Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuolema ja Kusipää

Kim Hyeon, kusipää joka panee ketä huvittaa

Kieron Warwik, kuolema joka elää kahvilla ja vähäisillä yöunilla

Darkligns, tietoa jengistä ja olinpaikastaan

Detroit, roolipelille tärkeät paikat

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Yaryar

26.02.2019 19:39
“Eli pidät minusta silloin kun annan sinulle kyrpää tai otan suihin, en tiedä pitäisikö minun loukkaantua tästä?” Hymähdin seuraten toisen kulkemista vanhaa hissiä kohden. Se näytti siltä, että voisi hajota hetkenä minä hyvänsä.

“Olen niin kauan kunnes häädät minut.” Totesin ykskantaan harteitani kohauttaen samalla nojaten hissin seinään kädet ristittyinä, katse nappuloissa kunnes viimein olimme oikeassa kerroksessa. Kuljin Kieronin vanavedessä hissistä ulos ja oikean oven luokse. Venyttelin käsiäni seuraten miten toinen loikki sisälle ja vasta perässä mentyä tajusin, että olisin voinut helpottaa toista ja avata hänelle oven avaimillaan kuten herrasmies konsanaan.

Nimi: Razeback

26.02.2019 19:22
Pääsimme parkkiin vihdoin. Nousin autosta, vetäen keppini takapenkiltä. Katsahdin rauhallisin mielin mieheen, hymyillen hieman.
"Pidän sinusta enemmän kuin Amoksesta." Nyökkäsin, lähtien kulkemaan ovea kohti. "Varsinkin silloin kun olet yksin kanssani." Pienen pieni virne levisi huulilleni. En välittänyt miehen kuittauksista, olin tottunut niihin. Otin ne pikemminkin leikkimielisinä nälvimisinä. Astuin porraskäytävään hieman vaivalloisesti, lipuen keppieni kanssa kohti vanhaa hissiä. En ollut käyttänyt sitä aikoihin, mutta kolmanteen kerrokseen loikkiminen keppien kanssa saattaisi käydä olkapäälleni liian raskaaksi.

Odotin miehen hissiin kanssani, nojaten seinään.
"Jäätkö pitkäksi aikaa?" Kysäisin väsyneesti. Tarkoitin lähinnä tätä päivää, en sitä koko aikaa mitä mies ehkä aikoi oleskella luonani. Tuijotin maanisena hissin näppäimiä, kunnes se pysähtyi kolmanteen kerrokseen kovan piippauksen kera.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 18:46
Ajoin auton miehen osoittaman ruskeatiilisen kerrostalon pihalle lopulta tullen siihen tulokseen, että pieni parkkipaikka oli ainoaa laatuaan. Parkkeerasin Impalan yhteen ruuduista huokauksen saattelemana.
“En usko, että sinä minustakaan pidät sen enempää.” Ikkuna sulkeutui puuduttavan hitaasti, mutta lopultakin sain napattua avaimet virtalukosta ja loikattua ulos autosta, “Ja silti olet siinä, kiimaisena pikku pupuna.” Huulilleni levinnyttä virnettä ei voinut kuvailla järin ystävälliseksi, ehkä pikemminkin kujeilevaksi.

Askeleeni johdattivat minut ovelle ennen kuin käännyin katsomaan mustahiuksista.
“Sinä vihaisit Laurelia…” Puhuin yksikseni sen varjolla, että tiesin ettei toinen kuullut minua. Mark taasen… hiljainen kaveri, häntä toinen saattaisikin sietää - ehkä jopa pitää. Mark oli minun makuuni aivan liian ahdistava ja tapa jolla hän oli Black Diamondissa toiminut Victorin alaisena ei saanut minua luottamaan häneen. Minun pitäisi selvittää miehen luotettavuus ja Laurelin jengi - jos hän sellaiseen kuului.

Nimi: Razeback

26.02.2019 18:31
Hymyilin ja naurahdin pienesti. Mikä mies oikein oli, teini? Kai hän nyt pystyisi käyttäytymään, vaikka olikin nuori.
"Etköhän pysty näyttäytymään, ei hän suoraa päätä kimppuun hyökkää." Hymähdin huvittuneena. En jaksaisi uskoa että Kael kävisi mieheen kiinni niin kauan kun minä olin paikalla. Pyöräytin silmiäni Hyeonin itsekkäästä toteamuksesta. Hän oli huvittava persoona silloin kun halusi olla, ja omalla tavalla pelkäsin sitä aikaa milloin näkisin tuon oikean luonteen, sen ärsyttävän. Jos tulisin näkemäänkään.

