielummin pää hänen sylissään kuin jalat.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 20:54
“Minähän olen kotonani.” Hymähdin pehmeästi sormet leikkien toisen housujen lahkeilla sivusilmällä tutkien toisen kasvoja. Tunsin itseni teinitytöksi siinä istuessa ja salaa ihaillen, mutta en voinut itselleni mitään.
“Minä pidän sinun katsomisestasi.” Se olkoon ainoa tehtäväni tällä hetkellä, tupakan polton lisäksi, koska pian tarvitsisin nikotiinia kehooni. Helvetin nikotiiniriippuvuus. Katseeni valui mustahiuksisesta prinssistä asunnon koruttomaan olemukseen. Tiesin tottuvani tähän nopeasti, mutta tällä hetkellä ainoa turvallinen paikka tuntui olevan sohva.

Nimi: Razeback

26.02.2019 20:45
Huokaisin raskaasi, nostaen jalkani sohavalle. Koko kehoon sattui enemmän tai vähemmän, mieli tuntui raskaalta ja väsyneeltä. Mutta silti olo oli rauhallinen ja tyyni, ei tarvinnut pelätä kenenkään puolesta enää.
Kuuntelin kuinka mies pääsi vasta nyt eteisestä liikkumaan peremmälle. Asuntoni oli varsin koruton, sillä olin heittänyt suurimman osan tätini tavaroista pois. Ainoastaan muutamia kauniita vaaseja ja koriste-esineitä komeili pienen kirjahyllyn tasoilla. TV:n vieressä oli kasa lehtiä epämääräisessä pinossa ja lipasto, jonka päällä TV majaili, oli suurimmaksi osaksi tyhjä. Muutamassa vetolaatikossa saattoi olla johtoja tai muuta turhaa roinaa.

Katsoin Hyeonia silmiin, tuon kumartuessa suutelemaan. Suudelma oli jotenkin erilainen, se tuntui arkiselta, mukavalta. Suupieleni nykivät itsensä pienen pieneen hymyyn, samalla kun toinen nosti jalkani, istuutui sohvalle, ja laski jalkani syliinsä. Painoin silmäni kiinni huokauksen saattelemana.
"Ole kuin kotonasi, oikeasti." Totesin hymyillen hieman. Pääni nojasi käsinojaan, eikä se ollut maailman mukavin paikka, mutta toimitti virkansa.
"Jos nukahdan niin olet vapaa tekemään mitä tahdot. Täällä ei ole salaisuuksia." Hymähdin väsyneesti. Olin laskenut kädet ristiin vatsani päälle ja toinen meinasi liusua koko ajan maahan, ellen olisi pitänyt toisella siitä kiinni.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 20:20
Oli outoa olla jossakin muualla kuin omassa tai Amoksen asunnossa. Toisen asunnot tuntuivat aina turhankin henkilökohtaisilta paikoilta. Seurasin miten mustahiuksinen jätti kaiken eteisen lattialla ja pienen huokauksen saattelemana noukin tavarat lattialta laittaen ne harmaisiin koukkuihin roikkumaan samalla kun potkin kengät niille osoitetulle paikalle ennen kuin edes ajattelin omien vaatteiden riisumista.

Lopulta kun totesin vaatteiden - niin omien kuin toisenkin - olevan tarpeeksi siististi niin saatoin kulkea olohuoneen puolelle antaen katseeni kulkea ympäri kaikkea tarkkaillen kunnes viimein kuljin mustahiuksisen luokse - tarkalleen selkänojaan luokse niin, että katsoin toisen kasvoja ikään kuin väärinpäin. Olisin halunnut kysyä toisen vointia tai sitä, että tarvitsiko hän jotain, mutta tiesin kyllä, että hän osaisi käskyttää minua tarpeen tullen joten päädyin vain painamaan hellän suudelman hänen huulilleen ennen kuin kuljin sohvan jalkopäähän vilkaisten toisen jalkoja ennen kuin nostin niitä sen verran, että saatoin istahtaa aloilleni ja lopulta laskin ne takaisin syliini kääntäen katseeni kattoon.

Nimi: Razeback

26.02.2019 19:47
"Siihen sisältyy aika paljon muutakin kun sitä." Virnistin ja lähdin pomppimaan ulos hissistä tunkkaiseen käytävään. "Vai pitäisikö minun ottaa itseeni siitä että luulet minun ajattelevan pelkää seksiä?" Heitin pallon takasin miehelle.

Tungin avaimen oveen ja avasin sen tottuneesti. Oli mennyt hetki että olin ollut kotona, ja todellakin kaipasin oman kämpän kotoisuutta. Hinasin itseni sisälle, potkien kenkät vaivalloisesti jaloistani, kipeästä ehkä hieman hellemmällä tahdilla. Heittelin ulkovaatteet eteisen lattialle, juurikaan välittämättä minkäänlaisesta siisteydestä.
Pompin oitis sohvalle makaamaan. Olkapäähän otti jo mukavasti, vaikka en paljoa vielä ollutkaan liikkunut. Kepit kaatuivat maahan kun itse nojasin selkäni sohvan selkänojaan, toinen käsi pidellen kipeästä olkapäästä. Pääni nuokkui selkänojan päällä, tuijottaen kattoa. Ihana olla kotona.

©2019 Dead Rain - suntuubi.com