Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuolema ja Kusipää

Kim Hyeon, kusipää joka panee ketä huvittaa

Kieron Warwik, kuolema joka elää kahvilla ja vähäisillä yöunilla

Darkligns, tietoa jengistä ja olinpaikastaan

Detroit, roolipelille tärkeät paikat

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Razeback

24.02.2019 21:26
En ollut ajatellut kyseistä reaktiota toiselta ollenkaan. Katselin hänen eleitään, pitäen kovempaa kiinni tuon kädestä. Jos toinen todella tahtoi minut vierelleen, siellä sitten olisin. En halunnut työntää miestä pois tarkoituksellisesti, se ei ollut aikomukseni. Ei todellakaan.
Hyeon painoi päänsä syliini. Tuon kosketus lämmitti heti. Nostin käteni haromaan miehen hiuksia hitaasti, yrittäen rauhoittaa ja rentouttaa tuota. Hänen ei ollut hyvä nyt stressata tuollaisista asioista.

"En jätä sinua." Aloitin hiljaa mutta varmasti. "Jos tahdot että olen kanssasi, niin sitten olen, mieluusti." Hymyilin lempeästi toisen puoleen, vaikka tuon kasvot olivatkin haudattu peittoon. Nyt minusta tuntui hieman pahalta, että olin olettanut miehen toimivan niin kuin itse olisin toiminut siinä tilanteessa.
"Anteeksi." Sanoin pienen hiljaisuuden päätteksi miltei kuiskaten, jatkaen miehen hiusten haromista. En tahtonut satuttaa oranssihiuksista millään tavalla enää, hän oli kokenut aivan tarpeeksi. Ehkä voisin majoittua hänen luokseen, tai hän minun, siksi seuraaviksi viikoiksi. Tiesin että Kael tulisi ravaamaan luonani, mutta se oli vain pieni paha.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 21:01
Nautin hiljaisuudesta, pitkästä aikaa oikeasti pidin siitä. Yleensä halusin vain peittää puheella hiljaisuudet, mutta nyt se oli tervetullutta. Vilkaisin suorastaan hämmentyneenä mustahiuksista.
‘’Mikä saa sinut ajattelemaan, että en tarvitsisi sinua joka saatanan minuutti?’’ Naurahdin kuivasti. Tarvitsin miestä enemmän kuin halusin edes myöntää. Kai osa minusta myös pelkäsi, että ilman seuraa lopultakin sortuisin johonkin alhaiseen, luultavasti siksi sanoinkin seuraavat sanat.

‘’Luultavasti ensimmäinen asia mitä kotiin päästyä teen on itsemurha.’’ Ääneni oli turhankin kylmä, katse suorastaan viileä, ‘’Eli tässä sinulle vinkki; älä jumalauta jätä minua yksin, en luota itseeni tässä asiassa.’’ Amos pelkäsi varmasti samaa asiaa, koska Laurel ja Mark oli pysynyt luonani lähes koko ajan - paitsi vierailuaikojen loputtua. Olin ollut tässä samaisessa jamassa ennenkin ja pelkäsin sitä, en halunnut kokea sellaista enää ikinä. Laskin pääni kivusta huolimatta toisen syliin huokaisten.
‘’Taidanpa tarvita vain sata vuotta unta ja viskiä.’’ Murahdin vasten toisen peittoa haudaten pääni siihen paskaakaan välittämättä siitä miltä oikeasti näytin.

Nimi: Razeback

24.02.2019 20:34
Kuuntelin miestä hiljaa, vakavana. Tiesin että Victorin kuolema aiheuttaisi jotain muutakin kuin riemuhuutoja, varsinkin Hyeonissa. Katselin tarkkana toisen ilmeitä ja eleitä, ja tuon kosketus kämmenselässäni sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Mies kumartui lähemmäs, koskien kasvojani, saaden silmäni umpeutumaan.

En osannut aluksi vastata miehen mietteisiin, antaen hiljaisuuden laskeutua hennoksi hunnuksi ympärillemme. Lopulta henkäisin syvään, valmiina puhumaan. Avasin silmäni.
"Ota oma aikasi. Kukaan ei toivu tuollaisesta hetkessä." Sanoin ymmärtäväisenä ja lempeällä äänensävyllä. Uskoin että oranssihius ei tahtoisi olla hetkeen tämän jälkeen lähettyvilläni. En tiedä mistä ajatus tuli, mutta hän luultavasti tahtoi käydä nämä asiat läpi itsekseen. Enkä missään vaiheessa olisi pakottamassa tuota luokseni, edes ottamaan yhtetyttä.
"Mutta jos tarvitset minua, soita. Tiedät mistä minut löytää." Virnistin pienesti. Kun pääsisin sairaalasta, lepäisin pari viikkoa luultavasti kotona, jonka jälkeen palaisin normaaleihin rutiineihini Boblo Islandille. Hyeonin kanssa tai ilman.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 20:23
Minua hymyilytti väkisinkin tapa, jolla hän oli tarttunut käteeni. Se oli suloista, kuin hän olisi pelännyt minun karkaavan. Osa minusta kai halusikin tehdä sen, koska en todella ollut aiheuttanut muuta kuin paskaa mustahiuksiselle. Eikö se olisi ollut vain oikein, että olisin viimein vain palauttanut hänet takaisin hänen omaan elämäänsä? Ajatukseni oli suoraan kuin teinidraamasta, ajatus oli hölmö.
‘’Vitun paskasti, mutta mikäs tässä.’’ Hymähdin kuivasti sormien piirtäen kuvioita toisen käteen, ‘’Olen vain iloinen, että olet hengissä.’’ Kumarruin lähemmäs kuljettaen käden joka oli ollut polvellani toisen kasvoille, sormien kulkien pitkin hänen kasvonpiirteitä.

‘’En ole vieläkään ymmärtänyt sitä, että Victor on todella kuollut.’’ Totesin täysin vakavissani, ‘’Ainakin hän onnistui tekemään viimeisillä hetkillään elämästäni helvettiä. En osaa kuvailla sitä kipua - olen kokenut paljon 24 vuoden aikana, mutta en koskaan sellaista.’’ Puhuin rauhallisesti, mutta vain koska en ajatellut sitä kipua. Tiesin, että en voinut elää sillä tyylillä loppuelämääni, mutta juuri tällä hetkellä en halunnut ajatella sitä ollenkaan.

Nimi: Razeback

24.02.2019 20:05
Olin häkeltynyt nähdessäni ja kuullessani miehen. Niin monta päivää oli mennyt etten ollut kuullut hänestä mitään. Toki Amoksen välityksellä, mutta se oli eri asia.
"Niin säikäytit." Myönsin pienen, lempeän virneen saattelemana. En alkaisi kiistämään asiaa, sillä näky ei poistunut mielestäni, vaikka kuinka olisin yrittänyt ajatella muuta.
Otin kiinni miehen kädestä, kuin varmistaakseni että hän todella oli siinä. Ja tuo voisi olla varma etten päästäisi hetkeen irti.

"Samat sanat." Hymyilin. Emme olleet kummatkaan täysin kunnossa, muttemme myöskään kuolleet. Olimme elossa ja olin itse hyvin tyytyväinen siihen faktaan.
"Miten voit?" Kasvoni vakavoituivat ja silmäni tutkivat toisen silmiä. Minä olin kunnossa, mutta en tiennyt mitä oranssihiuksi oli joutunut kokemaan. Vaikka hän oli elossa ja liikkui, ei hän ollut normaali energinen itsensä. Miehen olemuksesta puuttui paljon.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 19:56
Hymy kohosi huulilleni nähdessäni mustahiuksisen reaktion. Kyllä minullakin oli ollut häntä ikävä, Laurel vain ei ollut antanut minulle aikaa murehtia. Yleensä nainen hölötti hölöttämistään ja vain iltasin tai aamuisin saatoin murehtia Kieronin perään jos en heti nukahtanut.
‘’Taisin todella säikäyttää sinut sinä iltana?’’ Ääneni oli pehmeä, toisen käden sormet tarttuivat prinssin omaan hymyn leikkiessä edelleen huulillani. En tiennyt miltä olin näyttänyt sinä päivänä, mutta tuskin järin hyvältä.

‘’Hmh… Näytät hyvältä, vähän kuolleelta, mutta muuten.’’ Käänsin päätäni sivulle naurahtaen ennen kuin painoin hellän suudelman toisen kädelle huokaisten. Oranssit hiukset valuivat silmille, kaikesta huomasi, että olin ollut aivan liian kauan sairaalan sängyssä. Jopa silmieni alla oli silmäpussit ja luultavasti kaikesta näki, että vaikka kuinka kunnossa olinkin fyysisesti niin henkisellä tasolla saatoin todella tarvita vuosikymmenien terapia sessiot. Tai vain yhden helvetin suuren ryyppyillan. Ken tietää.

Nimi: Razeback

24.02.2019 19:27
"Haavat ovat lähteneet paranemaan hyvin. Joudut varmaan tuon jalan kanssa käymään fysioterapiassa." Michael sanoi käyntinsä lopuksi nyökäten. Nyökkäsin tuolle kerran, jonka jälkeen mies katosi huoneesta.
Olin ollut jo kolme päivää sairaalassa hoitamassa vammojani. Kylki piti tikata uudelleen, ja kaikki liikkuminen oli ehdottomasti kiellettyä. Pääsisin huomenna pois, keppien kera ja minun pitäisi kuntouttaa luodista saanut jalka kunnolla, että pystyisin kävelemään taas normaalisti.
Kael kävi joka päivä luonani ja pari kertaa muutama muukin jengiläinen oli tahtonut nähdä minua. Olin hyvilläni että Darklingsit kaipasivat minua niinkin paljon. Tunsin itseni tärkeäksi ja tarvituksi.

Yhtäkkiä ovi kävei uudemman kerran ja katseeni kääntyi saapuvaan mieheen. Kasvoni lihakset rentoutuivat ja huuleni erkanivat toisistaan kun näin vihdoin oranssihiuksisen miehen elävänä edessäni. Katselin hänen kävelyään, tutkien tuon kehoa samalla. Kaikki näytti toimivan normaalisti, lukuunottamatta kaulan sideharsosotkua. Mies istuutui vierelleni.
"Hei, Hyeon." Hymyilin pienesti hunajanruskeisiin silmiin katsoen. Kehoni täyttyi lämpimällä onnentunteella, enkä olisi voinut olla enempää hyvilläni miehen näkemisestä.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 19:17
Olin hiipinyt käytävillä kuin ninja konsanaan vain siitä syystä, että kukaan hoitaja ei olisi tajunnut häätää minua takaisin huoneeseeni. Olisin varmasti voinut kävellä jo tänne tultua, mutta en todella jaksanut nousta kun vasta muutamaa päivää myöhemmin. Tarkalleen kolmea, olin laskenut. Laurel ja Mark sekä Amos oli käynyt luonani, Amos oli jopa tuonut Faithin minua tervehtimään. Oli outoa nähdä platinablondi baarimikko ruskeahiuksisen prinsessan kanssa, mutta luotin ystävääni tässäkin helvetin asiassa.