"Tuo on taloni." Osoitin ruskeatiilistä matalaa kerrostaloa edessä. Rinnassani oli ihanan kevyt tunne siitä tiedosta että olin pian kotona. Mikään ei voittanut oman kodin turvaa.
Vilkaisin Hyeonia mietteliäästi. Vai että nyt puhuimme parhaista kavereistamme ja siitä kuka tykkää kenestäkin. Mitä olimme, teinityttöjä?
"Amos..." Aloitin hiljaa. "Persoona josta en pidä, mutta osaa hommansa." Vastasin lopulta lyhyesti mutta ytimekkäästi. En tiennyt varsinaisesti mitä mieltä miehestä olin. Olin huono välittämään kenestäkään, mutta sen verran osasin sanoa että mies aiheutti negatiivisia tuntemuksia mielessäni. Mutta hän osasi työnsä baarimikkona, eikä pelännyt vaaraa, joka sai minut kunnioittamaan häntä edes vähän.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 17:00
Hymähdin pohtiessa Kieronin työnkuvaa, en koskaan haluaisi olla samanlaisessa työssä. Toki käskyttäminen oli hauskaa, mutta olin tottunut olemaan enemmän koira kuin mitään muuta. Mustahiuksinen prinssi pelkääjän paikalla muistutti minua pelottavan paljon Aidenista ja Victorista, vaikkakin Aidenilla oli liian vähän munaa saadakseen minut aisoihin ja Victorilla taasen aivan liikaa. Kieronia ei vain… kiinnostanut. En tiennyt pidinkö siitä yhtään sen enempää, vaikka minulla tunteita toista kohtaan olikin.

“Piiloudunko kaappiin siksi aikaa kun hän on vierailemassa - eli katsomassa olenko tappanut sinut tai toisinpäin - kuin teinivuosien aikana?” Virnistin mietteliäästi, olin minutkin taidettu joskus kaappiin tunkea tai sängyn alle. Naurahdin pelkälle ajatukselle, “Minä voin yrittää, mutta komea ulkomuotoni on luultavasti hänelle liikaa.” Kohautin harteitani rennosti. Jos se paskiainen koskisi minuun niin varmasti ampuisin tai puukottaisin, Kieronia säästääkseni niin en tappavasti. Ehkä jalkaan tai olkapäähän.

Hetken pälyiltyä taloja tajusin olevani ainakin oikealla suunnalla. Kuljetin sormiani oranssien kutrien lävitse ajatuksiin vaipuneena. Minua lähes nauratti ajatuksenkulku. Kael ei voinut sietää minua ja tunne oli molemminpuolinen, mutta minusta tuntui myös, että Kieron ei pitänyt sitten liiakseen ainakaan Amoksesta.
“Mitä mieltä olet Amoksesta?” Päätin ottaa asiasta heti selvää, koska tiesin platinablondin kiusaavan prinssiä aivan tarpeeksi.

Nimi: Razeback

26.02.2019 15:44
"Se on työtäni." Naurahdin miehen toteamukseen käskyttämisestä. Olin niin tottunut siihen että se tuli luonnostaan. Kun käskin jotain, ihmiset ympärilläni yleensä tottelivat. En kuitenkaan käskyttänyt mitään turhaa tekemään ikinä, ja nytkin olin vain liian väsynyt mihinkään ylimääräisiin kiertoajeluihin.

"Kael tulee käymään silloin tällöin." Nyökkäsin. "Ei häntä pysty pitämään poissa, mutta hän ilmoittaa kyllä aina tulostaan. Sen hän on oppinut kantapään kautta." Hymyilin huvittuneesti. Olin aina vihannut sitä kun ihmiset tulivat yllätysvierailulle ja sitähän tumma mies tekisi mieluusti, ellei olisi miltei saanut puukosta ilmestyttyään luokseni kertomatta. Hänellä on avain asuntooni.

"Äläkä haasta riita tahallasi." Huokaisin raskaasti hieroen kasvojani. "Kael ei pidä sinusta muutenkaan, eikä todellakaan luota sinuun kanssani." Nojasin pääni käteen, joka nojasi auton oveen. Katselin väsyneenä vaihtuvia maisemia, jotka kätkivät sisäänsä lähinnä katuja, taloja ja ihmisiä. Yllätin itsenikin puheliaisuudella.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 15:23
“Sinun ja auton väliltä olisi vaikea valita.” Virnistin samalla kun seurasin toisen loikkimista askeleen jos toisenkin kauempana kädet taskuissa. Hän näytti säälittävältä enkä voinut olla nauramatta itsekseni. Ulos päästyä otin kuitenkin johdon ja kuljin mustan, auringossa kylpevän auton luokse.

Vilkaisin sivusilmällä Kieronia samalla kun käynnistin auton vaihtaen radiokanavia sekä avaten kuskin puoleisen ikkunan
“Sinä se jaksat käskyttää.” Hymähdin toinen käsi suorastaan rennosti ratilla samalla kun vasen oli ulkona, viileydessä. Nuolaisin huuliani huokauksen saattelemana, “Saan nähdä taas bulldoggia, enkö vain?” Virnistin muistaessani tummaihoisen käyttäytymisen minua kohtaan. Toisaalta omani oli lähes samanlaista, ellei paikka paikoin pahempaakin. Mikään ei kuitenkaan ollut parempaa kuin muiden ärsyttäminen, olinhan minä kuitenkin kusipää. Joku sanoisi sitä lapsellisuudeksi, mutta vitut minä siitä.

Nimi: Razeback

26.02.2019 14:55
Käänsin katseeni selkä suorassa kävelevään oranssihiuksiseen mieheen. Olin miltei unohtanut että hän oli noinkin paljon minua pidempi. Annoin tuon suukottaa poskeani, kuitenkin nostaen suht normaalin, väsyneen virneen huulilleni.
"Miltei voisi luulla että puhut minulle etkä autollesi." Virkoin hymähtäen.

