Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuolema ja Kusipää

Kim Hyeon, kusipää joka panee ketä huvittaa

Kieron Warwik, kuolema joka elää kahvilla ja vähäisillä yöunilla

Darkligns, tietoa jengistä ja olinpaikastaan

Detroit, roolipelille tärkeät paikat

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Yaryar

17.02.2019 16:33
Seisoin peilin edessä vain tuijottaen itseäni. Kello tuli kohtapuolin kuusi ja olin vaihtanut vaatteita pienen ikuisuuden. Lopulta olin tyytynyt mustiin merkkifarkkuihin ja mustaan kauluspaitaan. Olin kyllästynyt näyttämään samalta kuin mitä olin; huoralta. Nuolaisin huuliani ja haroin oransseja hiuksiani. Näytin silti tarpeeksi pantavalta, jotta kehtasin mennä baariin. Victor oli sanonut, että hoitaisi liikeasioitaan illalla joten olisi luultavasti vapaana kymmenen maissa. Hymähdin kuivasti kun lopulta heittäydyin sängylleni sormet valiten kuin automaattisesti Kieronin numeron.

Sormet leikkivät hiuskiehkuroilla. Olo oli tylsistynyt, mutta samalla odottava ja jännittynyt. Tästä illasta voisi tulla mitä vain ja osa minusta oli ahdistunut siitä, että mustahiuksinen baarimikko olisi voinut tässä ajassa levitellä mitä tahansa juoruja varsinkin jos Victor oli koko illan paikalla.
“Ay, prinssi.” Sanoin viimein kun joku - luultavasti Kieron, omaan puhelimeensa - vastasi.

Nimi: Razeback

17.02.2019 15:20
Hoitaja oli tullut luokseni hetki sen jälkeen kun Michael oli lähtenyt. Blondi nuori nainen hymyili leveästi ja laski tarjottimen pöydälle. Haistoin sosekeittomaisen aromin ja olin oikeassa. Tarjottimella oli myös leipää ja vettä.
Nainen avusti minut istumaan, otti kädestäni neulan irti ja laski sitten tarjottimen jalkojeni päälle. Kiitin häntä väsyneesti, ja ennen kuin tuo poistui, hän käski painamaan kutsuntanappia jos tulisi jotain ongelmaa. Olin vain nyökäännyt hyväksyvästi ja hoitaja oli poistunut.

Söin hyvin hitaasti, sillä eihän minulla muuta ollutkaan kuin aikaa. Lämmin ruoka tuntui mukavalta kehossani ja nautin syömisestä täysin rinnoin. Kun olin valmis, siirsin tarjottimen pöydälle nousin omien lihasteni varaan istumaan. Olo olo heikohko, mutta paljon parempi kuin hetki sitten.
Pian kuulin kuinka oven kahva napsahti auki. Käänsin katseeni hitaasti tulijaan ja tunnistin platinablondit hiukset. Tatuoidut kädet tervehtivät minua.
"Huomenta, Kieron." Miehen kasvoilla oli leveä virne. Katselin miestä hetken, tutkaillen tuon olemusta. Kaikki vaikutti olevan hyvin.
"Hei, en mä nyt noin komee ilmestys ole." Mies naurahti ja veti sormensa hiustensa lävitse, ylidramaattisesti.
Tuhahdin huvittuneesti. Aina niin sanavalmis.
"Sulla luultavasti on jotain asiaakin?" Patistin miehen menemään itse asiaan rauhallisen käskevällä äänellä. Amos istuutui sängyn päätyyn hymähtäen. Hän heitti valkoisen paketin minulle.
"Sun ritarillas on ikävä." Mies virnisti. "Ja se haluaa että hänen prinsessallaan on vahtikoira pitämässä huolta." Mies puhui virnuillen. Tuijotin tuota jopa tylsistyneen näköisenä.
"Soita suutas vielä kun voit, Amos. Lupaan että se hiljenee kyllä, ellet painu helvettiin." Murahdin vakavana takaisin. Mies tiesi ihan tasan tarkkaan mitä voisin tehdä hänelle. Mutta hän myös tiesi sen etten tekisi sitä, ainakaan vielä. Hän oli yhtiä ainoita ihmisiä joihin kykeni luottamaan.
"Älä nyt~" Tuo hykersi. "Tarvitset mua vielä." Mies jatkoi hymyillen leveästi. Tuhahdin pudistellen päätäni.
"Ala laputtaan, ellet halua menettää kieltäsi." Uhkasin vakavana. Murhaava katseeni sai mieheen liikettä ja tuo luikki nopein askelin ovelle.
"Ai niin, Hyeon lupasi soittaa pian." Mies huikkasi vielä, ennen kuin poistui huoneesta.

Huokaisin raskaasti. Amos osasi valita kyllä parhaimmat mahdolliset tilaisuudet ärsyttää. Huomioni oli kuitenkin pian kiinnittynyt pakettiin joka toinen oli tuonut. Avasin sen ja sisältö sai minut pyöräyttämään silmiäni. Olin pyytänyt puhelinta, samaa mallia kuin aikaisempikin, en helvetti soikoon uusinta. Puhalsin ilmat keuhkoistani ja katselin puhelinta. Musta, niin kuin pitikin. Nappasin oman puhelimeni pöydältä, avaten sim-kortin ja vaihtaessa sen toiseen. Aloin setvimään asetuksia oikeanlaisiksi, jotta puhelin tuntuisi mahdollisimman omalta.

Nimi: Yaryar

17.02.2019 14:46
Olimme todella vain seisseet tunnin valitsemassa puhelinta Kieronille kunnes viimein olimme tulleet tulokseen ostaa uusimman iPhonen. Se oli juuri tullut markkinoille ja hinta oli sen suuruinenkin, 1600€ puhelimesta. Se oli silti pieni kuluerä. Ajoin Impalan sairaalan pihalle ja seurasin miten Amos nousi autosta.