Astuin huoneeseen, jonka numeron Amos oli minulle kirjoittanut ylös ja samaan aikaan ulos porhalsi Michael. Lääkäri soi minulle hymyntapaisen ennen kuin katosi kohti hissejä. Kurtistin kulmiani päätäni pudistellen ennen kuin astuin huoneeseen. Ehkä lääkärillä oli vain kiire, mistä minä tietäisin. Katseeni valui huoneen poikki sängyssä makaavaan ja lopulta kuljin lähemmäs istahtaen tuolille sängyn vierellä. Kaulani ympärillä oli jonkin sortin tuki - luultavasti - ja se oli vain peitetty kasalla pumpulia ja sideharsoa. En ollut edes itse nähnyt miltä kaulani näytti ilman kaikenmaailman suojia. Hymähdin kuivasti, ainakin hoitajat kammoksuivat sitä. Olin nähnyt muutamia kertoja hoitajien ilmeistä, miten sen ajattelu oli saanut heidät surullisiksi tai muuten vain kauhistuneeksi. Arpia oli ainakin luvassa jos ei muuta.
‘’Ay, Kieron.’’ Tervehdin laskien kyynerpääni polvelleni ja laskin pääni nojaamaan käteeni. Katse oli tarpeeksi tutkinut peittoon verhottua prinssiä joten saatoin palauttaa katseeni hänen kasvoihinsa.

Nimi: Razeback

24.02.2019 17:37
Varmaan tunnin sain olla omissa ajatuksissani, kunnes Kael ilmestyi huoneeseen. Olin saanut levättyä hyvin ja kasattua itseni kokoon. Nousin omin voimin istumaan, nojaamaan sängynpäätyyn, vaikka moinen liikuntasuoritus ottikin kipeää. Veressäni oli kuitenkin vielä sen verran särkylääkkeitä, että kipu oli lähinnä epämiellyttävää painetta.

Kael otti tuolin lähelle sänkyä ja heitti minulle Arizonan jääteepullon. Olin kiitollinen, sillä en ollut juonut ollenkaan, vaikka vierelläni olikin lasi vettä. Avasin pullon hörpin pieniä kulauksia kostuttaakseni kurkkuni.
"Näytät aika hyvältä, verrattuna siihen et susta on poistettu luoteja." Kael kehui nyökytellen. Virnistin huvittuneesti, laskien pullon yöpöydälle.
"Ei siltä tunnu." Huokaisin nuolaisten huuliani. Tahdoin nähdä Hyeonin, sillä mielessäni pyöri vain kuva eilenillasta, siitä kuinka oranssihiuksi oli lyyhistynyt verisenä maahan. En saisi sitä mielikuvaa pois ennen kuin pääsisin näkemään että hän oli kunnossa, koskemaan häntä, varmistamaan.

"Onko se kusipää täällä myös? Miehet oli iha hädissään ku se sieppas sut. Pari halus lähtee teijän perään, mut estin. Ne kutsu mua hulluks, mut sanoin vaan et luottaa suhun. Vittu, se oli kamalaa. Kaikki oli ihan kireenä." Kaelin suusta vain pulppusi tekstiä. Se oli omalla tavallaan rauhoittavaa, tuntui kodilta kun mies puhui. Nyökkäsin hänelle.
"Hyeon on täällä myös. Hän hoiti oman osansa." Hymyilin pienesti, saaden Kaelin hymähtämään.
"Onks sulla oikeesti jotain tunteita sitä kohtaan?" Tuo kysyi nojautuen selkänojaansa ja ristien kätensä rinnalleen. En olisi halunnut asiaa myöntää, mutta en kai voinut kieltääkkään.
"Kai niin voisi sanoa." Käänsin katseeni tummaan mieheen. Tuo pärskähti päätään pudistellen.
"Mä en tajuu sua..." Hän hymisi vastustavan näköisenä. "Sulla ei ikinä oo tunteita ketään kohtaan, mut sit kun joku haluaa väkisin raiskata sut ja hitto varmaan tappaakkin, niin oot kyrpä pystyssä?" Miehen vakava ja epäuskoinen äänensävy saivat minut nauramaan. Ei toinen väärässäkään ollut, sillä niin minun ja oranssihiuksen taipale alkoi, mutta en sentään ihan vain niiden asioiden takia miehestä pitänyt.

Naurua seurasi voimakas yskiminen. Kylki otti itseensä ylimääräisestä liikkeestä ja jouduin toden teolla rauhoittamaan itseäni.
"Hyeon on hyvä ihminen, kun pääsee sen kusipäisyyden ohitse." Sanoin vielä, vastaukseksi saaden vain tuhahduksen.
"Niin varmaan. Kyrvän kanssako siitä pääsee läpi?" Mies virnuili minulle. Hymyilin leveästi, nostaen keskisormen miehen puoleen. Helvetin äpärä, mitä hänkin muka tiesi minusta ja minun suhteistani.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 17:11
‘’Herätyyyyys!’’ Lyönti osui poskelleni. En oikeastaan ollut edes nukkunut, koomannut lähinnä, mutta silmäni todella avautuivat nopeasti ja kohtasin platinablondin huvittuneen katseen. Laurel kurkkasi jalkopäästä kasvojani hymyillen iloisesti. Tyttöhän viihtyi täällä. Siristin silmiäni baarimikolle irvistäen. Pelkkä taputus poskelle olisi riittänyt huomioni herättämiseksi.
‘’Vittu Amos, tapan sinut...’’ Murahdin, mutta uhkaus kuulosti jopa omiin korviini laimealta. Hitto, olin todella säälittävä tässä kunnossa. Olisi pakko ryhdistäydy viikon loppuun mennessä. Amos istahti tuolille sytyttäen tupakan huulilleen suoden minulle yhden arvioivan katseen ennen kuin naurahti.
‘’Pfth, näkisit itsesi… Tappaisit minut? Älä viitsi.’’ Mies pudisteli päätään ja laski syöpäkääryleen huulilleni. En tiennyt kuinka järkevää oli poltella tupakkaa tässä kunnossa kun kaikki sattui valmiiksi ja koko kaulani oli enemmän kuin tuhottu. Olimme silti Amoksen kanssa aivan yhtä hölmöjä, emmekä suostuneet välittämään moisesta.

‘’Mitä haluat?’’ Kysyin kun viimein luovuin tupakasta. Amos vilkaisi minua sivusilmällä kuljettaen sitten sormiaan hiustensa lävitse ennen kuin ojensi tupakan Laurelille, joka oli jo hetkisen ehtinyt kuolaamaan sen perään.
‘’Tulin kertomaan prinsessastasi.’’ Baarimikko venytteli käsiään haukotellen. Kyllä minä olin jo siihen asti ajatellut itsekin, mutta halusin tiedot jo. Nuolaisin huuliani, oli platinablondi saanut kuitenkin mustahiuksisen ajatuksiini joten ehkä hänestä oli muutakin hyötyä kuin pelkkä kusimulkkuus.
‘’Kieron?’’ Hymy kohosi huulilleni kun viimein vaivuin omiin ajatuksiini.
‘’Perkele, voisit joskus ajatella minuakin tuolla tavoin.’’ Platinablondi tuhahti kolkosti, leikkien katkeraa. Kohotin toista kulmaani suusta karaten naurahdus joka nopeasti koitui kohtalokseni. Hitto, pitäisi todella olla varovaisempi.
‘’Kerro nyt hänelle, runkkari ei meinaa pysyä nahoissaan!’’ Laurel naureskeli saaden murhaavan katseen minulta. Tyttö todella ei välittänyt sanomisistaan paljon paskaakaan. Se toisaalta oli oikein hyvä jos sinihiuksinen aikoi pysyä jatkossakin seurassamme.
‘’Hän on pelkkä pää.’’ Amos kohautti harteitaan katse tuikkien kuin lapsella. Kurtistin kulmiani ja käänsin päätäni sivulle. Suustani karkasi hölmistynyt ‘’häh?’’ kun en tajunnut mitä toinen tarkoitti.
‘’Niin. Kolme luotia poistettu ja niin edespäin.’’ Amos kohautti harteitaan, ‘’Prinsessa sanoi, että tuntuu kuin olisi pelkkä pää.’’ Toinen hymähti matkien Kieronin ääntä yllättävän taidokkaasti. Hymähdin kuivasti päätäni pudistellen.

‘’Kiitos.’’ Huokaisin lopulta täysin vilpittömästi. Platinablondi oli jo ainakin kahdesti pelastanut Kieronin ja minut niin monta kertaa, että en pysynyt edes laskuissa mukana. Olin hänelle niin paljon velkaa, että suorastaan hävetti. En kuitenkaan koskaan puhunut tästä asiasta itse platinablondin kanssa
‘’Lakkaa hempeilemästä, pakkohan minun oli pelastaa parhaan ystäväni pano.’’ Amos vähätteli tekoaan, kuten aina. Hymähdin kuivasti päätäni pudistellen. En uskonut hetkeäkään, että kukaan ottaisi minun ja Kieronin juttua vakavasti. Asia olisi ehkä vituttanut minua jossakin muussa mielentilassa, mutta nyt sivuutin koko jutun.

Nimi: Razeback

24.02.2019 16:02
Avasin silmäni vasta seuraavana päivänä. Oloni oli heikko ja väsynyt, enkä voinut olla virnistämättä kun tajusin että olin taas sairaalasta. Juurihan sieltä olin päässyt ja nyt taas uudestaan. Huoakaisin raskaasti. Aivoni toimivat hitaasti, enkä ollut tajunnut huoneen nurkassa istuvaa platinablondia.
"Huomenta, prinsessa." Amos tervehti minua virnuillen. Olin siis elossa ja tuon tervehdyksen perusteella myös toipuisin. Pyöräytin hitaasti silmiäni, sanomatta kuitenkaan mitään. Kurkkuni tuntui karhealta ja kuivalta.
"Mikä olo?" Mies kysäisi hieman vakavempaan sävyyn. Nielaisin kerran, katsellen taas ympärilleni. Kipuja ei juuri ollut, mutta keho tuntui silti kaukaiselta.
"Että olisin pelkkä pää." Sanahdin käheästi, saaden miehen naurahtamaan. Hänen katseensa kävi ulkona, mutta palasi minuun heti.
"Sulta poistettiin kolme luotia, kaksi kyljestä ja yksi jalasta. Kuulemma toivut noin viikossa." Amos kohautti olkiaan. Kurtistin kulmiani.
"Kolme?" Kysäisin. Olin lähes varma että olin saanut vain kaksi osumaa. Nyökkäys platinablondilta vahvisti asian.
"Kolme. Kaksi kyljessä olevaa olivat aika lähekkäin kuulemma." Miehen silmät tutkailivat kasvojani ja reaktiotani.
Ilmeisesti luodit olivat osuneet melko samaan aikaan, sillä olin tuntenut vain yhden kipuaallon kehossani.