Lähdin loikkimaan keppieni kanssa ulko-ovia kohti. Päivä oli kirkas, lähes pilvetön. Hämärään tottuneet silmäni eivät oikein pitäneet valon määrästä ja jouduin siristelemään hetken. Annoin Hyeonin näyttää tietä, kulkien tuon takana.
Päästyämme autolle, heitin kepit takapenkille ja lysähdin etupenkille uupuneena. Tahdoin vain kotiin, omaan sänkyyn, omaan ihanaan hämäryyteen, juomaan kahvia ja ehkä lukemaan kirjaa.
"Ajat suoraan luokseni, ei mitään kiertoreittejä." Vilkaisin sivusilmällä oranssihiuksista ennen kuin hän käynnisti auton. Ääneni oli rauhallisen käskevä, vaikka tiesin etten voisi tehdä mitään, jos Hyeon päättäisi kiertää vaikka koko helvetin kaupungin.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 14:01
Olin viettänyt eilisen sairaalasta poistumisen jälkeen tuntikaupalla aikaa Amoksen, Laurelin ja Markin kanssa. Olin jopa saanut siirrettyä Markin tilille hänen haluamat rahansa, joten en ymmärtänyt miksi partaveikko edelleen pysyi seurassamme. Ehkä ajatukseni olivat totta ja mies todella piti pienestä sinihiuksisesta naisesta. Tyttö oli jopa saanut ajaa Impalaa luvallani, koska oli ihastunut autoon täysin.

Huokaus karkasi huuliltani kun saavuin jälleen kerran sairaalan pihalle. Päälläni oli hyvin tyylilleni sopivat vaatteet väreineen kaikkineen. Kuljin käsi takin taskussa sisälle ovista ja annoin hunaja ruskeiden silmien tarkkailla aulaa ennen kuin huomasin mustahiuksisen. Omasta ulkonäöstä hyvin varmana kuljin toisen luokse hetki Michaelin katoamisen jälkeen. Kumarruin painamaan kevyen suukon toisen poskelle.
“Hei, rakas…” Puolittainen virne oli kohonnut huulilleni. Olin oma itseni, taas.

Nimi: Razeback

26.02.2019 13:36
Olin herännyt seuraavana aamuna aikaisin, hieman ennen auringon ensisäteitä. Unettomuus oli helpottanut hetkeksi, luultavasti sen takia että olin viimepäivien aikana vetänyt luvattoman paljon särkylääkkeitä, jotka enemmän tai vähemmän turruttivat kehoani.
Nousin seisomaan, tuijottaen ulos huoneen ainoasta ikkunasta. Detroit alkoi hiljalleen heräillä myös aamuun, valojen mennessä päälle sisätiloissa ja katulamppuen sammuessa. Mietteeni kuitenkin löysivät tiensä Hyeoniin, enkä voinut olla ajattelematta hänen kosketustaan, hänen huuliaan. Myös sideharso hänen kaulallaan sai oman osansa ajatuksistani, saaden kylmät väreet kihelmöimään sormissani. Victor oli ansainnut loppunsa.

Poliisit olivat käyneet kuulustelemassa myös minua pari päivää sitten. En tiennyt tiesivätkö he kuka olin tai mistä porukasta, mutta he näyttivät uskovan kun sanoin etten tiennyt ollenkaan mitä tapahtui, että olin vain paikalla kun ammuskelu alkoi ja lähdin juoksemaan, saaden luodista itsekin. Kysely oli nopea ja jäykkä, ei mitään ylimääräistä. Uskon että mieskaksikko oli ainakin nähnyt rikoslistani nuoruusvuosilta, enkä voinut sanoa että olisin näyttänytkään täysin puhtaalta pulmuselta.

Puolenpäivän aikaan minut patistettiin poistumaan. Hetken olin saanut tottua keppeihin ja nopeasti opin loikkimaan niiden kanssa melko huolettomasti. Olkapääni ei siltikään tykännyt ylimääräisestä voimistelusta, joten Michael käski minun levätä kunnolla, tällä kertaa oikeasti.
"En tahdo nähdä naamaasi täällä enää." Mies oli tuhahtanut leikkisä virne kasvoillaan, kun oli saattanut minut aulaan.
"Usko pois, tunne on molemminpuolinen." Tuhahdin takaisin toisen puoleen, vihreät silmät lähes loistaen mustien silmänympärysten sisältä. Ruskeahiuksinen mies tuhahti.
"Ah, sieltähän 'bisneskumppanisi' tuleekin. Sano terveisiä. Pärjäile." Michael virnisti leveämmin, katsoen minua sivusilmällään, ennen kuin käännähti lääkärin kaapu hulmuten käytävän suuntaan. Ehkä Hyeon oli oikeassa ja mies vältteli häntä. Tuijotin mietteliäästi ja pistävästi lääkärin selkää, enkä ollut enää yhtään varma luotinko tuohon vai en.

Nimi: Yaryar

26.02.2019 12:15
Tarkkailin toisen rauhallisia kasvoja hymyn saattelemana. Olin olostani huolimatta oikeasti onnellinen, ehkä osa minusta ei ollut vieläkään tajunnut tilannetta. Annoin sormieni silittää toisen kasvoja ja nojasin toiseen käteen. En tiennyt mitä tunsin toista kohtaan, en osannut kuvailla sitä. Se oli jotakin lämmintä, sellaista joka sai hymyn huulille paskoinakin päivinä. Jotakin sellaista jota en halunnut menettää.