Automaattisena reaktiona tartuin platinablondin hihaan ja tarkkailin parhaan ystäväni kasvoja,
“Vie puhelin Kieronille ja sano hänelle, että soitan kunhan ehdin.” Puhuin matalasti, kuiskausta tuskin kovempaa. Amos soi minulle huvittuneen katseen.
“Mitä mitä, välitätkö todella jostakin?” Toinen naureskeli hiljaa, “Kerron Kieronille, että ikävöit ja haluat jonkun lapsenvahdiksi hänelle.” Amos puhui yhtä hiljaa, ilkikurinen virne hiipien kasvoilleen. Tiesin, että hän tekisi sen. Murahdin vain ja hätistelin platinablondin tiehensä. Rinnassani velloi jotakin outoa, olin ollut hädintuskin viittä tuntia kauempaa ja ikävöin jo mustahiuksista. Olikohan leikkaus sujunut hyvin? Miten hän voi? Oliko hän edes hereillä? Halusin rynnätä itse sairaalaan ja nähdä prinssin. Kaahasin pois sairaalan parkkipaikalta - suihku ja iltaan valmistautuminen odotti minua.

Nimi: Razeback

17.02.2019 14:03
Palasin elävien kirjoihin noin kolme tuntia nukutuksen jälkeen. Oloni oli heikko ja hämmentynyt. Näkökenttäni oli sumea, enkä tajunnut aluksi missä olin. Huone oli valkoinen ja aivan liian valoisa. Katselin ympärilleni sekavassa mielentilassa, tajuten että käsivarressani oli kiinni jotain. Johdot nousivat vierelleni laitteeseen, joka luultavasti nesteytti tai antoi minulle särkylääkettä. Kuulin kumean kolahduksen ja käänsin hitaasti päätäni. Mieleni alkoi pikkuhiljaa muistamaan tapahtumia, kun näin tutun ruskeahiuksisen lääkärin. Hänen lempeä hymynsä tervehti minua ovella, tarkistaen kelloaan.
"Heräsit nopeammin kun ajattelin." Mies hymähti hieman yllättyneenä. "Mikä on vointisi, Valentine?" Mies seisahtui sängyn viereen, ovela hymy huulillaan. Tuijotin lääkäriä hetken, siristäen silmiäni epäuskoisen näköisenä. Hän sanoi nimeni. Minulla meni hetki tajuta että totta kai hän näkee nimeni sairaalan potilastiedoista. Olin silti käskenyt hoitajaa ilmoittamaan että sitä nimeä ei saa käyttää tai kirjoittaa mihinkään.
Mulkaisin miestä lopulta murahtaen epämääräisesti. Mies oli alkanut vaikuttamaan epäilyttävältä, heti silloin tietenkin kun olin itse heikoimmillani.
"Sinun on vastattava kysymykseeni, en voi muuten kirjata ylös vointiasti." Mies puhui hetken päästä, saaden katseeni käätymään toiseen kertaan hänen puoleensa.
"Kunhan et kutsu minua enää sillä nimellä." Sanahdin terävästi, vaikka ääneni olikin käheä ja kuiva. Michael naurahti tuhahtaen, nostaen toisen kätensä ilmaan.
"Okei, lupaan." Hän hymyili. "Nyt vastaat minun kysymykseeni." Mies patisti. Ähähdin epämiellyttävästä tunteesta kehossani. Tunsin kuinka pikkuhiljaa heräsin enemmän ja enemmän.
"Ihan hyvä." Sanoin nopeasti. Mies alkoi raapustamaan jotain paperiinsa, nyökkäillen hyväksyvästi.
"Onko kipuja?" Tuo jatkoi. Hengitin syvään ja keskityin kehooni.
"Ei oikeastaan. Pientä painetta vasemmassa kyljessä." Puhuin tasaisesti. Tiesin etten pääsisi pois jos en olisi yhteistyöhaluinen. Michael kirjoitti hieman lisää, sitten silmäillen minua. Tuijotin seinää jalkojeni päässä, odottaen uusia kysymyksiä.
"Leikkaus onnistui suunnitellusti, kahdessa kylkiluussasi on metallipidikkeet, jotka varmistavat että luut parantuvat oikeaan asentoon. Pääset kotiin tänään, mutta kaikki liikunta on kielletty. Kävellä voit tietty normaalisti, mutta haavat tarvitsevat ehdottomasti lepoa." Mies selitti ensin vakavana, kuin kelle tahansa potilaalleen. Sitten miehen huulille nousi pieni virne. "Mutta en usko että tulet tottelemaan. Älä sitten ihmettele jos tikit repeävät tai kylkiluu vääntyy väärin." Tuo kohautti olkapäitään.
Olin kääntänyt katseeni hitaasti mieheen. Tuijotin häntä vakavana, lähes uhmakkaasti. Totta kai ottaisin ohjeistukset vakavissani, mutta en voinut ikinä tietää mitä tulevan piti. Saatoin olla huomenna, tai jo tänään, kuollut.
"No kuitenkin, hoitaja tulee tuomaan sinulle jotain syötävää kohta. Saat levätä hetken ja katsotaan sitten mikä olosi on." Michael kääntyi lähteäkseen. Valkoinen kaapu liehui hänen lennokkaiden askeltensa perässä. Ovella mies kuitenkin vielä kääntyi puoleeni. Tuijotimme toisiamme vain muutamia kymmeniä sekunteja, mutta se tuntui paljon pidemmältä. Sitten toinen kääntyi ja poistui. En tiennyt mikä miehellä oli tuijotusten kanssa, mutta ne tuntuivat aina hyvin syviltä, kuin niillä olisi ollut jotain merkitystä.

Huokaisin syvään. Kaikki kivut olivat poissa ja keho tuntui suht virkeältä, vaikkakin heikolta. Tuijotin kelloa huoneen seinällä. Viisarit näyttivät vähän yli yhtätoista. Olin hämmentynyt että olin herännyt niin aikaisin. Ilmeisesti leikkauskin oli ollut nopea.
Nyt minun vain piti odotella. Se oli yksi ärsyttävimmistä asioista, odottaminen. Ei voinut itse tehdä mitään, piti vain odottaa. Minulla oli vain rikkinäinen puhelin, joten piti odottaa uuden ilmestymistä. Toinen, raskaampi huokaus pääsi keuhkoistani.

Nimi: Yaryar

15.02.2019 20:39
Parkkeerasin Impalan omakotitalon eteen tarkkaillen pihamaata huvittuneena. Aiden todella oli säälittävä tapaus. Vilkaisin kelloa, kahdeksan - aamulla. Ihmisiä tuskin oli paljoa, uskaltaisin tepastella sisälle vähän rauhallisemmassa tahdissa ilman suurta pelkoa perseen alla. Jätin Impalan paikalleen lukiten ovet ja tunkien avaimet taskuuni. Sytytin tupakan huulilleni ennen kuin menin penkomaan mustan auton takakonttia josta löytyi muistamani puukko ja pieni Smith and Wessonin revolveri. Tungin revolverin farkkujen selkäpuolelle niin, että se peittyi nahkatakkini alle. Puukon sulloin taskuuni. Vaarallista, mutta ainoa paikka sille.

Astelin rennosti käsi farkkujen taskussa leväten kahden vartijan luokse. Toinen oli iältään ehkä neljäkymmentä, mutta nuorempi tuskin paria kymmentä vuotta vanhempi. Hetken he molemmat näyttivät siltä, että he todella eivät halunneet päästää minua sisälle.
“Jos te ette päästä minua sisälle niin soitan Victorille… tai tapan teidät siihen.” Puhuin vartijoille täysin rauhallisesti, vasen käsi farkkujen taskussa ja tupakka huulilla. Vanhempi heistä siirtyi aavistuksen, mutta nuorempi astui askeleen eteenpäin. Tuijotin häntä silmiä räpäyttämättä, minulla ei todella ollut aikaa moiseen pelleilyyn.
“Mitä, oletko Ivanovin lemmikki?” Pojanklopilla oli kyllä munaa. Saatoin kuvitella, että kasvoillani lepäsi huoliteltu hymy. Tuijotin pikkumulkkua hetkisen hiljaa kunnes huulilleni muodostui kylmä virne.
“Huora.” Korjasin nuorta silmät kavuten viiruiksi, “Väisty.” Nyökkäsin sivua ja hiljaisuudessa nuori todella väistyi tieltäni. Minulla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan jättää kaksikkoa henkiin, mutta hoitaisin heidät myöhemmin. Astelin sisälle asuntoon ja vastassa oli hyvin inhottava, ummehtunut haju. Sisällä ei ollut platinablondin ystäväni lisäksi kuin yksi vartija. Kurtistin kulmiani. Johtuiko väen puute vain aikaisesta kellonajasta vai oliko Aiden suunnitellut jotakin todella omilla aivoillaan? Ehkä hän oli ehtinyt soittaa sittenkin Victorille ja venäläinen oli suunnitellut jotain. Ajatus oli hyvin pelottava.

‘’Löysitkö syyllisen?’’ Kysyin hiljaa platinablondiin nojaten. Tatuoitu baarimikko pudisteli päätään. Tämä siis oli vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Tietenkin oli, ei mikään koskaan ollut yksinkertaista.
‘’En löytänyt mitään. Hoitele Aiden, urki häneltä. Hoidan vartijat pihalta helvettiin.’’ Amos puhui hiljaa korjaten paitaa yllään. Hymy kohosi huulilleni, olin jo paikalle tultua huomannut miten paita toisen päällä oli vain nykäisty päälle.
‘’Kenen kanssa sinulla on ollut hauskaa? Aidenin?’’ Puhuin yhtä hiljaa nauraen ja sain vastaukseksi vain vihaisen mulkaisun. Tiesinhän minä, että moiselle ei ollut aikaa. Tiputin tupakan lattialle ja kissamaisesti venytellen kuljin matkani rauhallisesti vartijan luokse joka vahti ovea. Tuijotin hetken vartijaa kuin tarkkaillen olisiko minulla mahdollisuuksia ja niitähän riitti; en minä muuta tehnyt kuin tempaissut puukon taskustani ja iskin sen toisen rintaan. Ei siinä ollut mitään sen erikoisempaa. Hiljaisuudessa katsoin miten toinen valui maahan kakoen ja rintaansa pidellen. Irrotin puukon rinnasta hetken kuluttua ja potkaisin mustalla maihinnousukengällä vielä toista päähän.

“Ah, Aiden!’’ Tervehdin jengipomoa rennosti kun olin saanut ohitettua vartijan ja päästyä huoneeseen. Työnsin oven kiinni takanani ja kohtasin ruskeahiuksisen katseen kylmä hymy huulilla. Mies tuijotti minua yllättyneesti papereiden takaa - ei hän ollut minua tänne odottanut lähtöni jälkeen.
“Hyeon…?” Hänen suustaan pääsi vain ja ylle laskeutunut hiljaisuus kieli siitä, että edessä oleva tiesi mitä tuleman piti. Tuskin se oli edes ollut kovinkaan hankalaa arvata. Tällaisen uutisen jälkeen en todella jäisi pyörittelemään vain sormiani.
“Kuulin juttua rotasta.” Hymähdin rennosti samalla kun kuljin lähemmäs puista pöytää. Tarkkailin ruskeahiuksista hetkisen, hänen katseestaan ei näkynyt muuta kuin epäilys ja jopa pieni pelko.
“Ihanko tosi?” Hän kysyi hiljempaa kuin olin edes ajatellut. Nojasin lähemmäs pöytää, hunajanruskeat silmät tarkkaillen. Aiden oli säälittävä tapaus, en ymmärtänyt miksi Victor häneen luotti.
“Lakkaa leikkimästä, jätä se isoille pojille joilla riittää munaa jatkaa sitä loppuun asti.” Nyt hän viimein kuunteli. Tartuin kravattiin ja vedin toisen lähemmäs itseäni, “Uhkasit satuttaa jotakin minulle hyvin tärkeää. Et erehdy tekemään sitä toiste.’’ Puhuin hiljaa, matalasti. Äänessäni oli jotakin hyvin uhkaavaa.

‘’Tärkeä? Onko se… otus sinulle todella tärkeä?’’ Ruskeaverikkö nauroi kuivasti, hän oli saanut hetkellisesti rohkeutensa takaisin, ‘’Kukaan muu ei ole sinulle tärkeä paitsi Victor.’’ Käänsin päätäni sivulle kuunnellen. En uskonut hetkeäkään, että venäläissyntyinen olisi minulla tärkeä. Ei enää. Kurtistin kulmiani kuljettaen verisen puukon, samaisen joka oli ollut hetki sitten toisen vartijan rinnassa, Aidenin leualle.
‘’Aiden, kuka sinulle kertoi?’’ Kysyin rauhallisesti. Kasvoni oli lähellä toisen omia, saatoin haistaa vanhan viinan lemun. Hän oli tainnut juoda muutaman päivän aikana turhankin paljon ja unohtanut suihkussa käynnin.
‘’Tsch, älä viitsi nyt…’’ Hymisin pehmeästi kuljettaen puukon toisen poskelle. Vartijan veri valui puukkoa pitkin toisen poskelle ja poskea pitkin leualle. Seurasin sen kulkua ennen kuin painoin teräasetta enemmän nähdäkseni miten Aidenin oma veri alkoi virtaamaan hänen poskeaan pitkin. Aiden oli onneksi helppo tapaus ja kauaa minun ei tarvinnut häntä kiusata.
‘’Black Diamondin toinen baarimikko, tiedäthän hänet… lävistetyt kasvot ja tummat hiukset…’’ Aiden puhui nopeasti, mutta sain selvää. Hienoa, syyllinen oli siis selville. Kuljetin kasvoni lähemmäs toista, virne kavuten huulilleni.
‘’Kiitos, Aiden.’’ Kuiskasin ennen kuin korjasin ryhtini päästäen kravatista irti. Iskin puukon vasempaan silmään antaen tuolin kaatua maahan. Siristin silmiäni ja huokaisin hiljaa. Tästä ei mainittaisi sanallakaan kenellekään - tällaista raakuutta harva rikollinen edes sieti. Kuljin pöydän toiselle puolelle; Aiden äänteli kuin teurastettava eläin konsanaan, en ollut koskaan kuullut sellaista ääntä lähtevän kenestäkään elävästä. Otin revolverin ja tarkastin rullat - täydet kuusi. Ammuin tasan yhden laukauksen rintaan ja seurasin hiljaa miten toinen jäi elottomana makaamaan siihen, vaalealle matolle.

Noukin puukkoni takaisin ennen kuin lähdin huoneesta. Pyyhin kuitenkin veren ennen sitä ruskeahiuksisen paitaan. En osannut olla edes pahoillani. Aiden oli aikoinaan kohdellut minua aavistuksen samalla tyylillä kuin Victor, erona kuitenkin se, että ruskeaverikkö ei ollut mitään verrattuna venäläissyntyiseen. Ruumiin toista silmää ei edes näkynyt, se oli niin pahasti vaurioitunut, että paikalla oli vain kasa verta. Menin tarkistamaan Amoksen tilanteen ja huomasin, että platinablondi oli raahannut ruumiit sisälle.
‘’Baarimikko, se lävistetty säätösi on juoruilun takana.’’ Puhuin samalla kun kävin huoneita läpi, jotta todistajia ei löytyisi mistään piiloista. Tätä ei olisi järin mukava selittää narkkarille ja enempää en olisikaan jaksanut tappaa näin aamutuimaan. Keksin vain tekosyitä itselleni - kyllä minä tiesin millainen reaktio kylmäverisellä murhaamisella oli Kieroniin. Tämä oli sellainen asia, jota en halunnut prinssilleni tuoda ilmi toistamiseen ja saatoin vain toivoa, että poliisit ja uutiset säästelisivät ihmisiä kertomalla vain jengimurhasta.
‘’Mistä hän olisi saanut sellaista selville?’’ Amos heitti ilmoille huolestuneen kysymyksen. Heillä oli kai jossakin välissä ollut keskenään säätöä, mitä se minulle kuului. Tiesin kyllä, että edes platinablondi ei antanut minun murhata tuntemattomia huvikseni. Eikä sillä, että sitä edes tekisin. Ei mieleeni tullut mennä kadulle ‘viattomia’ tappamaan.
‘’Ehkä hän oli nähnyt meidät, en tiedä. Menen Black Diamondiin illalla, yritän saada Victorin mukaani.’’ Puhuin rauhalliseen sävyyn kun jokainen nurkka oli syynätty, ‘’Käydään ostamassa Kieronille uusi puhelin, saat viedä sen sairaalaan.’’

Nimi: Razeback

15.02.2019 15:18
Käänsin katseeni rauhassa oranssihiuksiseen, joka puhui rauhassa, ilman kiirettä. Mies tahtoi jonkun seurakseni, mutta ymmärsin kyllä mitä tuo haki takaa. Hän halusi että joku olisi suojellut tai katsonut perääni, kuin olisin ollut pieni lapsi. Helvetti soikoon, mies, olin vanhempi kuin sinä. Ei ole minun vikani että sinulla on pikkusisko. Murisin mielessäni, vaikka silti päälimmäisenä tunteena myös minulla oli huoli. Se epävarmuus jonka tilanne aiheutti suorastaan riipi sisälmyksiäni.
"Parempi tulla." Totesin terävästi miehen suudelman jälkeen, seuraten tuon kulkua huoneen ovea kohti. Hätkähdin siitä että hoitaja oikeasti huitaisi miestä. Tuijotin kysyvänä ensin oranssihiusta, joka hymyili minulle ennen kuin kääntyi ovesta pois, sitten katseeni siirtyi vanhempaan hoitajaan pettymyksen ja epäuskonsekaisin katsein.
Nainen vain tuhahti itsekkäästi ja tuijotti minua hetken. Hän ei ensin sanonut sanaakaan, vaan raapusteli jotain paperiinsa.
"No? Mikä olo?" Tuo kysyi nopeasti ja innottomasti. Häntä ei vittuakaan kiinnostanut oloni.
"Elän." Totesin yhtä kuivasti, saaden ärtyneen mulkaisun puoleeni.
"Eli hyvä. Et tarvitse enempää särkylääkkeitä. Syödä saat vasta leikkauksen jälkeen." Tuo ilmoitti sellaiseen äänensävyyn että olisi keksinyt juuri itse toimintatavat. Ehkä keksikin, en olisi yllättynyt. Nutturapää poistui vahvoin kanta-askelin huoneesta, jättäen minut omaan rauhaani. Vettä olisin voinut haluta lisää, ja särkylääkkeitä, sillä kipu alkoi voimistumaan pikkuhiljaa. Mutta ilmeisesti en niitä saisi, ainakaan tuolta kyseiseltä rouvashenkilöltä.

Makasin hiljaa sängyssäni miltei kaksi tuntia. Olin omien ajatusteni kanssa, painotellen vaihtoehtoja ja mahdollisia lopputulemia tälle kaikelle. Kuka kuolisi ja kuka jäisi eloon, sitä en osaisi sanoa. Minun piti päästä pois sairaalasta mahdollisimman pian, en voisi jäädä hetkeksikään ylimääräistä aikaa maleksimaan. Kotiinkaan en voinut mennä, sillä aivan varmasti joku vahtasi asuntoani. Boblo Island oli turvallinen minulle, muttei Hyeonille. Siksi olisi hyvä, jos saisin jonkun aivan uuden asunnon, jonkun josta kukaan ei osaisi meitä etsiä tai yhdistää. Aivoni vetivät ylikierroksilla.

Lopulta minut keskeytti tuttu ruskeapäinen lääkäri, joka ensin koputti oveen ja sitten asteli huoneeseen.
"Oletko valmis?" Tuo kysäisi. Hänen perässään tuli kaksi hoitajaa paarien kanssa. Nyökkäsin vain terävästi. En jaksanut puhua, niin kauan olin ollut hiljaa.
"Hyvä." Mies hymähti hymyillen. Hoitajat avustivat minut paariin, lähtien sitten viemään kohti leikkaussalia. Matkalla Michael selitti minulle mitä leikkauksessa tapahtuu ja miten siinä edetään. Kuuntelin nätisti, vaikkei minua juuri nyt leikkaus voinut vähempää kiinnostaa. Mies sanoi myös että nukutuksesta herääminen saattaisi kestää parikin tuntia ja sen jälkeen minun tuli olla tarkkailussa toiset pari tuntia. Eli pääsisin lähtemään, hyvässä tapauksessa, vasta kahden aikaan. Murisin mielessäni. Ei minulla ollut aikaa tälläiseen.

Minut siirrettiin leikkauspöydälle. Henkäilin kivusta, joka sai hoitajiin liikettä. Sain maskin päähäni ja hengähdin syvään. Lääkäri kumartui kasvojeni eteen.
"Nuku hyvin." Michael hymyili karismaattisesti, ennen kuin napsautti laitteesta nappia, joka pisti unilääkkeen lipumaan suoneeni. Siristin silmiäni epäilevästi, katsoen miestä. Tuo otti kellostaan aikaa.
Äänet ympärilläni loittonivat ja tunsin kuinka lääke alkoi vaikuttamaan. Hitaasti suljin silmäni ja tietoisuuteni oli kadonnut.

Nimi: Yaryar

15.02.2019 14:33
Kuuntelin lähinnä vain Kieronin ääntä kuuntelematta sanoja. Hänen äänensä rauhoitti mieltäni. Sain olla hänen lähellään vielä hetkisen, nauttia seurasta.
“Toivoisin, että saisit jonkun tänne… seuraksesi.” Sana jota olisin halunnut käyttää oli suojeleminen, mutta tiesin kyllä Kieronin inhoavan tapaani kohdella häntä kuin pientä lasta. Ovi kävi ja käänsin viileän katseen tulijaan. Tantta seisoi ovella niin raivoissaan, että en voinut olla virnistämättä. Katseeni kääntyi kuitenkin välinpitämättömästi mustahiuksisen puoleen. Sormeni hipaisivat toisen poskea.
“Tulen takaisin elossa, lupaan sen.” Painoin kevyen suudelman toisen otsalle ennen kuin korjasin ryhtini naista mulkaisten. Saatanan kusimulkku vei minulta viimeisen hetken prinssini seurassa. Tantta oli ristinyt kädet rinnalleen, silmissä tuomitseva katse enkä voinut olla matelematta hänen ohitseen niin, että lyönti paperipidikkeellä osui suoraan takaraivoon. Se ei erityisesti sattunut, lähinnä kihelmöi - ei se liikettä kuitenkaan saanut minuun yhtään sen enempää.
“Nähdään, prinssi.” Kohotin käteni hyvästiksi ja soin Kieronille vielä yhden hurmaavan hymyn ennen kuin astuin ulos huoneesta.

Valitsin isäni numeron samalla kun kävelin pitkin sairaalan käytäviä hoitajien tuijottaessa murhaavasti. Enköhän tiennyt, että vierailuaikaa ei ollut tähän aikaan aamusta.
“Ay, onko sinulla kiire?” Kysyin kun Jong-Su vastasi puhelimeen. Satunnaista hälinää kuului taustalta, mutta isäni ei kuulostanut itse järin kiireiseltä - ei hän muuten olisi puhelimeen vastannut.
“Ei oikeastaan, mikä hätänä?” Tiesin kyllä, että ei hän ollut järin huolissaan. Kunhan pysyin elossa niin kaikki oli hyvin, sain tehdä mitä halusin.
“Voisitkohan maksaa Kieronin - tiedäthän; mustat hiukset, väsyneet kasvot - sairaalakulut?” Kysyin asialliseen sävyyn. Olkoot se lahja Kieronille - tiedä miten toinen muuten ne hoitaisi. Huumebisnes toisaalta tuotti hyvin, mutta kaipa tämä oli myös osakseen sellainen; ‘anteeksi jos kuolen’-lahja.
“Laita tiedot viestillä, yrittäkää pysyä nuoret poissa sieltä sairaalasta.” Jong-Su totesi hetken päästä näpytellen koneella jotakin - kuulin kaiken sen puhelimen lävitse.
“Tietenkin, nähdään.” Seuraavaksi olisin kuollut, en suinkaan sairaalassa, mutta isäni ei tarvinnut tietää moisia asioita. Puhelu sammui ja kirjoitin oitis isälleni viestiin mustahiuksisen tiedot. Kaikki jotka tiesin ja mitä saatettaisiin kysyä.

Kohotin katseeni ja näin vilaukselta hisseille kulkevan lääkärin. Lähdin juoksemaan toisen perään ehtien vielä tyylikkäästi jopa hissiin. Vilkaisin ruskeaverikköä joka tuijotti minua yllättyneenä.
“Pyydän Amosta tuomaan sinulle yhden puhelimen, viethän sen Kieronille?” Hymyilin niin kauniisti kuin suinkin. Lääkäri hymähti päätään pudistellen. Toinen arvasi kyllä, että meneillään oli jotakin rikollista.
“Yritä pysyä elossa.” Tummahiuksinen hymähti kulmat huolesta kurtistuneena. Olin saanut tarpeeksi asioita hoidettua, jotta saatoin jatkaa matkaani.

Nimi: Razeback

15.02.2019 09:37
Hymähdin vain miehen suudellessa minua. En minä huijannut häntä, kaikki oli ihan hyvin nyt. Kivut olivat hieman lievittäneet, vaikka väsymys painoikin päälle.
Hätkähdin myös itse soittoääntä. Katsoin kysyvänä miestä, joka otti puhelimen ja laski sen kaijuttimelle pedilleni. Amoksen ääni oli hengästynyt, kuin hän olisi juossut jotain karkuun. Kulmani kurtistuivat mietteliäästi kuunnellessani keskustelua. Aiden oli saanut jotain kautta tietää meistä, mutta miten? Ja mitä kaikkea hän tiesi? Sitä että näimme toisiamme, vai myös sen että meillä saattaa olla jonkinlainen tunneside.
Hyeon nousi nopeasti seisomaan. Hänen äskeinen rauhallinen olemus oli tiessään, vihan ja tietämättömyyden tullessa tilalle. Tuijotin itse vain puhelinta, nousten hitaasti istumaan vasten sängynpäätyä. Henkäisin pari kertaa syvään, kyljen taistellessa vastaan nousuani, mutta se rauhottui pian.

"Rauhoitu." Lähes käskin. "Älä mene suoraa päätä tapattamaan itseäsi. Jos Victor tietää jo, hän pistää miehen niin sinun kuin minunkin perään." Selitin loogisena. Kaikki tunteet olivat väistyneet hetkeksi sivuun, kun aivoni kävivät suurta taistelua siitä mikä oli paras suunnitelma.
"Toivottavasti soitto Victorille auttaa, mutta tuskin voit enää tulla tänne." Käänsin katseeni mieheen, antaen suudelman tuolle. Mielessä kävi myös inhottava ajatus siitä että tämä saattoi olla viimeinen kerta kun näimme.
"Äläkä tule tänne jos se vaarantaa meidät molemmat. Pystyn pitämään itsestäni huolta." Katsoin vakavana miestä. Hän tiesi etten ollut lapsi, minua ei tarvinnut suojella. Hän vain vaarantaisi molemmat, pahimmassa tapauksessa myös ulkopuoliset tulemalla takaisin.

Samassa huoneen ovi avautui. Sisään astui vanhempi, ruskeahiuksinen, nainen, sama joka eilen oli väsyneesti ja tahdottomasti avustanut minua. Hän pysähtyi lähes tyrmistyneenä ovelle ja näin selvästi kuinka ärtymyt nousi hänen kasvoilleen.
"Mitä helvettiä sinä teet täällä!?" Nainen murahti kovaan ääneen, katsoen pistävästi Hyeonia. "Virailijoita ei ole sallittu tähän aikaan. Ulos! Niinkuin olisit jo!" Tuo suorastaan huusi. Nainen käveli raskain askelin pedin luo, näyttäen siltä että olisi valmis lyömään Hyeonia kädessään olevalla paperipidikkeellä.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 22:30
“Älä huijaa minua tuolla tavoin…” Naurahdin päätä pudistellen ja kuljetin varoen huuleni toisen omille. Sormeni kulkeutuivat toisen kaulalle hellästi silittäen. Miten paljon nautinkaan olostani jo näin aamutuimaan ja ainoa asia mikä sai minut siirtymään takaisin paikalleni oli puhelimeni soittoääni. Kaivoin iPhonen taskustani kulmat kurtistuen. Baarimikko ei yleensä näin aamutuimaan ollut hereillä, joten asian oli oltava tärkeä.

“Mitä nyt?” Kysyin rauhallisesti laittaen puhelimen taas kaiuttimelle. Amoksen ääni oli hengästynyt, äänessä pieni paniikinomainen vivahde. Lapsenomainen, pervo kaverini oli tipotiessään.
“Aiden sai tietää teistä, onnistuin paskomaan hänen puhelimensa joten soitto Victorille ei ole mahdollista hetkeen. Harvalla on sen ryssän puhelinnumeroa, suosittelen sinua hoitamaan asia ennen kuin tieto leviää ja olette kuolleet.” Amos puhui nopeasti ja oli paikkapaikoin hankalaa saada sanoista selvää. Pääpointti tuli kuitenkin hyvin selville, kädet painuivat nyrkkiin.
“Kuka saatana?” Ärähdin nousten tuolilta johon olin majottunut. Aivan kuin ei olisi ollut tarpeeksi murheita. Kolahdus kertoi miten tuoli takanani oli kaatunut - yksi hailee.
“Selvitän sen, tule… tänne.” Amos katkaisi puhelun enkä voinut ollut ajattelematta, että mitä platinablondi teki seitsemältä Aidenin pienessä koirankopissa ja tiesi moisia asioita.

“Tsch… Suunnitelmien muutos, eiköhän ole aika laittaa se pieni kusimulkku haudan lepoon. En halua tietää mitä Victor tekisi jos tieto leviäisi. Pahimmassa tapauksessa se on levinnyt jo.” Vedin nahkatakin ylleni ja raahasin tuolin takaisin seinän vierustalle. Käänsin katseeni nyt Kieroniin.
“Kello on jumalauta seitsemän, eikö rikolliset voisi sen verran rauhoittua, että saisin viettää aikaa prinssini kanssa?” Murahdin kuin lapsi konsanaan - reaktioni saattoi johtua siitä, että Aiden oli todellisuudessa melkoisen yksinkertainen. Olin vuosia toiminut ihmisten kanssa, joiden älykkyysosamäärä ja oveluus oli omaa luokkaansa - yksi paska koiranomistaja muiden joukossa oli pieni ongelma. Kuljin rennosti toinen käsi taskussa mustahiuksisen vierelle vaatien vielä yhden suudelman toiselta.

Nimi: Razeback

14.02.2019 22:06
"Hmm, enköhän." Myhähdin. Silti tahdoin oman puhelimeni, ja kaikki numeroni. Inhotti elää tietämättömyydessä ja täysin muiden armoilla. Minun piti luottaa siihen että Hyeon palaisi yhtenä kappaleena, että lääkärit saivat kylkiluun hyvin paikoilleen, että Kael tosiaan oli puolellani ja hoitaisi Boblo Islandia. Kaikki oli niin epävarmaa ja haurasta, yksikin väärä liike ja molemmat olisimme kuolleet.

Pudistin päätäni hymyillen toisen huolelle.
"Oleb kunnossa." Mutisin hiljaa. Oli aika söpöä että toinen välitti niin paljon. Hän vaikutti hieman Kaelilta, mutta tiesin että olisin kuollut jos sanoisin sen ääneen.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 21:46
“Etköhän saa lainattua puhelinta keneltä tahansa?” Nauroin pehmeästi. Luultavasti ulos näytti siltä, että en edes välittäisi. Enkä minä tainnut paljoakaan itseäni tässä murehtiakaan vaan sitä, etten näkisi mustahiuksisen prinssin kasvoja, ruskeahiuksista prinsessaani tai platinablondia baarimikkoa joka olisi todella lyönyt minua jos olisi päässyt ajatuksiini ja saanut tietää olevansa vain ‘baarimikko’ eikä esimerkiksi kuningas.

“Sattuuko sinua?” Kysyin kuullessa kivuliaan henkäyksen toisen suusta. Kumarruin lähemmäs tutkien Kieronin kehoa kulmat kurtistuen ennen kuin nostin katseeni takaisin hänen kasvoihinsa. En tiennyt mitä tehdä ja olin valppaana kuin petolintu konsanaan valmiina toimimaan.

Nimi: Razeback

14.02.2019 21:17
Hymyilin vain miehen huokailuille. En voinut sille mitään että aika meni eteenpäin. Meidän oli vain taisteltava tiemme sen kaiken läpi löytääksemme lisää aikaa. Elämä ei ollut helppoa meidän kaltaisillemme ihmisille. Oikeastaan se oli varsin raadollista.

Katsahdin mieheen kysyvänä.
"Jos sinä et ole palannut, minulla ei ole puhelinta." Muistutin tuota. Toki voisin lainata sellaista, ei sen luulisi olevan ongelma. Mutta jos mies ei palaisi, en tiennyt mitä tekisin. Odottaisin? Mutta kuinka kauan. Jos Victor tekisi hänelle jotain... En halunnut edes miettiä. En pystynyt siihen juuri nyt.
Kivulias huokaus pääsi keuhkoistani, mutta ei fyysisen kivun takia. Minun pitäisi lopettaa ajattelu ja suunnitella sen sijaan. Yritin silti kannustaa itselleni, että kaikki menisi hyvin. Hyeon palaisi kyllä.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 21:05
Toisen vastaus siihen, että hän heräsi myös äsken ja käheä ääni hymyilytti. Ihmisten aamuiset äänet olivat suloisia.
“Voisiko aika vain pysähtyä? Haluan olla tässä vielä hetken kanssasi…” Huokaisin väsyneesti. En halunnut ajatella tulevaa viikkoa laisinkaan, en sitä miten joutuisin anella Victorilta lisäaikaa.

“Jos en ole palannut kolmeen mennessä takaisin niin soita Amokselle, jätän hänen numeron sinulle.” Lisäsin haukotellen viimein nostaen pääni ylös venytellen kissamaisesti. Vilkaisin kauluspaitaani. Olisi käytävä suihkussa ennen kuin lähtisin ihmisten ilmoille.

Nimi: Razeback

14.02.2019 20:55
Tuijotin kattoa, kuunnellen miten mies ähisi ja liikahteli paikallaan. Pidin tuon kädestä kiinni, ollen kuitenkin hiljaa. En tahtonut herättää tuota, sillä mies oli tuskin itsekkään nukkunut viimeöinä.

Viimein oranssihius liikkui, nosti päätään. Katseemme kohtasi ja pystyin näkemään väsymyksen tuon silmistä.
"Heräsin vasta itsekkin." Vastasin käheästi. Köhin muutaman kerran kurkkuani auki, sitten vain painautuen paremmin tyynyyni. Pari tuntia leikkaukseen. Ei minua jännittänyt itse leikkaus, vaan se mitä sen jälkeen tapahtui. Minun pitäisi levätä ja Hyeonin pitäisi olla metsästämässä päätäni. Saattoi olla että linnottautuisin joko Boblo Islandille tai hankkisin jonkun muun asunnon itselleni. En voisi mennä kotiin, en voinut luottaa siihen että Victor ei laittaisi muita perääni.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 20:32
En pitänyt näkemästäni unesta, halusin herätä. Uni oli ahdistava kaikessa rauhallisuudessaan. Mitään ei oikeastaan tapahtunut, symmetriset muodot vain valtasivat näkökenttäni ja erikorkuiset äänet karkoittivat loputkin unenomaiset ajatukset pääkopastani.

Mumina karkasi huulieni välistä kun käänsin pääni. Äänet kovenivat kovenemistaan enkä osannut kuvailla niitä; se ei ollut tietty ääni jota saattoi kuvailla helposti. Niitä oli erilaisia, välillä se saattoi muistuttaa enemmän palohälytintä kuin mitään muuta. Avasin silmäni äkisti ja tuijotin muutamia kymmeniä sekunteja eteeni näkemättä kuitenkaan erityisesti mitään. Lopulta kohotin katseeni niin ylös, että saatoin nähdä mustahiuksisen väsyneet kasvot.
“Huomenta prinssi, olisit herättänyt minut.” Haukottelin hieroen kasvojani peittoon huokaisten. En jaksanut nostaa itseäni ylös.

Nimi: Razeback

14.02.2019 20:15
Heräsin aamun ensimmäisten säteiden paistaessa kirkkaana verhon raosta. Hengitin raskaasti sisään, joka oli ensimmäinen virhe. Kylkiluu puristi keuhkoa, aiheuttaen pistävän kivun kylkeeni heti. Ähisin juuri heränneenä takaisin tyynylleni, puristaen hampaita yhteen.

Tunsin käteni olevan jossain kiinni ja huomasin oranssihiuksisen miehen vierelläni. Hän makasi sängyllä, mutten ollut varma oliko tuo unessa vai hereillä. Hengittelin rauhallisesti, katsoen kelloa. Vasta tulossa seitsemän. Tarkoittaen että olin nukkunut maksimissaan kolmisen tuntia. Huokaisin väsyneesti, puristaen miehen kättä omallani. Toinen oli ollut vierelläni koko yön, kuin olisin ollut hänen pitkäaikainen vaimonsa. Hymy nousi huulilleni. Typerä, hassu ajatus.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 19:59
Pitelin toisen viileää kättä omieni välissä kuin suojellen sitä pahalta maailmalta. Sillä hetkellä tiesin, että en koskaan ollut tuntenut näin ja tuskin tulisinkaan. Se oli outoa enkä tiennyt saatoinko pitää moisesta - olimme tunteneet muutaman kuukauden jos sitäkään ja hän oli vastikään lämmennyt minulle. Halusin siitä huolimatta olla prinssin vierellä ja suojella toista. Tarkkailin täysin rauhallisesti mustahiuksisen kasvoja. Kenties viimein toinen saattoi rauhoittua nukkumaan ja minun ei tarvinnut huolehtia. Aamulla hakisin toiselle uuden puhelimen ja soittaisin Victorille. En päästäisi mustahiuksisen kädestä ennen kuin olisin varma, että toinen nukkuisi.

Nimi: Razeback

14.02.2019 19:22
Hymähdin vain miehen puheelle. Silmät painuivat uudestaan kiinni. Äänet tuntuivat kaukaisilta, ja minusta tuntui että olin tulossa hulluksi, tai menettämässä järkeäni. Etsin kädelläni toisen käden, tarttuen siihen hiljaa. Se oli kuin kiitos siitä mitä toinen oli tehnyt minulle, vaikka saattoikin tuntua vain heikolta otteelta.

Naurahdin henkeni välistä. Hyeon oli hauska, kun niin halusi, mutta ehkä se oli hänen karismansa salaisuus. Tai sitten se oli hänen komeat kasvonsa ja terävä kieli? Hm, en tiedä, mutta jokin hänessä veti ihmisiä puoleensa. Ei ainakaan hänen ensivaikutelmansa, jos se on samanlainen muille kuin se oli minulle.

Uppouduin outoihin ajatuksiin, pyörien jossain unen ja valveillaolon rajamailla, välillä hengähtäen syvästi. En tiennyt nukahdinko vai en.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 18:52
“Minun täytyy huolehtia jostakin sellaisesta josta välitän. Miten muuten tämä joku pysyisi hengissä?” Kysyin pehmeästi. Kunpa toinen olisi tajunnut pitää silmänsä kiinni, kenties uni olisi vain tullut ja vienyt mukanaan. Naurahdin mustahiuksisen viimeisille sanoille.
“Ja kusipää, hullu, idiootti ja helvetin ihastunut sinuun.” Jatkoin listaa virneen tapainen huulilla. Olihan noita nimiä ajan saatossa kertynyt. Minun puolesta nimekseni sai sanoa mitä vain, kunhan oli itse vastuussa siitä mitä minulle keksityt hassun hauskat nimet aiheuttivat keksijälle. En minä koskaan ollut sanonut ettenkö hakkaisi hulvattomista nimistä.

Nimi: Razeback

14.02.2019 18:43
Silmäni painuivat hitaasti kiinni. Olin väsynyt, myönnän, mutta en tiennyt pystyisinkö nukkumaan. Hymyilin vaivalloisesti miehen suuntaan, avaten taas silmäni. Tuon sanat olivat kauniita, ehkä jopa liian.
"Älä sinä minusta huolehdi. Huolehdi itsestäsi ensin." Puhuin hiljaa ja käheästi. Uni tosiaankin kiusasi, suorastaan kidutti kehoani.
"Niin taidat tehdä." Naurahdin kuivasti. "Olet outo." Totesin hiljaa.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 18:36
Mutristin huuliani, kyse oli siis siitä, että keho ei suostunut rauhoittumaan. Tunnustelin nahkatakin taskuja tuntien pian käteni alla tutun minigrip-pussin. Vilkaisin edessä olevaa. En tiennyt uskaltaisinko edes tarjota hänelle mitään Amoksen pillereitä, koska en todella tiennyt miten ne toiseen vaikutti saatika miten ne vaikuttivat tulevaan leikkaukseen. Ja mies oli puhunut vain nuoruusvuosien aineen käytöstä, joten ilmeisimmin hän oli päässyt kuiville. Ristin kädet rinnalleni huolestuneet rypyt muodostuen otsalle.

“Minä tekisin mitä vain, että saisit nukuttua…” Huokaisin raskaasti huulten koskettaessa miehen otsaa, “Oikeastaan taidan tehdä mitä vain vuoksesi, milloin vain - ilman suurempaa syytä.” Naurahdin hiljempaa sormien kulkiessa toisen kasvoilla.

Nimi: Razeback

14.02.2019 18:03
"Olen." Huokaisin. Tuijotin kattoa, tuntien kuinka ympäristö pyöri. Lopulta käänsin pääni hyvin hitaasti miehen puoleen. Silmiä alkoi kirvelemään, luultavasti unettomuuden takia. Huokaisin syvään.
"Nukkuisin jos pystyisin." Sanahdin väsyneesti hymyillen. Uni ei ole ollut vuosiin hyvissä väleissä kanssani, enkä tiennyt mikä siihen olisi auttanut. Joskus kokeilin marketin unilääkkeitä, mutta ihan turhaa touhua. Kehoni ei halunnut nukahtaa sitten millään. Joskus oli parempi, joskus en ollut edes väsynyt viikkoihin. Se oli omituista.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 16:40
“Oletko kunnossa?” Kysyin huolestuneesti, toisen kasvoja tutkien tarkkaavaisesti. Hänen suustaan aikaisemmin kuulunut henkäisy ei kielinyt mistään hyvästä.
“Kieron, sinun on nukuttava.” Huokaisin hiuksiani haroen. Moinen valvominen ei tehnyt hyvää paranevalle keholle, enkä halunnut toisen valvovan aamun pikkutunneille asti.

“Minä pyydän, vaikka poikaystäväsi en olekaan.” Hymisin sormet kulkeutuen toisen silkkisiin hiuksiin. En vieläkään uskonut toisen menevän nukkumaan kiltisti, ilman vastaväitteitä. