Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuolema ja Kusipää

Kim Hyeon, kusipää joka panee ketä huvittaa

Kieron Warwik, kuolema joka elää kahvilla ja vähäisillä yöunilla

Darkligns, tietoa jengistä ja olinpaikastaan

Detroit, roolipelille tärkeät paikat

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Razeback

18.02.2019 22:31
Miehen poistuessa huuliltani, siirtyessä leukaani pitkin alemman, tein hänelle tietä kallistaen päätäni. Tuo imi ihoani, merkaten minut kuin teini. Virnistin, mutten voinut kieltää sitä kuinka hyvältä teko tuntui. Huokailin hiljaa, haroen oransseja hiuksia sormieni välissä.

Lopulta toinen palasi huulteni luo. Tuon pehmeät huulet painelivat suudelmia omilleni kiihkeään tahtiin. Nappasin hellästi kiinni miehen alahuulesta, pidellen sitä leikkisästi hampaideni välissä. Avasin silmiäni hieman vain että näin toisen kasvot.
Kehoni oli kuin tulessa, eikä todellakaan vain vaimeiden kipujen takia. Miehen kosketus sai energiapiikkejä aaltoilemaan sisälläni. Minulla ei ollut sanoja kuvailemaan tunnetta, saatika sanoja siihen hetkeen. Tahdoin vain miehen kosketusta enemmän.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 22:00
En tiennyt ymmärsikö Kieron vieläkään millainen vaikutus hiuksiin koskemisella todellisuudessa oli, mutta toisaalta en välittänyt. Hän seuraisi aitiopaikalta tilannetta. Sormeni kulkivat varovasti, ikään kuin tunnustellen kylkeä pitkin samalla kun pidin itseni kiireisenä hänen huuliensa seurassa.

Purin hellästi alahuulta leikkisä virne kohoten huulille. Hän harrasti itse samaa; huuleni puremista nimittäin. Kuljetin kieltäni alemmas kaulalle painaen muutaman kevyen, varovaisen suukon kaulalle hetkeä ennen kuin todella päätin merkata mustahiuksisen omakseni jättämällä kaulalle muutamia jälkiä muistoksi. Teinit tekivät sitä, ei yli 20-vuotiaat miehet - minua lukuunottamatta. Lopulta palasin toisen huulten pariin ja suutelin toista kuin olisin ollut kauankin poissa. En tiennyt miten se oli edes mahdollista, mutta minusta tuntui, että suudelmien kiihkeys muuttui joka kerralla paljon intohimoisemmaksi.

Nimi: Razeback

18.02.2019 21:43
Miehen keho painoi minua seinää vasten, samalla kun hänen huulensa suutelivat kiihkeästi. Nostin toisen käteni oransseihin hiuksiin, hapuillen sormillani otetta niistä. En tukistanut, vaan pidin hellästi, niin että lähes tuin tuon päätä.
Hengähdin itsekkin, pitäen otsani vasten Hyeonin otsaa. Hengitin raskaasti ja pinnallisesti. Silät olivat edelleen kiinni ja avautuivat vain pieneksi hetkeksi kun oranssihius painoi uudestaan huulensa huuliani vasten.
Tunsin tuon käden puristuksen ja se sai minut hymyilemään hieman. Ja jatkoin hiuksien haromista, puristaen itseäni yhä lähemmäs toista.

Suudelmat olivat kiihkeitä, saaden sydämen tykyttämään nopeasti. Tunsin kuinka se tahtoi irti kehostani, huutaen ja vaikeroiden lisää miehen kosketusta. Halusin vain lisää ja lisää, enkä löytänyt mielessäni loogista syytä miksi. Hyeon ei ollut kummoinen ihmisenä tai persoonana, oikeastaan juuri sellainen mitä vihasin. Mutta helvetti soikoon hän sytytti jotain sisälläni, kuin ilotulitteet olisivat räjähdelleet.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 21:32
Toisen intensiivinen katse oli kohdistunut minuun enkä tiennyt miten reagoida siihen joten tyydyin vain vastaamaan katseeseen näyttäen toiselle sen kiihkon ja himon jota häntä kohtaan tunsin. Mustahiuksisen jalat kietoutuivat ympärilleni, huulet painautuivat omiani vasten ja kädet kiertyivät niskani ympärille.

En halunnut enää odottaa. Muutin suudelman paljon kiihkeämmäksi enkä muuta halunnutkaan kuin toisen huulia. Sydämeni oli kiihtynyt nollasta sataan hetkessä, hengitykseni muuttunut tiheämmäksi ja mieli huusi täyttä kurkkua lisää. Koko kehoni tuntui käyvän ylikierroksilla kun viimein olin saanut jotakin, josta en ollut valmis luopumaan. Lopulta minun oli todella haukattava happea, rauhoituttava. Tätä tapahtui niin harvoin, että yllätyin siitä itsekin. En vieläkään tarkalleen tiennyt miksi Kieron kiehtoi minua niin, kenties se oli asia joka jäisikin salaisuudeksi. Huuleni hapuilivat uutta suudelmaa, kaipasivat toisen kosketusta oitis. Käteni oli pysähtynyt toisen takamukselle, enkä voinut välttää kiusausta ja olla puristamatta. Olin kuin pikkupoika.

Nimi: Razeback

18.02.2019 21:03
"Ole vaikka drag queek." Tuhahdin miehen fantasioinnille. "Kunhan hoidat meidät sisälle." Pyöräytin silmiäni. Yritin samalla itse etsiä pimeässä ovia ja portaita. Opastin miestä kulkemaan oikealle ovelle ja huokaisin helpotuksesta päästessämme huoneeseen.
Seisoin vihdoin omilla jaloillani, tutkaillen huonetta mielenkiinnolla. Seinien tapetit olivat ränsistyneet ja tipahdelleet alas jo vuosia sitten, puulattia oli kolhuilla, mutta yllättävän hyvässä kunnossa. Huone oli myös siisti sen käyttämättömyyteen verrattuna, joka kieli siitä että pomo tosiaan käytti huonetta, ties mihin. Yhdessä kulmassa oli puinen pöytä jonka vierustalla kolme tuolia, ikkuna oli suljettu ja sen lasi mennyt rikki. Kaiken kaikkiaan melko hyvä paikka. Kukaan ei osaisi meitä etsiä täältä.

Kuulin miehen askeleet ja käännyin tämän puoleen. Törmäsin pistävään katseeseen, joka lähes paloi ruskeissa silmissä. Hän nappasi käsissäni olevat tavarat ja viskaisi ne maahan. Pilleripurkki kolisi kuuluvasti, mutta kukaan muu ei ollut sitä kuulemassa. Otin miehen vastaan, kuin olisin lukenut tuon aikeet hänen silmistään. Käteni laskeutuivat miehen olkapäille, nostaen omaa kehoani avustaen Hyeonia. Jalkani kietoutuuvat toisen lanteiden ympärille. Koko tämän ajan tuijotin hunajanruskeita silmiä, joiden katse oli lähes kiihkeä.
En vastannut miehen sanoihin, vaan painoin huuleni tuon huulia vasten, suudellen ensin rauhallisemmin. Käteni kietoutuivat tuon niskan ympäri kuin käärmeet, pitäen niin lujaa kiinni kuin kykenivät. Särkylääkkeet olivat turruttaneet suurimmat kivut, eikä nämä pienet minua mitenkään kyenneet estämään.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 20:43
Pidin toisen naurusta, se sai hymyn omille kasvoilleni.
“Voimamies? Miten olisinkaan toivonut saavani prinsessan roolin.” Hymisin kiusoitteleva virne huulilla, “Minä prinsessamekossa, pinkkiä ja glitteriä… onnellinen loppu, eikö se olisi aika täydellistä?” Naurahdin samalla kun etsin Kieronin kuvailevaa ovea. Hämärässä oven ääriviivat näkyivät vasta läheltä. Vaivalloisesti työnsin oven auki ja loikin sisälle ennen kuin se paukahti kiinni.