"Missä Hyeon on?" Kysyin sitten vakavana. Amoksen huulille nousi puolittainen hymy. Tuo nousi seisomaan ja käveli petini viereen hiuksiaan haroen.
"Hän on elossa ja kunnossa." Mies vastasi huokaisten. Tämä oli varmasti hänellekkin raskasta, katsoa vain vierestä ystävänsä kärsimystä.
"Mitä sinä sitten täällä teet?" Kysäisin virnistäen.
"Se on hyvä kysymys. Ajattelin että saisin huudot prinssiltäsi jos menisin hänen luokseen ilman uutisia sinusta." Platinablondi heilautti kättään ja puhuessaan käveli kohti ovea. Hymähdin ymmärtäväisenä toiselle, katsoen kuinka tuo avasi oven.
"Äläkä luule että pääset minusta eroon vielä, prinsessa." Amos vinkkasi silmäänsä oven raosta leikkisästi, sitten luikahtaen käytävälle. Mitäköhän helvettiä tuon pitäisi tarkoittaa.

Sain olla vihdoin rauhassa. Mutta se rauha loppui nopeasti kun kuulin puhelimen värinän. Kaikki vaatteeni olivat muovipussissa sängyn vieressä ja värinä kuului jostain sieltä. Nappasin pussin ja kävin veriset vaatteet läpi, löytäen punertavaksi värjäytyneen puhelimen. Kuivunut veri peitti näytön, mutta sain juuri ja juuri soittajasta selvää.
"Hei, Kael." Vastasin puhelimeen, pistäen sen kaijuttimelle. Pitelin puhelinta rintani päällä, niin että itse tuijotin vain kattoa.
"Kieron! Kiitos jumalalle! Ootko kunnossa? Black Diamondin edustalla on ammuskeltu ja Vctor on kuollu. Yritin soittaa heti ku kuulin siitä mut sä et vastannu. Älä huolestuta tollei, ja pliis sano et olit vaa nukkumassa." Miehen suusta tuli tekstiä kuin tykinsuusta. Kuuntelin hiljaa loppuun asti, kunnes huokaisin kuuluvasti. Kaelin pitäisi oikeasti rauhoittua välillä ensin ennen kuin tekee, tai puhuu.
"Olen kunnossa, mutta en ollut nukkumassa. Minä olen se joka tappoi Victorin." Selitin lyhyesti, lähes kuullen tumman miehen reaktion puhelimen toisessa päässä.
"Sä... Sä?" Toisen hämmentyneet sanat pääsivät tuon suusta. Hymähdin huvittuneesti.
"Kyllä, minä." Varmistin.
"Voi helvetti... Sä oot kyllä aikamoinen, pomo." Mies oli häkeltynyt ja hämmentynyt, sen pystyi aistimaan puhelustakin. "Mut missä oot?" Tuo jatkoi ennen kuin kerkesin korjaamaan ettei tuo saisi kutsua minua pomoksi.
"Sairaalassa." Vastasin rauhallisesti.
"Sairaalassa!? Taas? Mitä tapahtu?" Kael vaati tietää. Selitin hänelle hitaan rauhallisesti mitä oli tapahtanut, pitäen välillä taukoja että kaikki tieto menisi tasaisesti miehen aivoihin.
"Mä tuun sinne heti. Tarviitko jotain?" Kael sanoi kertomukseni perään. Olin odottanut läksytystä tai ylimääräistä dramatisointia, mitä mies yleensä piti tälläisissä tilanteissa, mutta nyt ei. Olin niin yllättynyt että menin hiljaiseksi.
"Pomo?" Kael palautti minut maanpinnalle.
"Ah... Itseasiassa, jos viitsit tuoda jääteetä." Vastasin sitten lopuksi.
"Jääteetä?" Kael ihmetteli ääneen, saaden minutkin hymyilemään. Outo mielihalu tälläiselle hetkelle, tiesin sen itsekkin.
"Kyllä. Vihreä tee hunajalla." Vahvistin ja tarkensin. En ollut juonut jääteetä pitkiin aikoihin. Tätini joi sitä aina ja minun piti myöntää että pidin sen mausta, mutta angstisena teininä en voinut sitä myöntää.
"Selvä. Nähään kohta, pomo." Kael sanahti pirteästi ja lopetti puhelun ennen kuin kerkesin sanomaan mitään muuta. Hymy nousi huulilleni. Olin onnellinen että Kael oli ystäväni. Nyt minua enää huoletti Hyeon ja hänen vointinsa. Luotin kuitenkin Amoksen sanaan siitä että tuo oli kunnossa. Enköhän näkisi hänet kohta.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 15:26
Seuraavan kerran kun heräsin niin tajusin nopeasti olevani sairaalassa. Jälleen kerran. Johan koko paikka alkoi tympiä. Olin luultavasti onnistunut nukkumaan aika kauan, ikkunasta kun katsoi niin seuraavaan päivään. Tuijotin tovin kattoa tuntematta oikeastaan mitään. Kipu oli kadonnut lähes kokonaan ja saatoin vain pohtia, että kuinka paljon minuun todella oli laitettu kaikenmaailman aineita. Huokaus karkasi huuliltani.
‘’Olethan sinä elossa.’’ Naisen ääni oli huvittunut ja tajusin sinihiuksisen istuvan tuolilla jalat ristittyinä, kieli leikkien huulikoruilla. En ymmärtänyt miksi hän oli vielä täällä, ei hän ollut minulle mitään. Käänsin katseeni naisesta seinään nojailevaan partaveikkoon joka oli ristinyt lihaksikkaat kätensä rinnalleen, katse käännettynä ikkunaa kohden, ‘’Minä ja Mark olemme uusia ystäviäsi.’’

‘’Tiedäthän sinä, että ystävyys ei toimi noin?’’ Kysyin kuljettaen käteni pöydälle ja otin huikan vesilasista. Kähisin kasan kirosanoja kun tajusin miten kivuliasta veden juominen oli. En todellakaan halunnut tietää miltä kaulani näytti, koska se tuntui niin kamalalta, että vastassa ei voinut olla kaunista näkyä.
‘’Minun ystävyys toimii. Olen Amoksen ystävä ja hän on sinun ystävä joten me olemme ystäviä. Ja pidän tuosta Markista joten hänkin on ystävämme. Laitoin meidän numerot puhelimeesi.’’ Nainen puhui taukoamatta ja sai kulmani kurtistumaan. Mistä platinablondi oli löytänyt tytön? Vilkaisin hänen sormiaan ja en voinut olla suomatta hänelle pientä kivuliasta hymyä, kun tajusin, että hänen oikeaan käden sormiin oli kirjoitettu Fuck ja vasempaan you. En tiennyt kuinka vanha nainen oli, mutta saatoin kuvitella hänen sukulaisten reaktion moisiin tatuointeihin.
‘’Mitä vittua nainen höpiset…’’ Autossa tehty tulkinta naisesta oli väärä. Hän selvästi ajatteli vain jotkut asiat logiikalla, muuten hän oli todellinen lapsi. Iloinen, hymyilevä ja hyvin positiivinen. Kenties autossa todella oli ollut kyse elämästä ja kuolemasta joten nyt kun en ollut kuoleman vaarassa niin hän saattoi rentoutua. En minä tiennyt, olin lääkehöyryissä edelleen.

‘’Minulla ei ole ystäviä.’’ Markin ääni oli matala kun Laurel käänsi katseensa mieheen. Mies ei näyttänyt paljoa puhuvan. En aluksi muistanut miksi hän oli vielä paikalla, kunnes tajusin hänen aikaisemmat sanat rahasta. Niin, hänen apunsa maksoi. Mitäköhän Laurel maksoi Markille ystävyydestä?
‘’Nyt on!’’ Tyttö virnisti iloisesti käsiään levittäen ja jos olisin ollut paremmin kiinni tässä maailmassa niin olisin saattanutkin huomata Markin poskille levinneen hailakan punan, jonka hän peitti taidokkaasti. Mark avasi kiharat, ruskeat hiuksensa nutturalta ja antoi hiusten tipahtaa vapaina lähes olkapäille.
‘’Hei mulkut, Kieron ja Amos?’’ Puhuminen oli helvettiä. Kirjaimellisesti. Se sattui aivan saatanasti, mutta saatoin hiljentyä vasta kun sain tietää, että Kieron oli elossa. En minä tiennyt mitä olisin tehnyt, jos vastaus olisikin ollut, että mustahiuksinen prinssi on kuollut.
‘’Amos on Kieronin kiusana.’’ Laurel hymähti ja saatoin kuvitella Kieronin sekä Amoksen keskustelut. Platinablondi todella osasi kiusata muut ihmiset hengiltä asti. Ehkä siksi hän olikin paras ystäväni, tarvitsin jonkun joka olisi valmis kaikkeen mahdolliseen.
‘’Hän on elossa?’’ Kysyin hiljaa käsi hieroen kasvojani. Väsymys oli tullut aivan yllättäen. Hetki sitten olin ollut valmis juoksemaan vaikka maratonin ilman kipuja ja nyt halusin vain nukkua sata vuotta kuin Prinsessa Ruusunen konsanaan.
‘’Älä liikaa innostu, runkkari.’’ Laurel naurahti siniset, olkapäille asti ylettyvät hiukset heilahtaen. Eikö hänen sanat tarkoittaneetkin, että Kieron oli kyllä elossa, mutta helvetin huonossa hapessa? Hitto. Halusin nähdä hänet, aivan helvetisti. Suljin silmäni ja valuin tyynyjen sekaan kivusta huolimatta. Ilmeisesti viiltävä, hiljaa tappava kipu iski vain silloin kun tein jotakin suurta.

Nimi: Razeback

24.02.2019 13:47
Tunsin sydämeni sykkeen päässäni, samalla kun koko kehoni tuntui kaukaiselta ja tunnottomalta. Kaikesta siitä kivusta ja heikotuksesta huolimatta yritin pitää itseni järjissäni. Pitelin asetta molemmin käsin, ojaten tiiliseinään. Jos olisin jaksanut välittää, olisin miettinyt kuinka pahalta kahden roskiksen välissä haisi. Kuselta, mädältä ja kompostilta. Mutta nyt se oli pienin huolistani.