Nimi: Razeback

26.02.2019 07:33
Huulilleni nousi pehmeä virne kun mies nuolaisi sormeani tuon huulilla. Pieni pilke oli palannut hunajaisiin silmiin ja huomasin miten pienikin energian lisääntyminen muutti häntä. Hyeon oli jo paljon enemmän oma itsensä.
"Sinun pitää toipua rauhassa." Puhuin hiljaa, laskien käteni vatsani päälle. Olkapää oli vieläkin heikko, enkä jaksanut pidätellä kättä liian kauan korkealla. Toinen käsi pysyi miehen käden päällä poskellani. Pääni kääntyi hieman käsien puolelle ja suljin silmäni nauttien toisen kosketuksista. Kehoni oli ihanan rennon tuntuinen, vaikka pienet kivut tuntuivatkin siellä täällä. Nautin kuitenkin siitä että minun ei tarvinnut miettiä mitään, sain vain olla ja maata, yhdessä miehen kanssa joka sai sydämeni sykkimään. Rakkaus oli edelleen minulle vieras sana, enkä tiedä milloin tulisin tottumaan siihen, niin sanana kuin tunteena.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 22:45
Vilkaisin toisen sormea huulillani ja virne huulille kohoten. En voinut itselleni mitään ja lopulta nuolaisin sitä suorastaan leikkisästi. Annoin toisen siirtää käteni pois harsolta poskelleen. Peukalo siveli poskea lämmin hymy huulilla.

“Ei, jos siihen ei koske… Tai tee mitään ylimääräistä.” Kohautin harteitani, “Ei se ole ilmeisen nätti näky, mutta lääkäri sanoi, että se paranisi kyllä kokonaan.” En toivonut suuria arpia, mutta sen näkisi ajan kuluessa. Huokauksen saattelemana kuljetin sormeni toisen silkkisiin hiuksiin.

Nimi: Razeback

25.02.2019 22:32
Hymyilin. Hän vastasi myöntävästi, saaden lämpimän aallon virtaamaan kehossani. Saisimme ehkä vihdoin olla kaksin, ilman mitään ylimääräistä. Ainakin niin toivoin.

"On." Sanahdin virnistäen, vilkaisten huuliin. Laskin etusormeni niiden päälle, nostaen katseeni takaisin kohtaamaan hunajanruskeat silmät.
Miehen käsi siirtyi tuon kaulalle, kuin valmiina vetäisemään siteen pois. En tiennyt tahdoinko nähdä mitä sen toisella puolella piilotteli, joten hellästi otin miehen kädestä omallani kiinni, kuljettaen sen poskeani vasten.
"Sattuuko siihen?" Kysyin, tällä kertaan silmäillen sidettä toisen kaulan yllä. Se pitäisi ottaa pois vasta kun hoitaja on antanut siihen luvan, ei yhtään aikaisemmin.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 22:20
Sormeni siveli toisen poskea kun seuraavan kerran mustahiuksinen siirtyi kauemmas. Tarkkailin toisen kasvoja pehmeä hymy huulilla kuunnellen hänen asiansa.
“Tietenkin tulen…” Virnistin leikkisästi. En ollut tainnut koskaan käydä prinssin asunnossa, joten se olisi kaikin puolin mielenkiintoista.

“Onko huuleni todella noin koukuttavat?” Kysyin pehmeästi kun toinen ei hetkeä sitten meinannut laisinkaan saada katsettaan irti niistä. Tarkkailin toisen silmiä mietteliäästi samalla kun toinen käteni hakeutui kaulan sideharsolle. Osa minusta halusi ottaa sen pois, mutta suurin osa ei halunnut edes nähdä sitä. Oli outoa pelätä moista asiaa, mutta en voinut itselleni mitään.

Nimi: Razeback

25.02.2019 21:54
Suutelin miestä intohimoisesti, enkä olisi tahtonut päästää irti. En ikinä. Tiesin silti että emme voineet edetä suutelua kauemmas, eikä se minua edes haitannut. Tahdoin vain olla lähellä miestä.

"Hei..." Hymähdin vetäydyttyä uudemman kerran pois suudelmasta. Sivelin peukalollani Hyeonin huulia, kuin en olisi ikinö niitä suudellutkaan.
"Haluaisitko tulla luokseni hetkeksi?" Ehdotin kuiskauksenomaisella äänellä, silmäillen miehen huulia. En näyttänyt pystyvän siirtämään katsettani niistä. "Voisit auttaa minua tuon jalan kanssa." Hymähdin vielä, vihdoin nostin katseeni tuon silmiin.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 18:14
Minä todella taisin välittää toisesta, koska en todella halunnut lähteä mihinkään paikaltani. Sormeni olivat kulkenut toisen leuan kautta kaulalle ja nyt vain hengitin rauhassa. En tulisi varmaan koskaan kyllästymään hänen tuoksuunsa. Uuden suudelman painuessa huulilleni niin osasin jo odottaa sitä. Se ei ollut enää varovaisen kokeileva vaan intohimoinen, kiihkeä. Sellainen, että saatoin toivoa, että ovesta ei pelmahtaisi paikalle hoitaja. Halusin pitää Kieronin itselläni, enkä voinut mitään itselleni. Olin paikka paikoin hyvinkin mustasukkainen ihminen.