Luodin jättämät jäljet muistuttivat olemassaolollaan ja saivat pienen, huomaamattoman irvistyksen kasvoilleni. Lähdin kulkemaan portaita pitkin ylemmäs. En oikeastaan ollut aivan varma mikä tämä kyseinen oli. Tehdas kenties? Ainakin epävakaat metalliportaat puhuivat sen puolesta sekä ummehtunut haju joka sai minut nyrpistämään nenääni. Lopulta pääsin kuitenkin pienestä jomottavasta kivusta huolimatta kolmanteen kerrokseen. Katsoin molempiin suuntiin tutkailevasti ja Kieronin selittäessä oven tuntomerkkejä niin löysin vaivatta oikean huoneen. Laskin varovasti mustahiuksisen takaisin maahan laskien reppuni puiselle, kolhiintuneelle lattialle. Vilkaisin ympärilleni. Olikohan huone ollut aikoinaan toimisto? Sitä virkaa se ei näyttänyt enää pyörittävän.

Käänsin katseeni lopulta takaisin Kieronin puoleen ja pitkin, varmoin askelin kuljin toisen luokse. Päivä ilman hänen seuraansa oli ollut tarpeeksi kiduttava. Varovasti varastin toisen käsistä niin juomapullon kuin Malian antaman purkin tiputtaen ne lattialle. Helposti nostin mustahiuksisen seinää vasten pyrkien kuitenkin olemaan hellä, varoen satuttamasta toista enempää kuin oli tarvis.
“En päästä sinua enää ikinä…” Kuiskasin nyt paljon hiljaisemmin, katse tarkkaillen toisen kasvonpiirteitä lopulta pysähtyen huuliin. Helvetti, halusin suudella häntä enemmän kuin mitään. Ja mikä minua lopulta esti? Siinä hän oli, sylissäni.

Nimi: Razeback

18.02.2019 20:03
Nojasin huohottaen selkänojaan, ottaen vastaan vesipullon ja särkylääkkeet. Vedin kaksi nappia heti, myöhemmin ottaisin lisää jos olisi tarvis. Tasasin hengitystäni, katsellen maisemia. Pidin siitä että tiesin tasan tarkkaan missä olin menossa.

Ei aikaakaan niin saavuimme teollisuusalueelle. Pimeys oli jo laskeutunut kaupungin ylle, eikä teollisuusalueella ollut yhtäkään valoa päällä. Auton pysähtyessä jouduin vetämään henkeä ennen kuin liikuin. Liu'uin menkin päältä ovelle, nousten kankeasti seisomaan.
Juuri kun olin avaamassa suuni ja puhumassa, Hyeon nappasi minut syliin. Suustani pääsi epämääräinen agh-äännähdys, yllättyessäni niin miehen otteista. Nappasin automaattisesti tuon olkapäistä kiinni, lopulta virnistäen tuolle.
"Hei, varovasti, voimamies." Naurahdin suht hyväntuulisesti, vaikka kaikkialle sattuikin.
Katsahdin vielä ympärillemme, ettei kukaan vain seurannut. En uskonut että seuraisi, mutta varmistin vielä. Sitten katsahdin rakennusta.
"Vasemmalla seinustalla pitäisi ihan perällä olla ovi." Selostin ja yritin katsoa, mutta oli niin hämärää etten näin kaukaa nähnyt.

Olin Hyeonin sylissä melko tottuneesti, kuin olisin ollut siinä useamminkin. Toki minua hieman ärsytti se, olinhan vanhempi ja pystyin kävelemään myös omilla jaloillani. Mutta yritin olla välittämättä. Tiesin että toinen tahtoi pidellä minua, ei hän muuten olisi niin tehnyt.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 19:32
Keskityin tiehen ja vanhemman ohjeisiin samalla kun kaivoin repusta vesipullon sekä Malian antaman purkin ojentaen molemmat niistä Kieronille.
“Jos ne kusimulkut osuivat autooni niin saavat ryömiä loppu elämänsä.” Murahdin kolkosti samalla kun käännyin sillalle. Nyt kun Kieron oli mukana niin pyrin ajamaan kuin kunnon kansalainen. Olihan hän nähnyt ennenkin millä tyylillä ajoin autoa, mutta tuossa kunnossa missä hän oli niin ylimääräinen rasite ei olisi järin hyvä vaihtoehto ja johan minä olin häntä rääkännyt.

Naputtelin nahkarattia etusormellani ja kuuntelin musiikin melodiaa katse vilkuillen vähän väliä peilin kautta Kieronia. Hän ei näyttänyt järin hyväkuntoiselta. Lopulta pysäytin auton valkoisen rakennuksen pihalla. Nappasin reppuni pelkääjänpaikan jalkatilasta ja kuljin auton ympäri tarkkaillen sitä. Hyvä on, maalipinta vaurioitunut paikka paikoin ja muutamia kolhuja. Murahdin kuivasti kääntäen sitten katseeni Kieroniin odottaen, että toinen pääsi talsimaan vierelleni.

Ilkikurinen virne kohosi huulilleni, vaarallinen pilke tuikki silmissä ja sen suuremmin varoittamatta nostin mustahiuksisen syliini. Tuossa kunnossa hän voisi suurinpiirtein kiljua kuin tyttö, uhota kuin Chihuahua tai hakata kuin poliisi tummaihoisia. Mikään vaihtoehdoista ei pelottanut, ei nyt kun sain viimein koskea toiseen muutoin kuin väkivalloin. Vilkaisin autoani mietteliäästi, jos Darklignsiläiset etsisivät minua niin he kyllä huomaisivat autoni ja ehkä jopa paskoisivat sen. Käskisin Amoksen hakemaan lapseni turvaan julmalta maailmalta, hän saisi piilottaa sen autotalliin pressun alle.

Nimi: Razeback

18.02.2019 19:17
Virnistin miehen puoleen, tuon muistuttaessa ensimmäisestä keskustelustamme. Meillä ei ollut paras mahdollinen alku, myönnettäkööt. Katsoin kuinka toinen otti paketin käteensä ja ojensi sen minulle. Hengitin syvään. En tiennyt miten mies aikoi toimia tästä eteenpäin, joten menin minne virta vei.

Ojensin käteni ottaakseni paketin, mutta hätkähdin kun mies yhtäkkiä nappasi ranteestani. Päästin kivuliaan henkäyksen kun toinen painoi minut vasten itseään.
Kuulin aseen laukeamisen ja kun vihdoin pääsin takaisin kartalle tapahtumista, Kael seisoi höyryävän piipun kanssa matkan päässä. Tunsin aseen ohimollani ja murahdin. Mies ei todellakaan säästellyt otteitaan, eikä olisi pitänytkään. Esitys piti pitää yllä mahdollisimman kauan, vaikka kipu alkoi jyskyttää heti kyljessäni.

Olin nostanut molemmat käteni Hyeonin kädelle, joka oli kietoutunut kaulaleni. Katsahdin Kaeliin ja nyökkäsin. Tuo laski aseensa ja pienellä vilkaisulla myös suurin osa ikkunoissaolijoista teki niin. Jotkut kuitenkin pitivät pistoolit näkyvillä, valmiina toimimaan.
Hyeon paiskasi minut autoon, saaden kivuliaan ärinän purkautumaan keuhkoistani. Kaatuminen sattui perkeleesti ja todellakin toivoin että kylkiluun paikat pitivät pintansa.
Laukaukset kaikuivat ympäri autoa. Piilouduin käteni alle. Helvetin hullut, jos he osuivat autoon, se voisi räjähtää ja minä sen mukana. Auton ovi avautui ja sulkeutui ja pian olimme liikkeellä. Nousin vaivoin ylös penkille, haukkoen henkeäni.
"Ei mitään..." Henkäisin sanat. Katsoin ympärilleni. "Suoraan, Zug Islandille." Aloitin. Selitin Hyeonille kaiken mitä olin pomoltani kuullut.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 15:26
Seurasin pimenevän illan hämäryydessä rakennusta. Saatoin huomata välillä ikkunoista tirkisteleviä alamaisia ja huulilleni muodostui nyt hyvin kylmä virne. Miten huvittava tämä tilanne olikaan. Poltin tupakkaa hitaasti ja annoin itselleni luvan rentoutua. Katseeni valui rakennuksesta kuitenkin mustapukuiseen mieheen. Olisin halunnut tältä seisomalta juosta hänen luokseen, mutta esitys oli pidettävä. En vastannut hänen kysymykseensä, koska olisin varmasti vain sulanut hymyyn.