Kuulin askeleita pian kujalta ja nostin aseen paremmin vierelleni. Tunsin kuinka lämmin veri kasteli koko kylkeni, alkaen pikkuhiljaa viilentyä. En kestäisi tässä kauaa, mutten todellakaan antaisi niiden kusipäiden viedä henkeäni. En nyt.
"KIERON!?" Kuulin tutun miehen huudon sisäpihalla. Huokaisin helpotuksesta. En saanut ääntä kurkustani, mutta paiskasin aseen metallista roskalavaa vasten. Se sai platinablondin huomion ja pian hän jo hölkkäsi luokseni.
"Helvetti soikoon..." Tuon ääni oli lähes kauhistunut. Virnistin innottomasti. Olin varmasti kaunis näky, istumassa omassa veressäni roskisten välissä. Kuin koira joka oli jätetty kuolemaan.
"Sut pitää saada pois täältä." Mies puhui huolestuneella äänellä, kumartuen eteeni. Hän selvästi yritti pähkäillä mitä tekisi.
"Pystytkö kävelemään?" Hän kysyi, silmäillen rentoa kehoani. Nilaisin muutaman kerran, jotta pystyisin puhumaan.
"Huonosti, mutta pystyn." Vastasin lopulta. Baarimikko nyökkäsi ja avusti minut seisaalle. Liikkuminen sattui, enkä voinut kuin irvistää ja ähistä.
"Odota..." Hymähdin juuri kun mies oli lähtemässä taluttamaan minua. Kuulin kadulta sireenien vonkumisen, joten minun piti luopua aseistani. Osoitin roskista, jonka kannen mies avasi. Heitin Glockin sinne.
"Molempien kenkien varsissa on aseet. Ota ne ja heitä pois." Ohjeistin. Nojasin roskalavan reunaan samalla kun mies alkoi kopeloimaan kenkiäni.
"Oikeassa reidessä on kiinni puukko. Saat sen taskun kautta. Ota se ja revi Glockin kotelo selästäni." Ääneni oli käheä ja voimaton, niin kuin oli koko kehoni. Amos teki kuitenkin työtä käskettyä ja pian minulla ei ollut mitään ylimääräistä päälläni. Kaikki aseet olivat roskissa, Amoksen työntäessä niitä vielä syvemmälle ennen kuin lähdimme.

Poliisi ja ambulanssi olivat saapuneet paikalle alta aikayksikön. Tämänkaltaiset jengien väliset yhteydenotot olivat suht yleisiä, joten poliisi oli koko ajan valmiudessa.
Kuljimme kolmen ruumiin vierestä kohti parkkipaikkaa. En pystynyt juurikaan laittamaan painoa vasemmalle jalalleni, sillä lihas oli repeytynyt luodin jäljiltä. Ja se sattui aivan helvetisti. Konkkasin kuitenkin Amoksen avustuksella lähemmäs, kunnes poliisi tuli pysäyttämään meidät. Hän tutki meidät molemmat, ja vasta todettuaan aseettomiksi, hän päästi ambulanssin luokse.

Tässä vaiheessa kaikki oli sumeaa ja kaukaisen oloista. En kuullut kunnolla, mutta vastailin silti joihinkin kysymyksiin, kuten oman nimeni ja puhelinnumeroni. Sen jälkeen kaikki pimeni täysin. Tiesin että olin ambulanssissa, valot vilkkuivat joka puolella ja maailma pyöri. Viimeisenä ehdin miettiä missä Hyeon on. En ollut edes kysynyt sitä Amokselta. Ehkä ajattelin että jos Amos oli luonani, Hyeon oli turvassa. Pakko olla.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 13:17
Istuin ja odotin. Hetket tuntuivat tunneilta, mutta alamaisten puhe kertoi siitä, että jotakin tapahtuisi. Se oli kiivasta ja äänekästä, mutta pieneen mieleeni ei mahtunut enää muuta ajatusta kuin kipu. Jopa mustahiuksinen prinssi tuntui kaukaiselta ajatukselta.

Hätkähdin horroksestani kun valkohiuksinen kaatui eteeni, remmi edelleen kädessään. En voinut mitään tulevalle kun nahkainen naru kiristyi ja tunsin miten pannan piikit repivät ihoani. Painuin pienempään kasaan kyyneleet valuen poskiani pitkin ja pieni uikutus karkasi huulien välistä, koska parempaan en pystynyt. En tiennyt kuka sen teki, mutta tunsin jonkun kädet pannalla ja sen miten se suorastaan kiskottiin yltäni kun aseen laukaukset olivat loitonneet. Hän ei ollut hellä, mutta en odottanutkaan sitä. Vaimea nyyhkytys oli ainoa joka kuului pimenevässä yössä, laukaukset olivat lopultakin hiljentyneet. En tiennyt kuka oli jäänyt seurakseni, mutta sillä hetkellä luotin siihen, että hän ei satuttaisi minua enää yhtään enempää - jos se edes olisi ollut mahdollista. Piikit jotka viimein irtosivat jättivät jäljelle vain hyvin kammottavat jäljet ja vitullinen kivun. Kohotin katseeni ja kohtasin ruskeiden silmien tutkivan katseen. Sama partaveikko oli jäänyt ja auttoi minua. Se oli outoa.

Sormeni takertuivat toisen tummiin farkkuihin vain, koska en saanut itseäni ylös.
“Auta minua…” En ikinä ole ollut niin heikko, ei minun ole tarvinnut huolehtia muista. Ruskeaverikkö polvistui eteeni ja kietoi toisen käden ympärilleni auttaen minut sitten ylös. Vasta nyt todella hahmotin Victorin hahmon maassa ja tajusin hänen kuolleen. Sormeni painautuivat nyrkiksi, miehen paitaa puristaen.
“Autan sinua jos hinnasta sovitaan, ei Victor ole enää kykenevä maksamaan.” Miehen ääni oli matala. Hän oli palkattu, ei siis oikea jengiläinen - ainakaan Victorin. Hän teki töitä rahasta. Ajatus olisi saattanut tuoda hymyn huulilleni jos olisin ollut muussa tilassa.

En voinut olla yllättymättä kun platinablondi pienen sinihiuksisen naisen kanssa juoksi luoksemme. Kyllä minä olin sen arvannut, että Amos ei jäisi kauaksi seisomaan baaritiskin taakse, mutta hänen seuralaisensa yllätti.
“Amos… Etsi Kieron. Haluan tietää, että onko hän kunnossa.” Ääneni oli hiljainen ja platinablondi joutui tulemaan lähemmäs kuullakseen. Ruskeaverikkö osoitti suuntaa johon Victorin alaiset olivat juosseet hetki sitten. Baarimikko vilkaisi Victorin ruumista kulmat kurtistuen kunnes kylmä virne levisi hänen huulilleen.
“Laurel, jää tänne.” Lävistetty sinihiuksinen nyökkäsi katse kääntyen minuun ja partaveikkoon Amoksen lähdettyä, naisella oli eriväriset silmät ja niiden erikoisuus todella jopa tässä kivun tuskaisessa kyynelehdinnässä herätti huomioni.

Aivan yhtäkkiä jalat pettivät altani ja olin lyhistyä polvilleni ellei ruskeaverikkö olisi nostanut minut kuin kasan halkoja syliinsä.
“Ambulanssin soittaminen ei tule kuuloonkaan nyt kun Victorin ruumis on tuossa, kenen Impala tuo on?” Laurel oli selvästi se ihminen, joka ajatteli logiikalla. Se toi minulle mieleen Kieronin ja ahdistus palasi kertaheitolla. Halusin itkeä pelkästä Kieronin ajattelusta, mutta kyyneliä ei tullut. Hyvä vain.
“Minun…” Mumisin hiljaa ja salamana Laurel oli tonkinut taskustani auton avaimet. Pieni sinihiuksinen lähti autolle viitoten miestä seuraamaan. Pidin naisesta. Hän toimi hyvin määrätietoisesti ilman epäröintiä, luultavasti ei ensimmäinen kerta kun joutui käsittelemään puolikuolleita jengiläisiä.
“Entä Amos ja Kieron?” Kysyin hiljaa autoon päästyä. En olisi koskaan uskaltanut luovuttaa Impalaa tuntemattomien käsiin, mutta minulla ei ollut sanavaltaa tällä kertaa ja olin tyytyväinen siihen, että joku todella oli tullut paikalle pelastavana enkelinä.
“Amos soittakoot ambulanssin, etköhän sinä tee kuolemaa tarpeeksi.” Nainen hymähti pieni hymy huulilla. Hän ajoi samalla tavalla kuin minä ja Amos. Vitut liikennesäännöistä, kaasu pohjaan ja menoksi. Nyt hurjastelun pystyi kuitenkin laittamaan hädän piikkiin. Yhtäkkiä mieleni täytti kivunsekaiset ajatukset. Mistä Laurel tiesi, että Kieron ei olisi kunnossa? Oliko se vain arvaus? Toivoin, että hän oli aivan saatanan väärässä.

Nimi: Razeback

24.02.2019 02:29
Katselin kuinka oranssihiuksinen poistui parkkipaikalta ihmisten sekaan. Huokaisinn syvään, laahustaen parkkipaikan pimeimmpään nurkkaan, josta oli hyvä näkyvyys joka suuntaan. Nojasin seinään kädet taskuissa ja huppu syvällä päässä, näyttäen ulkopuoliselle luultavasti vain normaalilta narkkarilta, joka huojui huumepöllyssä pimeällä kujalla. Niitä näki täällä niin paljon että se oli jo normaalia.

Kävin kaikki aseeni läpi, löysentäen hieman jokaista, jotta niiden ottaminen olisi helpompaa. En tiennyt mitä niistä joutuisin käyttämään, joten oli parempi pelata varman päälle.
Parkkipaikan läpi kulki silloin tällöin ihmisiä. Joku kävi hakemassa autonsa, joku vain oikaisi sen läpi. Kaksi narkkariakin eksyi paikalle, suunnaten heti minut nähtyään luokseni. He kyselivät olisiko minulla mitään kamaa myytävänä ja jouduin kieltäytymään. Esitin hyvin rooliani, nojaten löysästi seinään, silmät puolikiinni ja ääni sammaltaen. Parivaljakko jätti minut nopeasti onneksi rauhaan, sillä minulla oli nyt vähiten aikaa puhutella aineissa olevia ihmisiä.

Odottavan aika oli pitkä. Sananlaskussa oli helvetisti totuutta mukanaan, sillä jo vartin päästä minusta tuntui että olisin seissyt siinä tunteja. Tasailin hengitystäni, ollen mahdollisimman rauhallinen oma itseni.
Lopulta puhelimeni värisi ja Amoksen lähettämä viesti näkyi ruudulla. 'Jos olet Black Diamondilla, he ovat tulossa ulos.'
Lyhyt viesti, mutta sai minut heti valmiuteen.
Kävelin varjoissa lähemmäs taloa jossa baari sijaitsi.
Edessäni oli kaksi parkkeerattua autoa ja kapea kuja erotti kaksi rakennusta oikealla. Kujan kuitenkin jakoi kahtia metallinen aita, jonka kautta olisi vaikea tässä kunnossa kiivetä. Käänsin katseeni vasemmalle. Kolme muuta autoa, joista yksi oli Hyeonin Impala. Yksi suurempi talojen välikkö, jota käytettiin lähinnä huoltotienä. sitä ei oltu tukittu mitenkään ja se oli tarpeeksi leveä. Oikein sopiva poistumisreitti, mutta minun piti juosta koko parkkipaikan läpi, luultavasti väistellen luoteja.

Ajatukseni keskeytti vaimea puhe, kun kasa ihmisiä saapui rakennuksen takaa parkkipaikalle. Kädessäni oli äänenvaimentimella varustettu Glock, jonka varmistin. Katseeni osui valkohiuksiseen venäläiseen ensimmäisenä, ja valui siitä mustaa hihnaa pitkin Hyeoniin. Sydämeni jätti lyönnin välistä nähdessäni kaiken sen veren, joka valui pitkin tuon kaulaa.
Oli tekeminen että pystyin pitämään itseni rauhallisena. Mutta minut tunnettiin tyyneydestäni ja helvetin hyvästä sihdistä, ihan syystä.
Katselin hetken joukkion menoa, kunnes oranssihiuksinen mies lysähti maahan. Nyt oli minun vuoroni. En sietänyt enää katsoa hänen kiduttamistaan.

Nousin varjoissa olevan auton katolle mahdollisimman hiljaa, laskien huppuni. Joku joukon miehistä oli huomannut minut, korottaen ääntään. Otin syvään henkeä.
Nostin katseeni valkohiuksiseen, samalla nostaen aseeni. Kukaan heistä ei tunnistanut minua varjoista, mutta heti kun Victorin katse kohtasi omani, hän tiesi kuka olin. Näin sen hänen kasvoistaan.
Laukaisin aseen. Se hämmennyksen ja vihansekainen katse, jonka valkohiuksinen mies minulle soi, oli tyydyttävää. Juuri ennen kuin luoti osui hänen otsaansa, hän tajusi kaiken. Ja minä olin se joka pisti lopun hänen pelilleen, vaikka hän oli luullut tehneensä sen minulle.

Venäläinen lysähti maahan elottomana, saaden sekuntien hiljaisuuden laskeutumaan meidän kaikkien ympärillemme. Hänen miehensä menivät hetkessä shokkitilaan, automaattisesti tehden sen mitä olin ajatellutkin; yrittäen saada minut hengiltä.
Sen pienen hiljaisuuden aikana loikkasin auton taakse piiloon, kuullen aseiden varmistukset. Luodit alkoivat lentelemään, osuen autoon jota käytin suojanani. Mielessäni toivoin todella että nuo unohtaisivat Hyeonin täysin, jahdatessaan minua.
Kun olin ollut tarpeeksi kauan auton takana, aseet hiljenivät. Ei heiltä luodit loppuneet, vaan he ajattelivat saaneensa minut. Vedin hupun päähäni ja lähdin, nyt oli tilaisuuteni.
Ponkaisin juoksuun, tuntien oitis kuinka kylki sanoi vastaan. Virnistin, mutta nyt en voinut mitään. Oli pakko jatkaa. Loikin seuraavan auton taakse, kuunnellen kuinka luodit kimposivat metallia vasten. Etsin seuraavaa paikkaa jonne piiloutua, joka oli punainen toyota pidemmän matkan päässä. Yritin vältellä Hyeonin Impalaa, sillä se oli tällä hetkellä ainoa asia jonka kykenin tekemään miehen vuoksi.

Lähdin juoksemaan heti luotien hieman hiljennyttyä. Hammasta purren juoksin auton taakse, kuullen ja sivusilmällä nähden kuinka kolme miehistä lähtivät perään. Nyt oli mentävä.
Jatkoin matkaani leveälle kujalle. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin, tietäen etten pystyisi juoksemaan karkuun luoteja, jotka alkoivat lentelemään ohitseni. Väistöliikkeitä ei minun senhetkisellä kehollai voinut tehdä, ellen halunnut olla kylki auki kujalla.

Aseiden paukkuminen takanani sai adrenaliinin virtaamaan. Olin saalis, jota pedot jahtasivat. Enää vähän matkaa ja pääsisin kääntymään pois suoralta tieltä.
Luodit tössähtelivät maahan vierelläni, lensivät ohitseni. Pari oli lävistänyt takkini kulman, kuitenkaan osumatta minuun. Vielä.
Pian tunsin kuinka vahva kipu valtasi räjähdysmäisesti kylkeni. Kivulias ärähdys pääsi suustani ja meinasin kaatua, mutta kuolema ei houkuttanut. Sen sijaan käytin kompuroinnin hyväksi ja ammuin muutaman laukauksen taakseni, vain sivusilmällä tähdäten. Kuulin yhden huudahduksen. Kaksi enää jäljellä.
Kipu voimistui joka askeleella, saaden nostamaan käteni sen kohdalle. Tunsin kuinka lämmin, märkä neste oli vallannut paitani. Luoti oli sopivasti osunut juuri sille kipeälle puolelle.

"Arrghh!" Huusin ja haukoin happea. Toinen luoti lävisti pohkeeni, saaden minut kaatumaan. Olin juuri päässyt rakennusten loppuun, mutta nyt sillä ei ollut enää väliä. Pyörin asfaltilla muutaman kerran, mahdollisimman lähelle talon kulmaa. Nappasin Glockin molempiin käsiin, kääntyen jahtaajien puoleen. Ammuin molempia päin ennen kuin he kerkesivät tähtäämään minua paremmin. Osuin toista kuollettavasti rintakehään, toista vain käteen, saaden tuon pudottamaan aseensa. Vedin syvään henkeä, tähdäten nyt kunnolla. Yksi laukaus päähän teki tehtävänsä.

En nähnyt enempää miehiä tulevan, ainakaan vielä, joten oli käytettävä hetki hyväksi. Raahasin käsilläni itseni kahden metallisen roskiksen väliin piiloon. Kyyneleet valahtivat poskiltani, niin kova polte kehossani oli. Kylkeni tuntui palavan nuotiolla ja jalka oli kuin leikkurissa. Purin hammasta, yrittäen kaiken sen kivun keskellä kuunnella, josko loput miehet jaksaisivat tulla perääni.
Verta valui kehoani pikin surutta. Jos en pääsisi nopeasti pois, vuotaisin varmasti kuiviin.

Nimi: Yaryar

24.02.2019 01:22
Käteni hakeutui toisen kaulalle, niskaan samalla kun vastasin mustahiuksisen suudelmaan kiihkeästi. Halusin lisää. Jos minä olisin saanut valita niin olisin jäänyt tähän autoon prinssin kanssa. Minulla ei kuitenkaan ollut sanavaltaa. Toisen sanat nauratti, mutta en saanut tilaisuutta edes hymyillä kun uusi suudelma painettiin huulilleni. En ollut varmaan ikinä ennen ollut yhtä halukas jäämään jonkun luokse niin paljon. En halunnut luopua hänestä vielä, mutta pakko mikä pakko.

Nousin ylös Impalasta taputtaen sen kattoa. Vilkaisin vielä Kieronin perään ennen kuin lähdin kohti Black Diamondia. Sytytin uuden tupakan huulilleni välittämättä sitä, että matkani jatkui sisätiloissa. Pääsin kolmanteen kerrokseen ennätysajassa. Vartija ovella ei ollut minulle tuttu ja hänen katseensa kertoi tarpeeksi. Se, että hän tunnisti minut kertoi sen, että hän oli Victorilla töissä. Ovela paskiainen.

Astuin sisälle puoliksi poltettu tupakka huulilla leväten, katse etsien helposti tunnistettavan venäläissyntyisen. Valkohiuksinen istui suurella nahkasohvalla yksin, jutellen kauniille vaaleaverikölle ja siemaillen alkoholia kuin mafiapomo konsanaan. Victor oli kuitenkin kääntänyt huomionsa minuun heti kun olin astunut ovesta ja vaaleaverikkö minihameessa sai lähteä saman tien. Kuljetin sormet hiusteni lävitse ja huokaisin hiljaa. Tässä sitä mentäisiin. Kuljin lähemmäs vilkaisten nopeasti taakseni. Suurikokoinen tatuoitu mies parran kera astui taakseni ja vaikka olisin onnistunutkin pakenemaan tilanteesta niin en tehnyt elettäkään mihinkään suuntaan. Mies painoi minut lähes väkivalloin lattialle polvilleen enkä voinut olla mulkaisematta häntä. Olisin totellut pelkkää käskyäkin.

“Tulithan sinä, ei tarvinnut ampua tuota suloista baarimikkoa.” Victor osoitti aseella Amoksen puoleen joka hoiti baaria yhtä taidokkaasti kuin aina ennenkin. Mikään hänessä ei paljastanut tunnetta.
“Turpa kiinni.” En tiennyt miksi edes sanoin moiset sanat kun Victor oli tuollaisessa mielentilassa. Valkohiuksinen liu’utti katseensa minuun ja virnisti. Aseen piippu laskeutui leukani alle harvinaisen nopeasti.
“Tsot tsot, älä hypi nenilleni Hyeon enää yhtään enempää. Minä olen kyllästynyt sinun pelleilyyn.” Hänen silmien katse oli viileä, mutta huulilla oleva virne oli huvittunut. Victor puhui jotakin partaveikolle ja pian ase leukani alla vaihtui puukkoon. Hän kuljetti kauniisti koristeltua teräasetta leukani alla painaen niin kovaa, että verta todella näkyi. Ja paljon. Tunsin miten se valui kaulaani pitkin ja minä todella halusin estää häntä. Halusin aivan helvetisti peittää haavan ja lopettaa kivun joka siitä aiheutui. Valkohiuksinen vaihtoi vain teräaseen paikkaa ja muuten jatkoi täysin samalla tavalla niin kauan, että kaulani oli tahmean veren peitossa. En tiennyt tarkalleen, että kuolisinko tähän paikkaan ja kuinka nopeasti. Kyyneleet kirvelivät silmäkulmassa, ahdistus kolkutti kirveellä oveen ja vaikka kuinka haukoin henkeä niin en saanut happea. Venäläissyntyinen viimein laski punaiseksi värjääntyneen puukon pöydälle viereensä ja tuijotti minua hetken sanaakaan sanomatta. Luultavasti vain nautti aikaansaannoksistaan.