Nimi: Razeback

25.02.2019 15:49
Liu'utin käteni pois miehen niskan ympäriltä, pysäyttäen kämmeneni tuon olkapäälle. Puristin käden nyrkkiin, pitäen kiinni toisen paidasta kuin tuo olisi yrittänyt karata.
Vihreät silmäni tutkivat miehen huulien yksityiskohtia. Omia huuliani kihelmöi hellästi, ne olisivat tahtoneet palata Hyeonin huulia vasten. Suljin silmäni hetkeksi, vain tasaten oman mieleni, hengittäen syvään ja rauhallisesti.

Rinnassani paloi lämmin liekki, lähes polttava. Tunsin kuinka inhottava pala nousi kurkkuuni ja olisin halunnut sanoa jotain, mutta taaskaan en löytänyt sanoja. Vaikka olin kuinka looginen, olin helvetin huono sanojen kanssa.
Avasin silmäni ja nostin toisen kämmeneni Hyeonin poskelle. Hetken pyörittelin sormeani tuon ihoa vasten, kunnes painauduin uuteen suudelmaan. En osannut tehdä muuta.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 15:23
En edes yrittänyt hillitä toista vaan vastasin suudelmaan yhtä halukkaasti. Yritin olla näyttämättä kipua jota hänen kätensä aiheutti niskassani. Ei se ollut samanlaista kuin jos kaulaan olisi koskenut, mutta se tuntui samalta kuin sähköisku. Naurahdin pehmeästi kun toinen joutui haukkomaan happea hetken kuluttua. Olin liukunut pois tuoliltani hengittäen sisääni toisen ominaistuoksua. Hänen kasvonsa olivat hyvin lähellä omiani ja sain rauhassa tutkia pieniäkin yksityiskohtia hymy huulilla. Toki hän näytti kuolleelta, mutta myös hyvältä. Minusta hän aliarvioi itseään tässä asiassa.

Nimi: Razeback

25.02.2019 13:55
Uppouduin uuteen suudelmaan niin syvästi etten kuullut muuta kuin miehen henkäilyn ja tuntenut tämän kosketuksen. Joku olisi voinut astella hyvin huoneeseen, enkä olisi tajunnut ollenkaan.
Pidin miehen paitaa kiinni nyrkissäni, samalla toisen käden kääriytyessä tuon niskan taakse. Syvensin suudelmaa, eikä se ollut enää herkkä ja varovainen, vaan oli löytänyt myös ripauksen intohimoa. Halusin miehen vain lähemmäs, halusin tuntea tuon lämmön ja kosketuksen.

Viimein minun oli pakko vetäytyä suudelmasta, jotta olisin saanut happea. Pidin silti kasvoni aivan kiinni miehen omissa, eikä minulla todellakaan ollut kiire mihinkään.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 13:43
“Ah, se vitun kusimulkku…” Huokaisin päätä pudistellen, “Hän luultavasti vie kasan panojaan luokseni ja kuluttaa sänkyni.” Hymähdin kuivasti. Se olisi Amoksen tapaista, minähän tein täysin samaa hänen asunnossaan.

Hymy kohosi huulilleni kuullessa toisen vastauksen, tuntien miten hänen huulensa hipaisivat omiani ja toinen piti minut lähellään. Olinkin halunnut kyseisen vastauksen häneltä, olin luottanut siihen.
“Hyvä, en halua jättää sinua.” Hymisin hiljaa sormien hipaistessa toisen poskea

Nimi: Razeback

25.02.2019 13:15
"Amos sanoi ottavansa avaimesi." Katsahdin mieheen mietteliäästi. Platinablondi oli kaivanut avaimet itselleen jossain vaiheessa, kun niistä olin hänelle maininnut. Olin ajatellut että hän palauttaa ne Hyeonille, mutta ei ilmeisesti?
Ihmettelin ettei sairaala ollut jo potkinut oranssihiuksista ulos, hän kun kykeni kuitenkin kävelemään ja luultavasti hoitamaan haavoja myös itse ohjeistuksen kanssa. Minutkin he halusivat poistaa mahdollisimman nopeasti, heittämällä minulle kepit.

Avasin silmäni kokonaan tuntiessani toisen kosketuksen hiuksillani. Silmäilin tuon huolestuneita kasvoja, hymyillen pienesti. Otin suudelman hyvilläni vastaan.
"En halua." Puhuin sanat miehen huulia vasten, vetäen tuota lähemmäs itseäni. Tahtoin että mies olisi vierelläni, en ollut vielä valmis päästämään irti. Olin leveännyt kolme päivää suurimmaksi osaksi itsekseni, miettien mitä oranssihiuksiselle kuuluu ja nyt kun hän vihdoin oli siinä, en halunnut päästää irti.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 13:00
Minua hymyilytti tapa jolla hän leikki hiussuortuvillani. Se tuskin oli hänen tapaistaan, mutta hän oli poikennut muutenkin normaalista käytöksestään seurassani.
“Sinulla on edelleen avaimeni, en tiedä miksi edes olen täällä. Ei muuta ongelmaa ole kuin kaulani.” Kohautin harteita mietteliäästi. Luultavasti pääsisin lähtemään koska vain. Hänen vastauksensa Michaelista sai minut vain hymähtämään, ehkä ylireagoin.