“Olet myöhässä. Tiedäthän mitä silloin käy?” Tumma virne pysyi edelleen huulillani, halusin esittää tämän roolin täydellisesti. Viittasin myöhästymisellä aikaisempaan keskusteluun; siihen, joka käytiin puhelimessa ja jolloin olin uhkaillut häntä. Olisiko peräti ollut ensimmäinen kunnon keskustelu. Silloin hänellä oli ollut puoli tuntia aikaa. Ei Kieron nytkään pahemmin myöhässä ollut, minuutin maksimissaan enkä ollut varma edes siitä - kunhan vain halusin päästä sanomaan jotakin. Tiputin tupakan maahan jalkojeni juureen ja korjasin ryhtini vilkaisten hänen taakseen. Tummaihoinen seisoi siellä valmiina ampumaan ja toivoin tasan, että hän ei osuisi minuun saatika autooni.

Kaivoin taskussa olleen paketin esille ja astuin askeleen lähemmäs Kieronia.
“Tämänhän sinä haluat.” Hymähdin ojentaen paketin toiselle. Tiesin, että mustahiuksinen oli nopea ja luultavasti ketteryydessä jäisin hänelle toiseksi, mutta tämä oli esitystä - hän ei voinut panna vastaan yhtä paljon kuin yleensä. Sormeni tarttuivat hänen takin peittämään ranteeseen ja kiskaisin toisen rintaani vasten niin, että hänen kasvonsa olivat rakennusta kohti. Tiesin, että sain kaiken näyttämään suunnitellulta rentouden tähden, mutta todellisuudessa keksin kaiken samalla kun toimin. Samalla hetkellä kun olin tarttunut Kieroniin niin tummaihoinen oli ampunut. Ohi kyllä, mutta aivan liian lähelle makuuni.

Käsivarteni kiertyi hänen kaulansa ympärille ja revolveri painautui ohimolle. Tiesin, että minun pitäisi olla nopea. Tästä alkaisi lähtölaskenta, jonka päättyessä joku olisi kuollut - ehkä. Peruutin lähemmäs mustaa autoa.
“Kieron kuolee jos teet noin vielä kerran.” Ääneni oli kantava, katse haastava ja huulilla hyvin pahamainen virne. Sanat eivät olleet osoitettu pelkästään Kaelille vaan myös muille, vaikka katseeni olikin porautunut pelkästään bulldoggiin. Tönäisin mustahiuksisen Impalan takapenkille pahoitellen hiljaa mielessäni millaista kipua moinen saattoi aiheuttaa - hän oli juuri päässyt sairaalasta eikä ollut parhaassa kuosissa.

Nyt kun minulla ei ollut Kieronia suojakilpenä, niin olin täysin vapaata riistaa. Loikin Impalan toiselle puolelle kuin kani konsanaan ja vasta autoon päästyä saatoin tajuta, että muutama luoti oli osunut vaarallisen lähelle - hipaissut. Hiton kusimulkut. Se ei kuitenkaan erityisesti sattunut, teki kyllä vähän kipeää, mutta kivunsietokykyni oli suuri. Käänsin avainta ja heti kun Impala käynnistyi niin kaahasin jo pois pihalta.
“Anteeksi kivusta.” Totesin peiliä vilkaisten takapenkille, “Minne matkataan?”

Nimi: Razeback

18.02.2019 14:48
"Hyeon on täällä vartin päästä." Katsahdin puhelintani ja pistin sen sitten taskuuni. Käänsin katseeni Kaeliin, jonka ilme oli oudon vakava. Hän oli harvoin noin vakavana ja hiljaisena, mutta ymmärsin hyvin hänen tuntemuksensa.
"Tiedät mitä tehdä." Varmistin tuolta vielä. Mies nyökkäsi.
"Esitän etten tiiä mitään." Hän sanahti ja siirsi katseensa silmiini. Nyökkäsin. Hyvä. Hän osasi hommansa, luotin siihen.
"Tiedäthän että yleensä ammun ensin." Mies puhui vielä. Se sai minut naurahtamaan.
"Totta kai tiedän. Kunhan ammut ohi." Vinkkasin silmääni miehen puoleen, saaden tuon rentoutumaan. Vaimea naurahduksenomainen pääsi tuon huulten välistä ja mies täyttyi erilaisella energialla. Hän oli vihdoin valmis.

Astelimme hetkeksi istumaan kellarin oleskeluhuoneeseen, kunnes kuulimme pikaisia askeleita portaissa. Käänsimme katseemme tummahiuksiseen nuoreen mieheen, joka etsi minut katseellaan.
"Se oranssihiuksinen kusipää on pihalla." Mies sanoi vakavana. Hyeonin näkeminen sai kaikki jengissä varpailleen, hän toi yleensä mukanaan ongelmia.
Nousin sohvalta seisomaan ja lähdin Kael vanavedessäni seuraamaan miestä. Kulkiessani ensimmäisen kerroksen avonaista hallia pitkin, pidin silmäni koko ajan värikkäästi pukeutuneessa miehessä. Joukko jengiläisiä asettui ikkunoiden viereen myös tuijottamaan tuiljaa. Ei niin huomaamatonta kun olisin ajatellut, mutta nyt vain toivottiin ettei kukaan ampuisi.

"Saako sen ampua!?" Joku huusi sopivasti yläkerrasta. Murahdin ääneen.
"Kukaan ei ammu ennen merkkiäni!" Huusin niin että kaikki varmasti kuulivat. Jotkut murisivat itsekseen tyytymättöminä. "Menen katsomaan mitä asiaa hänellä on tänne." Puhuin nyt hiljempaa, joten luultavasti vain siinä kerroksessa olevat kuulivat. Tunnelma oli kireä, kuin aika olisi pysähtynyt.
Kävelin kädet taskuissa ulos, tuijottaen oranssihiuksista miestä. Tunteet jylläsivät sisälläni, mutta osasin työntää ne sivuun. Kasvoni olivat vakavat kun lähestyin mustaan autoon nojaavaa. Pyysin käsimerkeillä Kaelia jäämään kauemmas, itse jatkaen lähemmäs. Kuulin kuinka tumma mies otti ja varmisti aseensa. Toivoin todella että hän ampuisi ohi.
Seisahduin parinmetrin päähän, niin kuin tapanani yleensä oli. En koskaan tarjonnut itseäni vihollisille, vaan lähestyin varovaisesti. Mieleni toki olisi tehnyt kävellä suoraan oranssihiuksisen eteen ja suudella tuota, mutta annoin halujen työntyä sivumpaan.
"Oletko valmis?" Kysyin mieheltä, tuijottaen tuota silmiin. Kukaan ei ollut kuuloetäisyydellä, joten kykenin puhumaan hieman hiljemmalla äänellä niin ettei kukaan kuullut.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 13:51
Sain Kieronilta vastauksen nopeasti ja katseeni osui kelloon. Kaupat olisivat vielä auki ja en jaksanut enää raahautua asuntooni. Tarkistin, että muistin nahkalompakon mukaan ja kun sen viimein löysin niin saatoin kaahata parkkipaikalta. Olin aina ajanut yhtä hurjastellen ja harva edes nautti autossa olosta kun ajoin, en kuitenkaan ollut koskaan kolaroinut. Ja poliisit pystyivät aina lahjomaan hiljaisiksi.

Lopulta pysähdyin kaupan eteen ja mukaani otin vain lompakon, avaimet ja puhelimeni. Kuiva naurahdus karkasi huulieni välistä. Impala oli hyvin näkyvä auto sen harvinaisuuden takia ja selvästi tuotemerkkini - kaikki tunnisti Kim Hyeonin tämän kauniista autostaan, joten miksi en vain luopunut ja ostanut vaikka bmwtä ja ollut kusipäinen bemarikuski. Ajatus oli outo, minä muulla kuin Impalalla? Ei kiitos. Kuljin ripein askelin kauppaan ja tervehdin myyjää käden heilautuksella. Afroamerikkalainen Malia teki töitä täällä todella usein, olimme kai jollakin tavoin ystävystyneet.

Valitsin kylmähyllystä vesipullon ja ulkomuistista muistin mistä sideharsoa löytyi. Kaupassa ei ollut lisäkseni kuin vanhempi rouvashenkilö joten kiirettä ei todella ollut. Kuljin rennosti, lämmin hymy huulilla Malian luokse.
“Löytyykö särkylääkettä? Apteekki ei taida enää olla auki.” Nainen vilkaisi minua hymyillen ja kaivoi kiltisti tiskin alta laukkunsa. Seurasin naisen toimia edelleen hymyillen.
“Mikäs sinut noin iloiseksi tekee? Et ole kolmen vuoden aikana kertaakaan hymyillyt kauppaan tultaessa.” Nainen naurahti kun viimein löysi etsimänsä pussukan ja ojensi sieltä pienen purkin.
“Yksi… mies.” Käänsin päätäni sivulle naurahtaen samalla kun ojensin lompakosta löytämäni setelin Malialle. Afroamerikkalainen virnisti leikkisään sävyyn. Kävimme Malian kanssa tällaisia keskusteluja valehtelematta aina.
“Pidä hauskaa, tarvitsetko kortsuja?” Nainen kysyi samalla kun ojensi tavaroita minulle ja palautti vaihtorahat. Kohotin toista kulmaani ja en voinut olla ilmeilemättä.
“En tieten-” Lapsellisen pelleilyni keskeytti Malian heittämien kortsujen kiinniotto. Näytin naiselle kieltä, “Kiitos.” Pudistelin päätä nauraen. En ollut koskaan tiennyt mitään muuta Maliasta kuin hänen nimensä. Silti puhuimme kuin minä ja Amos, kenties voisin viedä naisenalun joskus kahville.
“Ole hyvä, hurmuri.” Hän vain toivotti kättään kohottaen hyvästiksi.

Autolle päästyä heitin ostamani tavarat sekä Malian antamat reppuun. Käynnistin Impalan ja kaahasin tutulla tyylillä pois parkkipaikalta. Olisin Boblo Islandilla alta aikayksikön tällä menolla ja aikaakin olisi vielä ainakin vartti. Saisinpahan poltella tupakkani rauhassa ja pohtia kidnappaus suunnitelmaan. Radiosta soi jokin viime vuoden hittibiisi jota en pahemmin edes kuunnellut tälläkään kerralla. Pysäytin Impalan seitsemän minuutin kuluttua suuren varastorakennuksen pihalle. Pengoin repusta revolverin ja paketin joista aseen piilotin selkämykseen sekä paketin tungin hupparin taskuun. Suljin Impalan oven ja laitoin avaimet taskuuni. Kuljin rennoin askelin auton toiselle puolelle, sille joka oli rakennusta kohti ja jäin seisomaan niille sijoilleni Impalaani vasten nojaten. Tupakka lepäsi huulillani, kenties minun olisi todella lopetettava tupakointi - huono tapa joka tappoi minua hiljalleen. Saisin itseni hengiltä helpomminkin.

Nimi: Razeback

18.02.2019 13:03
Kävelin ympäri vanhaa varastorakennusta, tervehtien miehiäni ja jääden juttelemaan niitä näitä. Kaikkia tuntui ahdistavan Victorin läsnäolo ja lähes jokainen oli varpaillaan, odottaen pahinta. Yritin rauhoitella heitä, niin kuin hyvän johtajan pitikin.
En saanut selville mitään mullistavaa. Jotkut miehistä raportoivat nähneensä Victorin siellä täällä, seuraten tuota niin hyvin kuin turvallisesti voi. Tiedoilla en kuitenkaan tehnyt juuri mitään, vaikka se saattoi vaikuttaa tärkeältä miesten mielestä. Kiitin heitä kuitenkin.

"Pomo." Kuulin Kaelin äänen lopulta ja lähdin seuraamaan häntä.
Kävellessäni tunsin viestin värähtävän puhelimeeni ja nostin sen taskusta katsoen mielenkiinnolla mitä siinä luki. Hyeon tahtoi tietää tarvitsinko mitään. Hän oli yllättävän ajoissa.
'Särkylääkkeitä ja vettä. Sidetarpeet saattavat tulla tarpeeseen myös.' Kirjoitin viestiin ja lähetin. Hän saisi itse miettiä jos tarvitsisi itse mitään. Minä pärjäisin noilla jonkin aikaa.

Astelin Kaelin perässä kellarihuoneeseen. Pöydälle oli aseteltu kaikki mitä olin pyytänyt. Kaksi pistoolia, toinen 9mm Glock äänenvaimentimella ja toinen Coltin pieni taskupistooli. Molempiin oli paketillinen luoteja. Niiden vieressä lepäsi kaksi puukkoa, suurempi KM2000 taistelupuukko ja pienempi puukko joka sopii loistavasti maiharin sisään. Tuntui typerältä olla näin aseistettu ja tulla kidnapatuksi, kuin kaatuisin vain dramaattisesti miehen syliin kuin avuton prinsessa.
"Pistoolit on ladattu täyteen." Kael sanahti ja seisoi pöydän vieressä, katse suunnattuna aseisiin. Nyökkäsin. Mies oli tuonut myös sopivasti tarvittavat kiinnikkeet ja kotelot. Aloin kiinnittämään aseita itseeni. Pienen puukon sujautin toisen maiharin varteen, taskupistoolin sain toiseen. Taistelupuukon kiristin reiteeni, housujen alle. Onnekseni mustissa housuissa oli suuret taskut reisien kohdalla, joten repäisin toiseen taskuun puukolla reijän, josta pystyin tarpeen tullen nappaamaan puukon nopeasti. Glock sai kiinnittyä alaselkääni, löysän ja kevyen, tummanharmaan hupparin alle. Päälle vetäisin mustan nahkatakin, joka peitti hyvin kaiken. Minusta ei näkynyt ollenkaan että olisin jotenkin aseistettu.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 12:01
Laskin puhelimen pöydälle ja vaihdoin aiemmin pukemani kauluspaidan tällä kertaa vaaleansiniseen, jopa minulle suureen huppariin. Kaivoin samaisesta kaapista itselleni vielä vaaleanpunaisen pipon ja hetken pällisteltyä peilin edessä tyydyin vaihtamaan mustat farkkuni valkoisiin, revittyihin. Lopulta olin tyytyväinen väriyhdistelmään jossa näkyi selvästi eri pastellisävyt. Otin mukaani mustan repun johon sulloin paketin, rakkaan Smith & Wessonin revolverin jonka rullan täytin hyvin rutiininomaisesti enkä unohtanut puukkoa joka oli aina mukanani.

Puin jalkoihini tutut piikeillä koristetut maiharit jotka pilasivat pastellisävyisen unelma-asuni mustalla värillään. Vilkaisin itseäni peilistä ennen kuin heitin mustan repun selkääni. Kenties asukokonaisuus toimisi sittenkin. Kohautin harteitani ja nappasin pöydältä niin avaimet kuin puhelimenkin ennen poistumista.

Ilma ulkona ei ollut järin lämmin, mutta ei myöskään kylmä. Se oli sopiva keli hupparin käytölle. Kävelin Impalan luokse taputtaen sen maalipintaa tyytyväisenä, auto oli silmäteräni. Sen moottori lähti tavalliseen tapaan kehräten käyntiin. Kaivoin kuitenkin ennen lähtöä puhelimen esille kirjoittaen Kieronille viestin;
“Tarvitsetko jotakin?” Olin ajoissa liikenteessä, minulla oli aikaa enemmän kuin olisi ollut tarvis.

Nimi: Razeback

18.02.2019 11:41
"Vaikka tämä ei tomisi, saat nähdä minut silti." Hymähdin. Toteamus itsessään oli kylmä, mutta elämämme oli muutenkin vaakalaudalla, se oli karua ja valitettavaa. Yritimme kuitenkin parhaamme, ja hyvässä tapauksessa olisimme elossa vielä aamun sarastaessa.
"Nähdään. Pidä ittes elossa." Sanahdin hymyillen. Se oli nyt ainoa mitä pystyisin sanomaan. Toki en ajatellutkaan että mies tapattaisi itsensä juuri nyt tunnin aikana.

Suljin puhelimen ja henkäisin. Laskin kännykän pöydän päälle, miettien. Tarvitsisimme turvapaikan, sen saisin hankittua pomon kautta, sekä aseen. Mieluusti muutamankin.
Lopulta päätin ensin hoitaa piilopaikan. Otin puhelimen ja näpyttelin pomon numeron. Oli ehdottoman kiellettyä tallentaa sitä, joten se piti muistaa ulkoa.
Muutaman piippauksen päästä kuulin kuinka puhelimeen vastattiin. Kukaan ei sanonut mitään, vain vaimean hengityksen pystyi tunnistamaan staattisuuden seasta. Pomo ei ikinä sanonut mitään ensin.
"Hei, Kieron täällä." Aloitin.
"Poikani, miten voit?" Miehen tumma ääni kysyi. Hänestä ei ikinä pystynyt kertomaan oliko hän iloinen vai vihainen. Kai olin oppinyt välinpitämättömyyteni häneltä.
"Olen hengissä ja pystyn kävelemään." Kaksi tärkeintä asiaa. "Mutta minulla on kiire. Tarvitsen nopeasti syrjäisellä paikalla olevan tilan tai huoneen, johon olisi hyvä viedä kidnapattu." Selitin nopeasti. Kuulin tyytymättömän huokaisun.
"Kieron, lapseni, tiedät ettei se kuulu meidän tapoihimme." Miehen ääni oli opastava ja tyytymätön sanoihini. Pienen pieni virne nousi suupieleeni.
"Tiedän hyvin. Enkä ole kidnappaamassa ketään, vaan minut kidnapataan." Selitin. Pieni hiljaisuus kertoi miehen miettivän sanojani. Hän tiesi että olin ovela.
"Liittykö tämä Victoriin?" Hän kysäisi ja kuulin kuinka sytyttimen rulla napsahti. Mies luultavasti sytytti sikarin.
"Kyllä." Minulla ei ollut mitään syytä valehdella. Hyväksyvä hymähdys pääsi puhelimen toisesta päästä.
"En tiedä mitä olet keksinyt, mutta jos saat sen saastan mullan alle jään sinulle velkaa." Mies aloitti. Hän vaikutti virkistyneen. "Minulla on yksi paikka Zug Islandilla. Se ei ole mukava, mutta eihän sen kuulukkaan." Mies hymähti naurahduksenomaisesti. Virnistin myös itse. Kaikki paikat kävisivät tähän tarkoitukseen, kunhan saimme olla hetken rauhassa ja ehkä lopulta jopa houkuteltua venäläisen luoksemme.
"Kun pääset sillan yli, vasemmalla on valkoinen kolmikerroksinen rakennus. Huone on viimeisessä kerroksessa, mutta sinne pääsee vain vasemmalla olevan kauimmaisen oven kautta, nousemalla portaat ylös. Kukaan ei ole tähän aikaan töissä tehtailla, joten saatte olla ihan rauhassa. Ovessa on punainen rasti, tunnistat sen varmasti." Tumma ääni kertoi selkeästi. Painoin mieleeni kaiken tämän ja kertoisin sitten Hyeonille. Kukaan ei varmasti etsisi meitä Zug Islandilta.
"Kiitos. " Sanahdin.
"Kieron. Älä tapata itseäsi." Mies lisäsi vielä käskevästi.
"Yritän olla. Kiitos vielä. Soitan sinulle kun tämä on ohi." Lupasin äänelläni ja suljin puhelimen. Henkäisin syvään, tuntien painetta kyljelläni. Tarvitsisin särkylääkkeitä tälle reissulle, ja vesipullon. Eiköhän Hyeon saa asiat hoidettua.

”Kael!” Käskin ja nousin samalla pöydän äärestä. Mies astui oitis huoneeseen, sulkien oven perässään.
”Pomo?” Tuo kysäisi. Tuijotin miestä hetken vakavana, hän tiesi että vihasin kun hän kutsu minua noin.
”Minulla on suunnitelma.” Sanahdin hiljempaa ja viitoin tuon luokseni. Tumma mies käveli vierelleni, katsoen minua kysyvästi.
”Suunnitelma?” Tuo kuiskasi hämmentyneenä. Hän ei ikinä pitänyt suunnitelmistani. Kuulemma liian vaarallisia, vaikka itse hän olisi juossut pelkkien nyrkkien kanssa keskelle vihollisparvea.
”Hyeon tulee tänne ja kidnappaa minut.” Aloitin. Ilme miehen kasvoilla oli erittäin hämmentynyt, mutta hän nyökkäili, pyytäen jatkamaan. Kerroin koko suunnitelman aina kidnappauksesta Zug Islandille. Mies oli hiljaa koko ajan, joka oli outoa, muttei uutta. Yleensä mies hiljeni silloin kun tilanne oli oikeasti vakava, häntä pelotti.
”Okei… Ja mä pidän asiat hoidossa täällä?” Mies varmisti vielä. Nyökkäsin terävästi.
”Kukaan ei saa lähteä perääni, se on liian vaarallista.” Muistutin toista. ”Hoidan tämän täysin yksin. Jos tarvitsen apua, soitan sinulle kyllä.” Sanelin vielä. Tiesin ettei Kael pitänyt siitä että tein asiat itsekseni. Hän halusi suojella minua, olla koko ajan luonani, vaikka tiesi tarpeeksi hyvin että saisin hänet maahan sekunnin murto-osissa.
”Oke. Teen parhaani. Tarviitko jotain?” Kael ryhdistäytyi ja kysyi. Vilkaisin kelloa, joka näytti jo puolta. Meillä oli puoli tuntia aikaa.
”Tarvitsen kaksi asetta ja kaksi puukkoa. Pomolla on aina varastossa aseita. Mene sinä hakemaan ne. Käyn nopeasti katsomassa mikä tilanne on muualla. Minuun he haluavat kuitenkin kiinnittä enemmän huomiota kuin sinuun.” Lausuin hiljaa, viitaten Darklingsin soluttautujiin. En tahtonut että kukaan kuulee, vaikka epäilinkin sitä paksujen rautaovien takia. Mies nyökkäsi minulle pariin kertaan ymmärtäväisesti.
”Hyvä.” Totesin ja lähdin kävelemään huoneesta ulos. Tekisin pienen lenkin ympäri Boblo Islandia, niin kuin tapanani on yleensä tehdä. Samalla voisin puhutella muutamia miehiä, kysellä mitä on tapahtunut. Jos vaikka saisin kiinni siitä kuka on soluttautuja ja kuka ei.

Nimi: Yaryar

18.02.2019 10:09
Kuuntelin hänen suunnitelmaa kelloa vilkaisten. Hyvä on, tunti oli vähän, mutta tässä tilanteessa se luultavasti riitti hyvin. Suljin pullon korkin kiinni nousten tuolilta. Vein pullon takaisin jääkaappiin ennen kuin palasin takaisin makuuhuoneeseen. Ottaisin kyllä jonkun paketin mukaani, täytyisi vain etsiä vaatekaapin syövereistä.

“Kieron, toivon että tämä toimii - haluan nähdä sinut.” Tämän oli pakko toimia tai muuten minä tai hän kuolisi illan päätteeksi, “Nähdään pian, prinssi.” Hyvästelin toisen kuitenkin odottaen josko toisella olisi vielä asiaa, tällä kertaa en halunnut vielä luopua puhelimesta ja hänen äänestään vaikka tiesin, että minun pitäisi.

Nimi: Razeback

18.02.2019 07:10
Pidin katseeni pöydän pinnassa, varsinaisesti sitä kuitenkaan näkemättä. Olin keskittynyt Hyeonin ääneen, näkien mielessäni tuon virnuilevat kasvot. Minä en ollut yhtä innoissani tästä yhdestä näkemisestä kuin toinen, mutta olin helvetin tyytyväinen jos saisin suunnitelmamme toimimaan. Vasta sitten olisin täysin onnellinen kun Victor on pois elävien kirjoista.

"Tule tunnin päästä. Teen pari soittoa siinä välissä ja tulen sitten ulos. Sanon muille että otan vastaan jonkun paketin, niin kukaan ei kiinnitä sen suurempaa huomiota." Puhuin energisemmällä äänellä, haroen mustia hiuksia. Uskon että tämä toimisi, kunhan se tapahtuu tarpeeksi nopeasti. Ainahan on Kael silminnäkijänä ja kellään ei ole mitään syytä olla uskomatta tuota.

"Valitettavasti, mutta näemme alta aikayksikön." Hymyilin leveästi, samalla puhuen jopa leikkisään sävyyn. Kaikki epäilys ja viha oli onneksi kaikonnut miehen äänestä, joka sai minut rennommaksi. Hän oli kireänä ja sen ymmärsi kyllä miksi.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 22:51
“Hyvä on, eiköhän tämä saada toimimaan.” En ollut koskaan kidnapannut ihmistä, ajatus oli uusi ja kiehtova. Olin nähnyt sen tapahtuvan monesti Hollywood elokuvissa joten ehkä se toimi myös tässä. Puhalsin tupakansavut kohti ikkunaa päätäni pudistellen. Kaikkea minä sainkin kokea.

Kieron puhui minulle niin eri tavalla kuin aiemmin; ei monotonisen kylmällä äänellään ja tiesin, saatoin aistia että hänen kasvonsa eivät olleet ainakaan täysin ilmeettömät. Hän hymyili, kenties.
“Sitten kai minäkin luotan häneen.” Kohautin harteitani rennosti. Jos kerta mustahiuksinen prinssi luotti vartijaansa niin mikä minä olin prinssin rakastajana häntä epäilemään.
“Jätätkö minut nyt, rakkahin?” Kysyin edelleen kehräten. Nautin toisen seurasta ja pelkkä puhelimessa puhuminen lievitti ainakin osittain kaipuutani hänen seuraansa ja huuliaan kohtaan. Tiesin silti, että Kieronista olisi luovuttava hetkeksi, jotta saisin taas pian luovuttaa oranssin pääni hänen silitettäväkseen.

Nimi: Razeback

17.02.2019 22:37
"Oveluus on pitänyt minut hengissä tähän asti." Kohautin olkapäitäni ja virnistin. Nojauduin takaisin pöydän puoleen, hymyillen miehen sanoille.
"Sen pitää tapahtua nopeasti, ettei kukaan ehdi regoimaan, mutta kuitenkin niin että joku näkee sinut." Vaarana oli se että joku kerkeisi ampumaan Hyeonia tai tuon autoa. Luultavasti ehtiikin, mutta toivottavasti vasta sen jälkeen kun olen jo autossa.

"Tottakai luotan." Hymähdin. En alkanut selostamaan syitäni, sillä mies ei niitä kysynyt, enkä alkaisi tarinoimaan turhaan. Meillä oli muutakin ajateltavaa.
Kael oli ollut luonani pitkään, hänen luottonsa oli kovalla työllä ansaittua. Eikä tumma korsto ikinä antanut minulle periksi. Hän oli se joka avusti minut irti huumeista, vaikka itse käyttääkin.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 21:58
“Sinä ovela paskiainen…” Hymisin kujeileva virne huulilla. Sain kuunnella toisen suunnitelmaa ja pohtia tarkasti tapahtumia omassa pääkopassa. Ehkä tästä kehittyisikin jotakin.
“Hyvä on, tulen sinne ja kidnappaan sinut.” Myönnyin helposti. Miten voisin sanoa ei toiselle kun hän tuntui suunnittelevan kaiken niin helposti? Taas yksi älykäs rikollinen lisää.

“Hyvä on, hoidetaan morsiamen ryöstö ja tappo. Mitä vain kunhan saan nähdä sinut.” Nojasin tuoliin ja kaivoin taskusta tupakka-askin sytyttäen yhden tupakoista huulilleni ikkunaa samalla avaten. Olin liian laiska noustakseni joten pian muistutin enemmän taiteilevaa voimistelijaa kuin ihmistä joka oli tänään tappanut silmäänsä räpäyttämättä.
“Taidat todella luottaa koiraasi?” Hymyilin huvittuneena. Luottikohan Kieron kovinkaan moneen, saiko bulldoggi olla poikkeus?

Nimi: Razeback

17.02.2019 21:38
Hymisin pienesti miehen innostuessa ajatuksistani. Se oli hauskaa. Aloin miettimään enemmän suunnitelmaani.
"Tietenkin rakastat..." Myhisin ensin huvittuneesti. "Victor tuskin uskoo että tapoit minut ilman todisteita. Mutta jos soluttautujat Darklingsista huomaisivat kidnappauksen, he ilmoittaisivat Victorille että sinä teit sen. Joka luultavasti nostaa Victorin luottamusta sinuun. Hän uskoo että hoidit hommasi." Puhelin. Siksi kaappaus olisi loistava tehdä Boblo Islandin edustalla.
Sivelin sormillani pöydän kärsinyttä pintaa.
"Darklingsit pärjäävät kyllä, Kael on johdossa sen aikaa kun olen poissa." Sanoin varmana. Kykenin luottamaan mieheen, hän oli ennenkin hoitanut hommansa hyvin.

"Meidän pitää löytää joku syrjäinen paikka nopeasti. Ehkä voisimme jopa houkutella Victorin sinne ja hoitaa hänet päiviltä nopeasti ja hiljaa." Mietin. Jos mies suostuisi tähän, minun olisi tehtävä muutama puhelu tämän jälkeen. Tiesin että pomolla oli tiedossa syrjäisiä paikkoja, johon voisin tarvittaessa pystyttää pienen piilopaikan.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 21:14
“Luuletko todella, että haluan suunnitella yhtään mitään seurassasi prinssi?” Hymisin pehmeämmin, enköhän minä rauhottuisi kunhan olisin ensin saanut aimo annoksen Kieronin seuraa.
“Rakastan huomiota, muru - tietenkin näkyvillä, saatamme päästä jopa uutisiin.” Nauroin ottaen uuden kulauksen colapullosta, “Mutta mihin vien sinut?” Kysyin mietteliäämmin. Tietenkin oma asuntoni kävisi, mutta luultavasti joku saattaisi tunnistaa Kieronin jossakin välissä.

“Kuoleman lavastamisessa on omat ongelmansa, entä jos se toimikaan?” Tietenkin lavastus olisi parempi, Victor ei tarvitsisi minua turhan usein ja hänen tappamisestaan tulisi luultavasti helpompaa.
“Ja entä Darkligns? He tarvitsevat sinua ja Victor… en tiedä käskeekö hän alamaisensa helvettiin sieltä - hehän vakoilevat taidokkaasti. Ja entä jos joku näkee sinut julkisessa paikassa?” Puhuin mietteliääseen sävyyn, sormi kulkien pöydän pinnalla.

Nimi: Razeback

17.02.2019 21:06
Mies tuntui innostuvan ajatuksestani. Hymyilin leveästi.
"Vähän niinkuin..." Sanahdin miettien. "Saisimme enemmän aikaa suunnitella jos olisimme yhdessä." Hymisin hymyillen. Tarvitsimme paremman suunnitelman, mutta tämä saisi vedettyä huomion niin soluttautujilta kuin muilta asianomaisilta. Ehkä jopa kuolemani lavastaminen voisi onnistua.
"Haluatko tulla hakemaan minut Boblo Islandilla, vai tehdäänkö se keskustassa kaiken nähtävillä?" Kysyin leikkisästi. "Voimme tehdä sen joko hiljaa tai hyvin julkisesti. Niin että omat mieheni eivät tiedä asiasta, ainoastaan Kael." Selitin tasaisella äänellä. Se saisi myös ehkä Victorin luottamaan Hyeoniin, mutta siihen tarvittaisiin minun kuollut ruumiini.
"Vai miten olisi kuolemani lavastaminen?" Heitin vielä mietteen ilmoille.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 20:13
Huulilleni kohonnut hymy oli kestävä, toinen osasi valita hyvin sanansa. Olisin maailman onnellisin mies jos Kieron todella pitäisi minut itsellään. Toinen yllätyksekseni todella suostui näkemään minut ja hänen ideansa oli hyvin… erikoinen, mutta myös miellyttävä.

“Ooh… Ilomielin, oi prinssini.” Ilkikurinen virne kohosi huulilleni, katseeseen syttyi palo, “Onko sinulla suunnitelmaa?” Kysyin pehmeästi, ikäänkuin kehräten. Vitut Victorista, hän sai odottaa päivän - tämän yön halusin viettää Kieronin kanssa. Keksisin kyllä tekosyyn, sepittäisin ummet ja lammet kunhan saisin olla miehen kanssa josta todella välitin. Nojasin käteeni, odotin vastausta.

Nimi: Razeback

17.02.2019 19:57
Hymy nousi huulilleni kun kuulin toisen hiljaisen äänen. En ikinä ollut pitänyt miestä huoranani.
"Pidän sinut mielelläni vain itselläni." Sanahdin hymyillen. Halusin miehen vierelleni, enkä pelkäksi suojelijaksi. Hän olisi enemmän.

Yllätyin toisen tahdosta nähdä minut. Katselin puisen pöydän kolhiintunutta pintaa mietteliäästi. Miehen ääni oli lähes anova, kuin hän olisi kuollut ellei pääsisi näkemään minua. Tosin tämä saattaisi olla viimeinen kerta kun näkisin miehen. Nyökkäilin itsekseni.
"Selvä..." Sanahdin hymyillen leveästi.
Sitten yhtäkkiä sain idean. Kasvoni lihakset rentoutuivat perusilmeeseen, kun kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja. Vilkaisin ovelle, joka oli edelleen kiinni.
"Hei... Haluaisitko kidnapata minut?" Päästin kysymyksen hyvin neurtaalin sävyyn, mutta melko hiljaa. Ettei kukaan vain kuullut.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 19:39
Kuuntelin hiljaisuudessa toisen ääntä, sanoja ja punnitsin niiden merkitystä. Kyynelhelmet kirvelivät silmäkulmia, helpottunut hymy kohosi huulilleni. Kenties en ollut vielä menettänyt prinssiäni. En halunnut menettää häntä, en nyt kun olin saanut edes pienen otteen hänen viileistä sormistaan.
“Kun tää kaikki on ohi niin saat pitää minut kokonaan itselläsi, mutta et huorana. Haluan olla jotakin muuta, enemmän.” Lausuin sen hiljaa, mutta täysin varmana. Tämän lupauksen minä halusin todella pitää, maksoi mitä maksoi. Otin hetkeksi puhelimen korvaltani vilkaisten kelloa.

“Minulla on muutama tunti aikaa, anna minun nähdä sinut.” Suustani karkasi ennen kuin ehdin estää itseäni. Äänestäni kuului edelleen anelu, epätoivo. Kyllä minä tiesin, että miten vaarallista moinen oli tällaisella hetkellä, mutta tällä hetkellä en oikeastaan edes välittänyt. Hyvällä tuurilla Victor oli tämän illan niin keskittynyt bisneksiinsä, että alaisten komentelu oli toissijaista. Kyllä minä tiesin, että miten looginen Kieron oli, mutta tappoiko hetken tapaaminen ketään? Luultavasti kyllä, mutta olin valmis ottamaan riskin - ainakin tässä mielentilassa kun olisin voinut hyvin miehisesti purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.

Nimi: Razeback

17.02.2019 19:13
Huokaisin raskaasti. Mies kuulosti niin epävarmalta ja maahanlyödyltä. Oliko tuo oikeasti ottanut sanani tosissaan? Ymmärsin että hän oli nyt herkässä mielentilassa, mutta ajattelin että hän olisi heti tajunnut että bluffaisin vain muiden ihmisten takia.

Mies pyysi minun puhua. Tuon anova ääni sai pääni liukumaan alemmas. Tukistin itseäni jotta pääni ei putoaisi pöytää vasten. Minua hävetti ja pelotti miehen puolesta.
"Hei..." Sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen vaimealla äänellä. "Kuule... Mä en oikeesti halua että menet, en mä halua että panisit jotakuta muuta." Ääneni oli katkonainen ja hiljainen, mutta kuitenkin sen verran kova että toinen kuulisi.
"Mä haluan sut tänne." Tunnustin. Raskas huokaus pääsi suustani kun nojauduin selkänojaa vasten. Toinen käsi haroi hiuksia levottomana.
"Mutta jos tämä on tehtävä, se on tehtävä. Tiedät sen." Yritin järkeillä, mutta sydämeni hakkasi rinnassa kuin nuija. "Kun kaikki tää on ohi..." Aloitin mutten saanut lopetettua. Mitä sitten kun tämä oli ohi? Mistä olisin tiennyt että olisimme kumpikaan edes elossa kun tämä loppuisi. Loppuisiko se? Kaikki oli niin ärsyttävän epävarmaa.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 18:25
Pyörittelin pullon korkkia sormieni välissä. Häntä ei kiinnostanut ketä panin? No sittenpähän aioin ottaa kaiken ilon irti niin Victorin, kuin muidenkin seurasta. Suustani karkasi vaimea murahdus. Minä todella olin ajatellut ainakin yrittäväni parantaa tapojani - en panna kaikkea liikkuvaa ja Victorin kuoltua en ketään muuta kuin mustahiuksista prinssiä, mutta jos hän oli tuolla kannalla niin mitä menetettävää minulla oli?

“En ole enää kovin varma tekemisistäni.” Naurahdin innotonta, kuivaa naurua. Se oli totta, en minä Victorin seurassa koskaan ollut varma mistään. Kunhan halusin selvitä seuraavaan aamuun kutakuinkin elossa. Suurimman osan päivästä inhosin itseäni tämän kaiken takia, en minä muuta halunnutkaan kuin ryypätä ja vetää aineita jotta unohtaisin edes hetkeksi itseni. Ja niin olin kai toiminutkin, kunnes prinssi Uljas saapui elämääni. Tuhahdus karkasi huuliltani.
“Kieron, anna minun kuulla ääntäsi. Ihan hetki vain, puhu jotakin.” Äänessäni oli nyt paljon anovampi sävy kun laskin oranssihiuksisen pääni pöydälle. Tiesin kyllä, että Kieron ei ollut puhuvaa sorttia, mutta edes tämän kerran hän voisi vaivautua tähteni. Hyvä on, olin todella kuin mielialavaihteluista kärsivä teini. Tarvitsin kuitenkin jotakin muuta kuin kasan viinaa sekä Amoksen nappeja selvitäkseni illasta.

Nimi: Razeback

17.02.2019 18:07
Nousin hitaasti sohvalta. Kael yritti auttaa, mutta hätistelin hänet muualle. Tahdoin puhua rauhassa, joten lähdin kävelemään kohti kellarin perähuoneita.
"Sori, mut mua ei kiinnosta ketä panet." Tuhahdin hieman ärtyneeseenkin sävyyn, vaikka se oli vain näytelmää. Toki minua hieman kiinnosti, mutta äänensävy ei varmasti tuonut sitä esille.

Kävelin rauhassa pieneen huoneeseen, jossa monesti hoidettiin kuljetusten lastaus ja punnitus. Kael jäi oven toiselle puolelle käytävälle vahtiin, kun minä suljin oven ja istuuduin raskaasti huokaisten puiselle penkille. Olin ollut miehen seuraavien sanojen jälkeen vain hiljaa, miettien mitä sanoa. sitten tuo pyysi anteeksi.
Nojasin kyynärpääni pöytään, otsa kämmenellä leväten.
"Tää ei ole helppoa kummallekkaan." Sanahdin nyt paljon lempeämmällä äänellä kuin aikaisemmin. "Enkä pidä siitä että tarjoat itseäsi sille käärmeelle noin vain, mutta tiedät mitä teet." Puhuin rennommalla, mutta silti vakavalla äänellä. Jos mies alkoi nyt minua syyttämään tai vihaamaan, niin siitä vain. En minäkään tästä asettelusta pitänyt, mutta toinen voisi hieman rauhoittua. Yritin saada meidät molemmat elossa vielä huomiseen.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 17:56
Nousin ylös sängyltä johon olin hetkeksi majoittunut. Nuolaisin kuivuneita huuliani ja pudistelin päätäni.
“Haluaisin, että olisit minusta mustasukkainen - olisitkohan jos seurustelisimme?” Kysyin mietteliääseen sävyyn kulkien keittiöön. Kieron ei vaikuttanut mustasukkaiselta ihmiseltä, lähinnä vain välinpitämättömältä. Kunhan hän sai minusta huomiota silloin tällöin niin mustahiuksinen pysyi tyytyväisenä - sellaisen kuvan olin saanut enkä pitänyt siitä laisinkaan. Se sai minun olotilan hyvin pitkälti negatiivisen puolelle. Halusin jutella tästä asiasta hänen kanssaan kasvotusten, mutta aikaa sille ei ollut.

“Ajan tasalla? Mitä, haluatko yksityiskohtaisen kertomuksen vai täytyykö näyttää?” En voinut pitää äänessäni olevaa kylmyyttä tarpeeksi hyvin poissa. Minua vitutti, olotilani hyppi nollasta sataan kuin kasvukipuisella teinillä ja ainoa asia mitä tällä hetkellä kaipasin oli Kieronin sormet hiuksissani. Avasin mustahiuksisen tuoman Coca-Cola pullon ja otin suoraan hörpyn pullon suusta ennen kuin suljin silmäni huokaisten,
“Anteeksi.” Yritin hätistellä äänessäni ollutta kylmyyttä pois, mutta se ei ollut suinkaan helppo tehtävä.

Nimi: Razeback

17.02.2019 17:46
Kuuntelin miehen ääntä, yrittäen pitää kasvoni peruslukemilla. Sisälläni silti tuntui lämmin aaltoilu ja huuleni tahtoivat nousta hymyyn. Vakava maski oli silti pakko pitää kasvoilla.
"Kuka tässä on liikaa innostumassa?" Kysyin tasaisesti. Miehen sanat eivät saaneet minua innostumaan, mutta tiesin että se oli ainoa tapa. Ja uskoin että eniten minua haittasi se että Victor oli panon kohteena. Mies oli vaarallinen. Kukaan muu ei luultavasti olisi juuri haitannut minua, mutta Victor... Se käärme haittasi helvetisti.

"Tee mitä täytyy. Ja pidä minut ajan tasalla." Sanelin hiljempaa. En pitänyt tästä, mutta jos Victor tosiaan olisi poissa niskastamme, niin se oli vain plussaa.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 17:31
Hän ei vastannut heti, mutta kuulin helpottuneen henkäyksen hänen suustaan. Ihastuneen teinitytöt tavoin huulilleni kapusi ensin suorastaan onnellinen hymy. Sain kuulla hänen äänensä. Lopulta kasvoilleni kuitenkin muodostui enemmän Hyeon mainen virne - ilkikurinen.

“Olit huolestunut minusta, oi rakkahin.” Kehräsin puhelimeen matalasti naurahtaen. Minä olin luvannut tulla takaisin elossa ja olin sanojeni mittainen mies, “Älä liiaksi innostu kuitenkaan, olen menossa tänään Black Diamondiin ja hoitelen rotan pois kuvioista.” Puhuin rauhallisesti, samalla äänenpainolla kuin olisin hoitanut kotityöt.
“Ja viihdytän Victoria - eiköhän hän pysy tyytyväisenä viikon. Yritän kuvitella sinut hänen tilalleen.” Vaikka ääneni oli jälleen kerran kepeä niin leukaperäni oli kiristyneet ja toinen käteni oli puristunut nyrkkiin.

Nimi: Razeback

17.02.2019 17:22
Olin päässyt sairaalasta kolmen maissa. Sain puhelimen nopeasti valmiuteen ja ensimmäisenä olin soittanut Kaelille. Mies oli helvetin huolissaan ja huojentunut siitä että soitin. Boblo Islandilla kaikki oli normaalia. Jotkut miehet olivat päättäneet jäädä suojelemaan perhettään, kuten olin käskenyt. Victorin miehiä ei ollut näkynyt, mutta arvelin että joukossamme oli vielä muutama soluttautuja. Ja he luultavasti olisivat onnellisia siitä että omia miehiäni oli vähemmän.

Kael oli tullut hakemaan minua ja nyt tälläkin hetkellä istuin Boblo Islandin kellarissa. Automatkalla olin kertonut tummaihoiselle miehelle kaiken mitä oli tapahtunut, jopa epäilyt soluttautujista. Mies ei saanut kertoa kenellekkään mitä minulle oli tapahtunut tai missä kunnossa olin. Onnekseni hän oli vain sanonut parille ihmiselle että olin ollut onnettomuudessa ja että olin sairaalassa. Kukaan ei tiennyt sen enempää. Olin käskenyt miehen myös olla puhumatta kenellekkään, ja selvästi kertonut että jos tuo oli Victorin leivissä, hän kärsisi kivuliaan lopun. Voitte arvata miehen suorastaan järkyttyneen reaktion sanoihini.

Puhelimeni soi yhtäkkiä. Kaivoin sen taskustani ja tiiliskivi putosi sydämeltäni kun näin soittajan. Olin tämän koko ajan odottanut miehen soittoa. Juuri ennen kuin nostin luurin korvalleni, tajusin että soittaja voisi olla myös joku muu kuin oranssihiuksinen itse.
Äänen kuullessani henkäisin ääneen. Se oli huojentunut, stressinpoistattava huokaus, joka kieli siitä että olin iloinen kuullessani toisen äänen. Mieleni teki vastata jotenkin samanlailla kun mies oli minulle tervehtinyt, mutta muiden miesten ollessa huoneessa pidin esityksen yllä.
"Olet hengissä." Hymähdin pieni virne kasvoillani.

©2019 Dead Rain - suntuubi.com