“Hmh… Mitä vielä?” Mies pohti ääneen hiuksiaan sivellen, katse kohoten ruskeahiuksiseen partaveikkoon. Metsuria muistuttava ojensi jotakin venäläiselle, jonka huulille kavunnut virne sai ahdistuksen repimään sisuskalujani. En halunnut nähdä sitä, mutta näin kuitenkin. Victor riiputti sitä sormiensa välissä; nahkainen panta, jossa oli molemmilla puolilla metalliset piikit. Ne eivät olleet järin pitkät, mutta sitäkin terävämmät joten tuhoa sai kyllä aikaiseksi jos tarpeeksi kiskoi ja kyllä minä tiesin, että valkohiuksinen sadisti ottaisi kaiken ilon irti uudesta lelustaan.
“Victor… Ei…” Pudistelin päätäni, pakokauhu oli käsinkosketeltavaa. En halunnut kokea sitä kipua kun jo valmiiksi puukolla tehdyt haavat sattuivat. Halusin peittää ne kädelläni, suojata niitä, mutta Victor olisi satuttanut minua kahta kauheammin. Kyllä minä tiesin. En siitä huolimatta ollut luultavasti ikinä - tai ainakaan hyvin pitkään aikaan - kokenut samanlaista. Ei, en varmasti ikinä. Helvetti, ajatukseni olivat yhtä suurta sekamelskaa ja päällimmäisenä oli halu lopettaa kipu - kuolla.

“Victor, eiköhän tuo riitä?” En tunnistanut puhujaa, mutta sillä hetkellä halusin uskoa viimeiseen toivonkipinään. Siihen pieneen liekkiin, joka paloi hetkisen.
“Sinä et ole se, joka minua käskyttää.” Victorin ääni oli kylmä, hän puhui hullunkiilto silmissä. Häntä oli vaikea tunnistaa omaksi itsekseen.
“Anteeksi.” Ei. Tule takaisin. Auta minua. Pyydän, anelen. Puhuja oli kuitenkin jo poistunut vieden mukanaan ainoan kipinän pelastumisesta. Viimein ensimmäinen rohkea kyynel uskalsi valua poskelleni. Minä pelkäsin. Annoin Victorin pyyhkäistä sen pois - mitä minä sille olisin voinut. Oloni oli valmiiksi jo heikko kaikesta siitä veren puutteesta ja tunnemyrskystä - adrenaliinista joka valui kehostani.

Victor nykäisi hiuksistani pääni lähemmäs aivan yhtäkkiä minun muistuttaessa räsynukkea ja kiinnitti nahkaisen piikkipannan kumartuen lähemmäs kasvojani. Helvetti miten pelottavalta toinen näytti jopa nykyisessä tilassani.
“Tuohan sopii täydellisesti koiralle.” Hänen äänensä oli tuskin kuiskausta kovempi, hymy huulilla pelottavan pehmeä. Pieni naksautus kertoi remmin lukon kiinnittyneen. Venäläinen loikkasi sohvalta nopeasti ja minun edelleen ollessa lattialla niin naru kiristyi. Kipu joka lävitseni kulki oli jotakin sellaista, joka olisi saanut kenet tahansa kyynelten partaalle ja huutamaan kuin eläimen. Tuijotin venäläissyntyistä silmiin huohottaen, sormet viimein koskettaen nahkaista remmiä. Victor kumartui lähemmäs kasvojani julmasti virnistäen.
“Nouse.” Käsky kävi. Nousin ylös hitaasti, pohtien samalla kantoivatko jalkani edes sitä matkaa - minne lie olimmekaan menossa. Kyllästyneesti huokaisten toinen nykäisi remmistä saaden jalkoihini todella liikettä pelon takia. Vilkaisin baaritiskille oranssien hiusten lomasta ja kohtasin platinablondin katseen. En ollut koskaan nähnyt ketään niin pelokkaana, niin täynnä monia tunteita. Hän halusi auttaa minua, tiesin sen. Pudistelin heikosti päätäni.

Portaikossa kulkeminen oli helvettiä. Siinä missä Victor piti remmiä kädessään niin hänen muut alaisensa tönivät ja potkivat miten sattui niin, että pakostikin kompuroin tai jäin jälkeen joka aiheutti narun kiristymisen. Halusin huutaa, itkeä ja kiljua, mutta ainoa asia mitä tein oli se, että jatkoin seuraamista välillä suusta päästen ties millaisia henkäyksiä tai muuta vinkunaa. Panta oli liian kireällä, pienikin liike sattui aivan helvetisti ja sai kyyneleet valumaan poskille. Itkin harvoin kivusta, mutta tämä oli jotakin erilaista. Ulos päästyä, suorastaan tyhjälle parkkipaikalle, niin minä vain lyhistyin polvilleni enkä liikkunut mihinkään. Tuijotin mitään näkemättömillä silmillä Victoria kohden, jonka katse oli pysähtynyt minuun. Olin saanut valkohiuksisen parkkipaikalle, tehtävä suoritettu minun osaltani.

Nimi: Razeback

23.02.2019 22:53
Saavuimme parkkipaikalle nopeammin kuin olin ajatellut. Huokaisin raskaasti, tuijottaen aluksi vain eteenpäin. Tästä se lähtisi.
Käänsin kasvoni miehen puoleen, vasta kun tuo ojensi minulle avaimia. Luultavasti hänen asuntonsa ja vanhempiensa asunnon avaimet, ainakin. Tuijotin hetken avaimia tyhjällä katseella, kunnes tungin ne nahkatakkini taskuun. Nostin katseeni mieheen, avaten turvavyöni.

Nappasin Hyeonin kauluksesta, tuoden hänet suudelmaan. En luopuisi miehestä noin vain, enkä todellakaan suostunut ajattelemaan että tämä olisi viimeinen kerta kun näkisimme. Vihasin hyvästejä. Kukaan ei ikinä ollut niitä minulle jättänyt ennen kuolemaansa, enkä suvaitse että kukaan tekisi sitä edelleenkään.
"Turpa kiinni." Puhuin miehen huulia vasten tervästi. Suutelin uudelleen, ja vasta sen jälkeen päästin toisen irti. En saanut tarpeekseni miehen huulista, mutta minun oli pakko kasata itseni.
"Odota teitä täällä, jossain." Sanahdin ja nousin ylös autosta.

Parkkipaikka oli jokseenkin hiljainen, mutta jalkakäytävä oli täynnä ihmisiä. Puheensorina kantautua epämääräisenä korviini, sekoittuen autojen huminaan. Välillä kuului kaukaista tööttäilyä.
Parkki oli sopivasti varjojen peittämä. Pystyisin helposti piiloutumaan johonkin nuokkumaan narkkarin lailla, siksi aikaa kun Hyeon olisi klubilla.
"Jos jotain tapahtuu, ilmoita heti. Tai käske Amoksen ilmoittaa." Ääneni oli käskevä, kuin puhuisin omalleni. En ottaisi nurinoita vastaan nyt.

Nimi: Yaryar

23.02.2019 22:30
Kuuntelin toisen puhetta virne leviten huulilleni. Jos minä ampuisin niin luultavasti jopa osuisin Kieroniin, joten leikkisin vain neitoa hädässä.
“Olen edelleen hänen huoransa, joten minun oletetaan käyttäytyvän myös sen mukaan.” Ääneni oli mietteliäs, sormet hakeutuivat kaulalleni huokauksen saattelemana.

Olin ajanut tietynlaisessa horroksessa parkkipaikalle asti ja nyt vain istuin paikallani kulmat kurtistuen. Lopulta päätin kaivaa repustani kasan avaimia ja ojensin ne Kieronille sanaakaan sanomatta. Tongin repustani vielä revolverin ja tutun puukon.
“Toivottavasti näemme vielä.” Ääneni oli pehmeä, katse muuttuen lämpimämmäksi samalla kun nojasin Impalan nahkarattiin.

Nimi: Razeback

23.02.2019 22:06
Hymähdin kuullessani miehen vastauksen. Hän oli oikeassa, tuollaiset kysymykset tulisi jättää aamuun.
Käänsin katseeni ulos ikkunasta, nostaen hupun päähäni. Kukaan ei saisi tunnistaa minua, varsinkaan Hyeonin seurassa.

"Hmh, olin sanomassa melkein samaa." Naurahdin kolkosti. "Kun ammun sen paskiaisen, älä tee mitään, älä varsinkaan avusta minua jos tilanteessa on liikaa Victorin miehiä." Puhuin tasaisen vakavalla äänellä. En nimittäin itse todellakaan jäisi paikan päälle ihmettelemään. Se olisi minulle itsemurha. Mutta Hyeonin uskottiin olevan vielä Victorin puolella, häntä ei tapettaisi siihen paikkaan, jos hän ei vain tekisi mitään.
"Vielä parempi olisi jos yrittäisit ampua." Virnistin niin että kulmahampaani näkyivät. "He ajattelevat että olet heidän puolellaan, olet turvassa niin kauan kun esität rooliasi." Puhuin vielä. Toivoin että mies ymmärtäisi tämän, eikä alkaisi yksin tappelemaan Victorin miehiä vastaan. Silloin olisi ihan sama jäisinkö vai enkö.

Nimi: Yaryar

23.02.2019 21:36
Keskityin lähinnä tiehen edessäni ja tällä kertaa ajoin kuin kunnon kansalainen. Ilman suurempia kiireitä tai liikennesakkojen haalimisia. Hätkähdin horroksestani Kieronin sanat kuullessa. Kulmani kurtistuivat ja puolittainen virne kohosi huulilleni - ilman kuitenkaan tuttua leikkisyyttä.
“Kysy tuota illan… Tai yön päätteeksi.” Hymähdin kuivasti käden hapuillessa otetta mustahiuksisesta.

“Haluan, että lähdet paikalta heti jos jotakin tapahtuu. Älä käänny, älä jumalauta edes ajattele minua ennen kuin olet päässyt kauas.” Ääneni oli rauhallinen, vakava. Pakotin itseni ajattelemaan tätä tavallisena työreissuna. Kai osa minusta edelleen halusi ajatella Victorin välittävän, että hän ei tappaisi minua. Se oli valhe.

Nimi: Razeback

23.02.2019 20:45
Kävelin miehen vieressä katse eteen suunnattuna. Kuuntelin tuota miettien omaa suunnitelmaani. Ampuisin Victorin heti kun tuo olisi näkökentässäni, se oli varmaa.
"Sitten hoitelen hänet parkkipaikalla." Sanahdin kuivasti. Minulle oli ihan helvetin sama missä olimme, en luultavasti saisi tässä ajassa rauhaisaa paikkaa hoidettua, johon käärme omasta tahdostaan luikertelisi.

Istuuduin etupenkille irvistäen. Kylki vihlaisi kerran kunnolla, mutta rauhottui onneksi sitten. Käänsin katseeni mieheen, joka käänsi auton kohti tietä.
"Oletko kunnossa?" Kysyin. Halusin että tuo ei tekisi mitään typerää. Ja tietenkin minua kiinnosti miten tuo voi. Itse pystyisin hoitamaan oman hommani, siinä ei tulisi ongelmia, tiesin sen. Mutta en tiennyt mitä Hyeon ajatteli, mitä hän tunsi.
Vihreät silmät tutkailivat oranssihiuksisen kasvoja, samalla kun katuvalot vilahtelivat ohi. Oranssit valoheijastukset käväisivät sekunnin murto-osan ajan miehen kasvoilla, mutta näky oli silti komea. Kirkas valo sai tummat varjot korostamaan tuon kasvonpiirteitä.

Nimi: Yaryar

23.02.2019 16:14
Hymähdin päätäni pudistellen vieden molemmat käteni pääni taakse huokaisten. Tulisin tarvitsemaan vuoden mittaisen terapiasession tämän jälkeen.
“En tiedä saanko häntä yhtään mihinkään. Luultavasti Victor nöyryttää minut baarissasi… Ehkä voin yrittää saada hänet parkkipaikalle, mutta en usko pystyväni sen parempaan.” Selitin suorastaan rauhallisesti. Taisin vain piilottaa oman ahdistuksen ja jännityksen rentouden alle.

Ulos päästyä sytytin tupakan huulilleni huokaisten. Impalani oli koskematon, hyvä. Käänsin katseeni sitten Kieroniin, hänen aikaisemmat sanat pyörivät mielessäni. Jos Victor minua satutti - minkä hän myös tekisi, tällä kertaa vain silmäparien ympäröimänä - niin sitä enemmän mustahiuksinen prinssi halusi venäläissyntyisen kuolemaa.
“Minä luotan sinuun Kieron.” Hymähdin avaten Impalan ovet. En edes ymmärtänyt miksi, ehkä toinen vain tämän lyhyen tuttavuutemme aikana ei ollut kertaakaan pettänyt tai epäillyt minua. Ainakaan niin, että tietäisin siitä itse. Käynnistin auton heti kun mustahiuksinen istuutui - ei ollut aikaa hukattavaksi.

Nimi: Razeback

23.02.2019 10:01
Aivoni pyörivät lähes ylikierroksilla, yrittäessäni miettiä kunnon suunnitelmaa. Tuloksia tuli hyvin vähän, sillä ajankohdan nopeus ja huono sijainti vaikeuttivat. En halunnut sotkea yhtäkään siviiliä tähän ja vaikeammaksi homman teki Victorin miehet, jotka todellakin parveilivat hänen ympärillään. He olivat huomaamattomia, sulautuivat täydellisesti väkijoukkoon. Käärme oli varmasti asettanut jopa oman vartiansa ovelle, etten voinut vain kävellä sisäänkään. Ihanteellista olisi jos olisin voinut kävellä suoraan sen mulkun eteen ja ampua tuon siihen paikkaan.

Olin kuunnellut kyllä Hyeonin sanat, mutta vain nyökännyt vastaukseksi. En voisi oikeastaan juuri tällä hetkellä välittää vittuakaan millaiset välit oranssihiuksisella oli sen käärmeen kanssa. Toki jos hän siitä haluaisi puhua, puhukoot, mutta en tehnyt sillä tiedolla mitään.

"Tee mitä täytyy." Vastasin viileästi. Olimme molemmat nyt valmiustilassa. Kaikki lämpö ja lempeys oli kaikonnut, olimme nyt kaksi jengiläistä jolla oli tehtävä. Tehtävä jossa saattoi menettää henkensä.
"Tiedän. Ja usko pois, en ala olemaan mustasukkainen siitä käärmeestä." Virnistin kolkosti. "Mitä enemmän hän satuttaa sinua, sitä enemmän tahdon hänet kuolleeksi." Sanoin vielä hiljempa, täysin vakava ilme kasvoillani.

Kävelin miehen perässä ulos. Kaikki tavarat oli mukanani, eihän minulla paljoa edes ollut. Kävin mielessäni läpi taas vaihtoehtoja, mutta suurin kysymys oli:
"Mihin aijot houkutella Victorin?"Kysyin tasaisesti. Jotta voisin ampua hänet, minun oli tiedettävä mihin ja miten asettua. Tarvitsinko suuremman aseen? Luultavasti.

Nimi: Yaryar

22.02.2019 23:16
En tiennyt miksi olin näin rauhallinen. Pelkkä Victorin nimen kuuleminen sai minut ahdistuneeksi, hänen äänensä - se venäläinen aksentti - kuset housuun ja uhkailut minut paniikkiin. Siitä huolimatta olin nyt täysin rauhallinen, se tuntui tilanteeseen nähden absurdilta.
‘’Hän luottaa minuun yhtä paljon kuin muihinkin alaisiinsa. Ei ollenkaan.’’ Huokaisin raskaasti, ‘’Hän luottaa minuun jopa vähemmän, mutta tästä voin keskustella sinun kanssasi myöhemmin.’’ Siihen menisikin koko yö kun alkaisin setvimään Kieronin kanssa minun ja Victorin välejä. Valkohiuksinen tuskin luottaisi minuun enää ikinä, vaikka kuinka yrittäisin ansaita sitä takaisin. Luottamus oli erikoinen asia, sitä tuli vaalia ja minä kunnioitin sitä yhtä paljon kuin koiranpaskaa. Kaikki oli opittava kantapään kautta.

Seurasin mustahiuksisen aseistautumista huvittuneena, en jaksanut nähdä moista vaivaa. Ei minun kai ollutkaan tarkoitus kuin vain ottaa Victorilta rangaistukset vastaan ja houkutella hänet syrjemmälle.
‘’En tiedä mitä minun täytyy tehdä Victorin houkuttelemiseksi kun hän on noin vihainen, mutta lupaan yrittää parhaani.’’ Ääneni oli matala, katseeni suorastaan viileä ja olin selvästi vetänyt ylleni takaisin oman pienen suojamuurini. Kohta olisi vedettävä elämäni suurin rooli, joten oli pakko valmistautua, ‘’Älä silti välitä siitä mitä teen, ainoa kenestä välitän olet sinä - minä olen siellä roolissa.’’ Lisäsin mietteliäästi, oikeastaan miettimättä pahemmin sanojani samalla kun tungin jalkani maihareihin. En tiennyt kävikö täällä koskaan kukaan, mutta pöytä oli edelleen kamalassa kunnossa joten siinäpähän olisi sitten katsomista. Nostin mustan reppuni maasta ja heitin sen selkääni ennen kuin aloin hitaasti lipumaan kohti ovea.

Nimi: Razeback

22.02.2019 20:46
Katselin miestä, tuon kasvojen reaktioita. Hän oli rauhallisempi kuin olin ajatellut ja hyvä niin. Tuon sormet koskettivat ihoani hellästi ja huulet painoivat suudelman omilleni.
"Tottakai. Meidän on parempi lähteä pian." Puhuin hiljempaa. Katseeni oli jäänyt miehen huuliin. Katselin tuon puhetta vakava ilme silmissäni. Victor osasi olla uhkaava, ja tiesin että hänen uhkauksensa eivät olleet pelkkää pintapuhetta. Hän oli tosissaan ja ihmishenki oli tuolle vain henkäys tuulessa.

Hyeon suuteli minua uudelleen. Vastasin tällä kertaa voimakkaammin, mutta silti vakavasti. Vaikka tahdoin olla miehen vierellä, meillä oli tärkeämpiä asioita mietittävänä.
"Victor luultavasti tietää jo että olet kidnapannut minut." Sanahdin terävästi, irottautuen miehestä. Kävelin pöydän luo vahvoin askelei ja katselin sille asetettuja aseita.
"Hän luultavasti olettaa sinun hoitaneen minut päiviltä ja tahtoo nähdä ruumiini. Vai uskotko hänen luottavan vain sanaasi?" Puhuin samalla kun asettelin aseita omille paikoilleen. Glock sujahti selän koteloon ja taisteluveitsi reiden kiinnikkeeseen. Tungin maiharit jalkaan, asetellen pienemmän puukon ja taskupistoolin omiin varsiinsa. Olin hetkessä taas taisteluvalmis.

Nimi: Yaryar

22.02.2019 20:11
En siirtänyt mustahiuksista minnekään, vaikka osa minusta olisi halunnutkin tehdä sen. Sormeni kulkivat niskalta hiuksiin ja suustani karkasi raskas huokaus. Minua pelotti sen kusimulkun puolesta, halusin soittaa hänelle ja kysyä oliko hän kunnossa, mutta Victor ei pitänyt moisesta. Minun olisi mentävä paikalle tarkistamaan ja suuri todennäköisyys oli, että valkohiuksinen oli keksinyt Amoksen vain paikalle tietäen sen toimivan.
‘’Minun on varmistettava, että Amos on turvassa…’’ Huokaisin matalasti sormien liukuessa toisen leuan alle nostaen hänen kasvojaan ylemmäs. Painoin hellän suudelman toisen huulille, ‘’En tiedä kauanko minulla on aikaa, Victorin tuntien ei kauaa…’’

Käänsin päätäni sivulle tarkkaillen toisen kasvoja pieni hymynkare lopulta ilmestyen vakaville kasvoille.
‘’Olen silti kidnapannut sinut, joten saat tulla asuntooni asumaan.’’ Hymähdin pehmeämmin suudellen toista uudemman kerran. En edesauttanut suunnitelman kehittymistä laisinkaan, mutta tällä hetkellä halusin viettää mahdollisimman monta minuuttia vain toisen lähellä. Osa minusta todella ahdistui Victorin ajattelemisesta.

Nimi: Razeback

22.02.2019 17:57
Virnistin miehelle vierelläni. Se taisi olla meidän molempien suunnitelmana tällä hetkellä. Ktsoin toisen kättä, sen laskeutuessa omaani pitkin alemmas. Yhtäkkiä Hyeon nappasi minut lähelleen, saaden sydämen loikkimaan. Kasvoni olivat kuitenkin rennon rauhalliset.
"Onnea." Sanahdin hiljempaa kun mies nosti puhelimen korvalleen. Ei mennyt kauaa kunnes Victor vastasi. Kuulin tuon äänen puhelimesta suht hyvin, ainakin saaden pääasian selville. Kallistin päätäni lähemmäs miestä, saaden haistella tuon ominaistuoksua, samalla kuunnellen keskustelua tarkkaavaisena. Victor piti alamaisiaan kurissa pelolla, joka oli huonoin tapa johtaa. Se tulisi kaatumaan hänen päälleen kivuliaasti.

Puhelun jälkeen olin paikallani. Mieleni täyttyi vihalla kyseistä venäläistä kohtaan. Hän tahtoi nähdä Hyeonin Black Diamondissa. Minua vitutti se että se käärme vain asteli minun baariini, kuin olisi omistanut sen.
"Meidän pitää keksiä jotain äkkiä." Sanahdin lopulta, puristaen hieman kovempaa kättäni miehen olkapäällä. "En aijo ampua häntä siellä, liikaa siviilejä. Hänet on saatava muualle." Ensimmäistä kertaa nostin kateeni oranssihiuksiseen. Katseeni oli tarkkaileva ja mietteliäs. Toivoin ettei toinen tekisi mitään äkkipikaista, se voisi koitua hänen kohtalokseen.

Nimi: Yaryar

21.02.2019 21:58
Seurasin miten toinen napsi muutaman pillerin ja joi vettä. Hänellä taisi sittenkin olla kipuja. Huokaisin raskaasti ja nousin seisomaan täyteen pituuteeni tarkkaillen mustahiuksista prinssiä kulmat kurtistuen. Toinen laski käden olkapäälleni ja sai minut kääntämään katseeni sivulle huvittuneena.
‘’Suunnitelma? Minulla? Selvitä hengissä.’’ Hymähdin liuttaen sormiani pitkin toisen kättä joka oli edelleen olkapäälläni, ‘’Minun pitäisi soittaa hänelle, rangaistukseni on luultavasti kasvanut jo hänen sadistisuudelleen liian suureksi.’’ Naurahdin viileä sävy ääneen pyrkien samalla kun kiedoin käteni Kieronin ympärille ja painoin toisen rintaani vasten huokaisten.

Puhelin piippasi kahdesti.
‘’32 minuuttia, Kim Hyeon.’’ Victorin ääni oli kylmä. Liian kylmä minun makuuni. Hän ei myöskään koskaan puhutellut minua koko nimellä. Se ei ollut hyvä merkki. Päästin suustani huokauksen ja suljin silmäni kerätäkseni loputkin pienet ylpeyden rippeet maasta. Osa minusta ei halunnut nöyristellä Kieronin edessä.
‘’Anteeksi.’’ Oli ainoa järkevä asia, jonka sain suustani. Saatoin kuvitella Victorin teroittamassa kynsiään tällä hetkellä ja olin hyvin kiitollinen puhelimesta. En halunnut kohdata valkohiuksista oikeasti vihaisena. Yleensä hän oli vain turhautunut.
‘’Et kuulosta kovin pahoittelevalta, Hyeon.’’ Toisen äänestä kuuli virneen ja se jos jokin sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin, ‘’Muistatko viime kertaisen kun suututit minut? Täytyykö minun muistuttaa sinua?’’ Hänen ääni oli rauhallinen, kylmä ja laskelmoiva. Luultavasti hän istui Black Diamondissa siemaillessa paikan maineeseen turhan kalliita alkoholijuomia.
‘’Ei tarvitse.’’ Ääneni oli asiallinen, siinä ei kuulunut mitään tunnetta joka voisi vähänkään paljastaa minut. Sormeni kulkivat pitkin mustahiuksisen niskaa, mutta liike oli vain minua rauhoittamaan.
‘’Mutta kun tähtäimessä olisi yksi oikein kivan näköinen platinablondi baarimikko…’’ Victorin ääni oli pehmeä, kuin silkkiä ja kuulin miten hän joi jotakin. Ei hänen tarvinnut edes poistaa varmistinta aseesta, kyllä minä vähemmästäkin tiesin venäläissyntyisen olevan tosissaan.
‘’Victor!’’ Sähisin puhelimeen, käteni oli pysähtynyt ja silmäni siristyneet. Äänessäni ei ollut enää mitään asiallista. Se oli vihainen ja ei suinkaan osuvin tunnetila tällaiseen tilanteeseen.
‘’Pidä kiirettä koira, olet kuluttanut kärsivällisyyttäni jo tarpeeksi.’’ Ja hän oli saanut sanottua viimeisen sanansa, kiristettyä kaulapantaa kaulassani. Tuijotin puhelinta hiljaisuudessa.

Nimi: Razeback

21.02.2019 21:31
Sain itseni koottua nopeasti ja aloin pukemaan sitä mukaan kun toinen ojenteli vaatteita. Ihoni oli jo kylmä, joten vaatteet lämmittivät mukavasti. Ei paikka kuitenkaan mikään maailman mukavin ollut yön viettämiseen.
Käännyin miehen puoleen hieman hymyillen. Kävelin sukkasilteni huoneen poikki tuon luo, napaten lattialta vesipullon ja pilleripurkin. Nappasin kaksi pilleriä suuhuni ja kumosin ne kurkustani alas vedellä.

"Mitä nopeammin hoidamme asian, sitä parempi." Sanahdin. Kehoni oli edelleen heikkona, mutta se palautuisi kyllä hetken päästä normaaliksi. Mieleni teki koskea miestä, painautua hänen syleilyynsä, mutta sain tyytyä vain painamaan käteni tuon olkapäälle.
"Onko sinulla suunnitelmia?"Kysäisin katsahtaen mieheen. Minulla oli kyllä yksi, mutta halusin tietää oliko miehellä itsellään jotain mielessä.

Nimi: Yaryar

21.02.2019 20:44
Seurasin valppaasti toisen toimia, kuitenkin huvittuneena tilanteesta. Otin vastaan minulle heitetyt bokserit ja syvään huokaisten puin ne ylleni. Lopulta päätin pukeutua lattialta löytyviin vaatteisiin samalla ojentaen myös Kieronille hänen omiaan, huoneen kylmyys alkoi jo tuntua. Lopulta olin täysissä pukeissa ja saatoin viimein tunnustella oloani. Koin oikeastaan vain euforiaa, joten se oli helppoa arvioida.

Venyttelin kissamaisesti ja vilkaisin sitten kättäni kulmia kurtistaen. Ehkä repustani löytyisi jotakin jolla putsata se. Kuljin mustalle repulle alkaen tonkimaan sitä löytäen lopulta vain muutaman nenäliinan joista yksi toimitti hyvin virkansa ja päätyi lattialle muun paskan sekaan. Kaivoin puhelimen repusta huokaisten, silmien kääntyessä sitten Kieronin puoleen. Victor oli soittanut minulle 25 minuuttia sitten, se oli… paljon.
‘’Sitten se venäläinen, oletko tarpeeksi elossa moiseen ajatteluun?’’ Huulilleni oli kavunnut hymy, joka peittyi luultavasti huoneen hämärään, ‘’Lähes 30 minuuttia hänen soitostaan, en viitsisi pitkittää aikaa tuntiin - en halua tietää kuinka suuri rangaistus on jo nyt luvassa.’’ Yleensä seksin jälkeen olin tunteellinen pikku paskiainen, mutta nyt saatoin täysin selvästi toimia.

Nimi: Razeback

21.02.2019 20:29
Huohotin pöytää vasten. Mies veti itsensä ulos, saaden kehoni rentoutumaan. Jalkani tärisivät, mutta pysyin juuri ja juuri pystyssä. Tasasin hengitystäni nousten hitaasti seisomaan. Nojasin silti toisella kädellä pöytää vasten, pitäen tasapainoni.
Katsahdin miestä joka puhui vierelläni. Henkäisin syvään ja nyökkäsin.
"On kyllä." Hymähdin, antaen pienen hymyn nousta huulilleni. Etsin katseellani boksereita hämärässä huoneessa. Silmiini osui kahdet alushousut vierekkäin lattialta, toiset olivat omat mustat, ja toiset vaaleammat. Noukin molemmat, viskaten oranssihiuksiselle omansa.

Puin vaatteen päälleni, mutta kyyristyminen sai kyljen kipuilemaan voimakkaasti. Purin hampaat yhteen ja vedit bokserit jalkaan silti. Noustessani minun oli pakko ottaa tukea pöydästä.

Nimi: Yaryar

21.02.2019 19:58
Minun onnekseni olin jo valmiiksi ollut lähellä, joten mustahiuksisen prinssin tultua ei minullakaan kauaa kestänyt. Lopulta vedin kaluni rauhallisesti toisen sisältä jääden kaikesta huolimatta nojaamaan pöytään kunnes hengitykseni oli tasaantunut tarpeeksi. Liu’utin kondomin pois ja sidoin sen pään helposti etsien huoneesta jotakin johon voisin laittaa sen. Ainoa paikka oli kuitenkin pöydän vierellä oleva, puoliksi rikkinäinen roskakori. Liikkumatta paikaltani viskasin sen sinne huokaisten. Katseeni lipui prinssistä toiseen käteeni ja en voinut estää vinoa virnettä nousemasta huulilleni kun näin kädessäni olevan toisen spermaa.

Nojasin toisella kädellä pöytään ja tarkkailin ikkunasta näkyvää maisemaa mietteliäästi kuljettaen etusormeni - samaisen jossa oli vielä toisen nestettä - huulilleni enkä voinut estää itseäni nuolaisemasta sitä silmien katseen kääntyessä huvittunut virne huulilla Kieroniin.
‘’Kaikki hyvin?’’ En tiennyt pitkitinkö tahallani soittoa Victorille, mutta en ainakaan pitänyt kiirettä. Katseeni tuskin oli huolestunut, eikä oikeastaan edes ääneni - kunhan vain kysyin saadakseni jotakin ääntä hiljentyneeseen huoneeseen.

Nimi: Razeback

21.02.2019 17:52
Voihkin syvemmin miehen liikkuessa yllättäen nopeammin. Puristin käteni nyrkkiin tuon tarttuessa olkapääni ihoon.
"Oon lähellä..." Henkäisin. Annoin pääni painua taas lähemmäs pöytää, samalla kun hengitykseni tahti kiivastui. Miehen liikkeet saivat lävitseni kulkemaan sähköisen tuntuisia säteitä, enkä voinut pidätellä itseäni kauempaa.

Huohotin raskaasti, tuntien kuinka lämmin neste valui ulos. Kehoni oli hellänä, mutta pysyisin siinä niin kauan kunnes Hyeon itse olisi valmis. Pöytä oli spermani peitossa ja todella toivoin että jostain löytyisi paperia.

©2019 Dead Rain - suntuubi.com