Huomasin miten uupunut toinen oli, se sai minut huolestumaan automaattisesti. Kumarruin lähemmäs sormien kulkiessa toisen mustiin hiuksiin.
“Voin kyllä lähteä, että saat levättyä…” Kuiskasin pehmeästi huulten painautuessa ensin toisen otsalle huokauksen saattelemana ja sitten huulille varovaisen suudelman. Olin todella kaivannut toista, pelottavan paljon oikeastaan.

Nimi: Razeback

25.02.2019 12:25
Hymyilin Hyeonin puoleen myös, haroen oransseja hiuksia. Olin itsekin kiitollinen siihen että olin elossa, hieman jalkapuoli, mutta kuitenkin. Tulisin toipumaan täydellisesti muutaman kuukauden aikana, joten mitään hätää ei ollut.
Vedin syvään happea ja päästin ne heti ulos. Nojasin takaraivoni sängynpäätyyn, sulkien silmäni. Vaikka olin täysin hereillä, olo oli silti uupunut ja väsynyt. Kipuja ei juuri ollut, ellen liikuttelisi itseäni hirveästi.

"Hmm." Kohautin olkapäitäni miehen miettiessä nimeäni. Se oli erikoinen nimi, mutta siksi pidin siitä. Ei etunimenikään mikään yleinen ollut.
Avasin silmiäni vähän, niin että erotin miehen kasvot. Hetken silmäilin miehen kasvonpiirteitä ja sormieni kanssa leikkiviä hiussuortuvia.
"Hän tuli varmistamaan tikkieni parantumisen. Pääsen pois huomenna, mutta kävelen kepeillä. Parin kuukauden kuntoutus parantaisi jalan normaaliksi." Selitin hyvin rauhallisella sävyllä. Kuntoutus olisi välttämätöntä, jos halusin joskus kävellä, ja hyvällä tuurilla ajat rauhoittuisivat hetkeksi, Victorin ollessa poissa pelistä.
"Välttelevän sinua? En ole huomannut." Hymähdin mietteliäästi. Ei lääkäri vaikuttanut mitenkään välttelevältä, mutta hän oli kyllä ollut minua kohtaan enemmän ammattimainen kuin viimekerralla. Ehkä se johtuu siitä ettei Hyeon ollut piikittelemässä tuolle.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 11:31
“Olen kiitollinen, että olet siinä, elossa.” Hymyilin pehmeästi toiselle. Luultavasti olisin kuollut lopultakin Victorin käsittelyssä. En tiennyt oliko se kuoleman arvoista. Minusta koiran tulisi kuolla omistajaansa puolustaen, ei alistettuna ja hakattuna vaan omasta vapaasta tahdostaan. Nuolaisin huuliani ajatukset vaipuneena nuoreen Kieroniin. Miltä toinen oli mahtanut näyttää silloin? Tuskin järin hyvältä. Oli outoa miten erilaisista perheistä olimme tulleet. Minä olin tottunut saamaan kaikkea mitä rahalla vain saa, paitsi oikeanlaista rakkautta. Vanhemmat eivät koskaan olleet kotona ja Victorin tullessa elämään niin rakkaus oli yksipuolista. Vasta Faithin avulla olin todella oppinut välittämään jostakin toisesta, rakastamaan. Detroitiin muutettua myös Amos oli opettanut minulle moisia taitoja.

“Kieron on erikoinen nimi, monet rikolliset eivät halua paljastaa oikeita nimiään.” Kohautin harteitani kuin se olisi pienikin asia. Ja sitä se myös oli, “Mitä Michael halusi?” Kysyin yhtäkkiä kun muistin ruskeahiuksisen lääkärin tullen pois huoneesta kun tulin tänne.
“Hän tuntuu välttelevän minua.” Hymähdin kuivasti nyt kun lääkäri tuli puheeksi.

Nimi: Razeback

25.02.2019 10:49
Minun yllätyksekseni mies ei kysellytkään enempää perheestäni. Olisin odottanut jonkinlaista lisäkysymystä vanhempiini liittyen. Toki olisin kertonut, jos tuo olisi kysynyt. Tapoihini kuului kertoa asiat sitten vasta kun niitä kysyttiin.
"Aloin jossain vaiheessa ostamaan itselleni ja silloiselle "kaveriporukalle" Darklingsin katumyyjiltä. Silloin Pomo löysi minut ja otti hoiviinsa, näki minussa jotain. Hän kasvatti minut kuin omansa, pitäen huolen että minusta tulisi täysjärkinen ihminen." Virnistin kertoessani lyhyesti taustatarinani. "En tiedä mitä hän näki siinä kuolleeksi riutuneessa teinissä, mutta ilman häntä en olisi tässä." Hymähdin. Olin kiitollinen tummaääniselle miehelle, vaikka en siltikään näe häntä isänä. Isähahmona ehkä enintään.

Silittelin miehen hiuksia, kunnes liike pysähtyi miehen kysyessä nimestäni. Ilmeeni oli rauhallinen, mutta hieman hämmentynyt. Kai jokainen hämmentyisi jos hänen nimeään epäiltäisiin, mutta minä hämmennyin siitä että hän ehkä aavisti jotain.
"On, miten niin?" Vastasin rauhallisen kysyvästi. En valehdellut hänelle, sillä olihan Kieron oikea nimeni, se ei vain ollut etunimeni.

Nimi: Yaryar

25.02.2019 10:40
Kuuntelin hiljaisuudessa mustahiuksista ja hänen puhetta. Hänen biologinen perhe siis olisi asia, jonka voisi huoletta jättää pois ruokapöytä keskusteluista.
“Miten päädyit Darklignsiin?” Sääli oli turhaa, kukaan ei odottanut sitä minulta ja oli tavallista, että ihmisillä ei ollut perhettä. Minä vain siirryin kysymyksestään toiseen.

Nousin sängyltä selkänojaan nojaten ristien jalkani huokauksen saattelemana. Tutkin hetkisen Kieronin kasvoja kunnes päätin suoda toiselle hymyn.
“Onko Kieron oikea nimesi?” Kysyin rauhallisesti, katse tukkien kuin lapsella.

Nimi: Razeback

25.02.2019 07:26
Luottamus ihmiseen jota et tunne, minulle hyvin outo käsite. Toki Hyeon oli sellainen, mutta hän oli joutunut todistamaan itsensä minulle monta kertaa että olin kyennyt luottamaan häneen. Minun luottamukseni saaminen ei ollut helppoa, ja jostain syystä mies oli saanut sen helpommin kuin kukaan muu. En pitänyt siitä, mutta samaan aikaan pidin kuitenkin.

Hyeonin lausuessa nimeni, katsoin häntä kallistaen hieman päätäni. Utelias katse seurasi miehen huulia tuon puhuessa. Kurtistin hieman kulmiani, suunnaten katseeni ikkunasta harmaaseen päivään.
Perhe, sana jolla oli minulle kaksi merkitystä. Toinen, valoisampi, puoli oli Darklingsit, jengi joka toimi omalla tavallaan perheen lailla. Olin kuin isä joka vahti yli kahtakymmentä lasta, jotka kinasivat suurimmaksi osaksi toistensa kanssa, välillä myös muiden.
Synkempi puoli sisälsi oikean perheeni. Äidin, isän ja tädin, jotka olivat kaikki kuolleet ympäriltäni, kuin olisin rutto joka tappaa hitaasti.

Käänsin katseeni takaisin mieheen, pieni hymy huulilla.
"Darklings on perheeni. Ei minulla muuta ole." Vastasin lopulta. Se oli totuus. Darklings oli ottanut minut vuosia takaperin hoiviinsa, pomo oli pitänyt minua hoivissaan kuin omansa, kasvattanut pois siitä typeryydestä johon olisin voinut kuolla. Kael avusti minut raittiiksi huumeista ja oli ollut lähes alusta saakka vierelläni, vaikka ystävyyteni saavuttaminen olikin pitkä ja rankka projekti.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 23:57
‘’Sitä kutsutaan luottamukseksi… tai tyhmyydeksi. Alamaailmassa ei taideta paljoa muihin luottaa, käy kuolemaksi.’’ Naurahdin päätäni pudistellen. Olin kai oppinut sen jotenkin, mutta edelleen luotin hyvin helposti muihin. Niin kauan kun he eivät rikkoneet luottamustani niin se pysyi vakaana. Sen jälkeen… no, se olisi sen ajan murhe. Annoin toisen pörröttää hiuksiani hymyn kavutessa huulilleni. Minusta se riippui tilanteesta, raiskausuhkaukset saattoivatkin olla perättömiä, mutta tappouhkaukset eivät. En minä niitä kuitenkaan jaellut innoissani kuin päivän lehtisiä. En kuitenkaan korjannut väitettä tai mitään, viimeksi toinen oli lähtenyt luotani kun olin maininnut tappamisen ja sen, että harva ihmiselämä merkitsi minulle mitään.

‘’Kieron…’’ Aloitin pehmeästi lausuen toisen nimen, ‘’Kerro minulle jotakin perheestäsi.’’ En tiennyt miehen menneisyydestä mitään, joten parasta oli aloittaa jostakin sellaisesta joka oli minulle helvetin tärkeää. Faith oli minun perheeni, vaikka biologisesti siihen kuuluisi myös isäni ja äitini. Äidistäni en ollut kuullut ikuisuuksiin ja isäni oli ollut minulle aina vain tulonlähde. Sitä se oli edelleen. Toki minä töitä olin aikoinaan tehnyt, mutta nykyään elelin isäni siivillä tai keikkahommista saamilla rahoilla.

Nimi: Razeback

24.02.2019 22:54
"Teet oudon paljon vuokseni, vaikka et edes tunne minua. Se olisi saattanut koitua kohtaloksesi." Puhuin rauhallisella äänellä, silitelle toisen päätä. En ikinä ole ollut luottaivaista sakkia, joten miehen mieli tässä asiassa oli minulle täysi mysteeri. En olisi kyennyt samaan itse.
"Sinulla kyllä on liian suuri suu omaksi hyväksesi." Naurahdin hiljaa, leikkisästi pörröttäen miehen hiuksia. Hän puhui paljon mutta teki vähän, ja teki epäloogisesti pelkän tunnepohja perusteella.
Silti, vaikka kaikki miehessä oli juuri sellaista mistä en pitänyt, olin hurahtanut häneen. Se tapa jolla hän puhutteli minua kun olimme kaksin, kun hän vannoi pitävänsä minut suojassa, jopa se miten hän juuri nyt kosketti kättäni tai katsoi syvälle silmiini, kaikki ne olivat asioita jotka saivat sydämeni tykyttämään.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 22:38
Nuolaisin huuliani haluten lisää toisen kosketusta, vaikka nyt tyydyinkin siihen, että hän sekoitti oranssit hiukseni linnunpesäksi. Kuuntelin hiljaisuudessa hänen puhetta vaipuen mietteliäisyyteen. Kyllä minä muistin uhkaukseni raiskauksesta, mutta sen toteuttaminen… olikin eri asia.
‘’En tiedä olisinko pystynyt sinua raiskaamaan, uhkailla kyllä kykenen.’’ Hymähdin sormien edelleen kulkiessa toisen kädellä, ‘’Tiedän itse millaista on tulla raiskatuksi. Toiselle saman tekeminen… Ei houkuta minua järin paljoa.’’ Pohdin miettivään sävyyn katse tutkien toisen silmiä. Onneksi en ollut tehnyt mitään typerää, en olisi saanut toista sen jälkeen laisinkaan.

‘’Teen paljon vuoksesi Kieron, johan sen olen sanonut.’’ Hymyilin pehmeästi, ‘’Jos Mark olisi ollut ainoa paikalla eilen niin olisin häätänyt hänet sinun perääsi, vaikka olisinkin saattanut kuolla.’’ En ollut oikeastaan edes ajatellut mitään muuta vaihtoehtoa. Se oli ainoa ja minulla hyvinkin helppo ratkaisu. Amos oli siis tullut täysin oikeaan aikaan Laurelin kanssa.

Nimi: Razeback

24.02.2019 22:21
Mies nousi ja kosketti kasvojani. Vastasin hänen suudelmaansa yhtä hellästi ja varovaisesti kun toinen oli sen antanutkin. Hymyilin hänelle, katsoen kuinka oranssi hiuspehko laskeutui takaisin peiton päälle syliini. Sormeni kulkeutuivat takaisin haromaan tuon hiuksia.

Miehen kysymys yllätti minut todella, saaden hetkeksi hiljaiseksi. Hymyilin toisen viimeisille sanoille, sillä ei, tämä oli kaikkea muuta kuin loogista.
"Ei, ei se olekkaan." Hymähdin lopulta. Katseeni oli aluksi suunnattu alas, mutta nostin sen sitten kohtaamaan miehen silmät.
"En tiedä, en todellakaan. Olit täysi mulkku aluksi, halusit raiskata minut. Muttet raiskannut?" Naurahdin hiljaa, jonka jälkeen katsoin hieman kysyvästi miestä. Alkumme oli ollut varsin kivikkoinen, suorastaan rotkoinen. Ja tässä me silti olimme.
"Harvoin luotan kehenkään, varsinkaan toisten jengien jäseniin, mutta ehkä se radikaali tapa, jolla erosit Adenin jengistä, vain minun takiani, herätti jotain minussa. Mielenkiinnon, ehkä." Mietin ääneen. Kukaan, paitsi Kael menneisyydessä, ei ollut tehnyt samanlaista vuokseni. Se oli sekä epäilyttävää että mielenkiintoista. Silloin voin sanoa kiinnostuneeni miehestä jollain tasolla. Ja sen jälkeen kiinnostukseni vain nousi.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 21:53
Käänsin päätäni sivulle niin, että saatoin katsoa toisen kasvoja halutessani. Ja minä halusin, en tulisi koskaan saamaan niistä tarpeekseni. Pitelin hänen kädestään edelleen, nauttien hänen kosketuksestaan. Jos olisin ollut kissa niin olisin varmasti kehrännyt. Hänen puhe lämmitti sydäntäni, sai minut todella tuntemaan jotakin enemmän. Luotin Kieroniin ja sanoihin siitä, että hän ei jättäisi minua.

Kuljetin kasvoni lopulta lähemmäs toisen omia vaikka aiemmasta paikasta peiton huomassa nautinkin. Kuljetin huuleni toisen omille painaen suorastaan hellän suudelman. Sormeni koskettivat toisen poskea, huulia ja leukaa.
“Saat anteeksi.” Hymyilin leveästi, viattomasti kuin lapsi konsanaan ennen kuin palasin takaisin peiton luokse katse kuitenkin tutkaillen edessä olevaa.
“Kieron, miksi minä? En usko, että olet Kaelin lisäksi päästänyt ketään muuta lähellesi ja huonosta alusta huolimatta olet nyt siinä ottamassa minua siipiesi suojaan. Ei se toimi logiikalla, eihän?” En minä tiennyt mitään logiikasta, mutta edes maalaisjärjellä se ei tuntunut toimivan.

©2019 Dead Rain - suntuubi.com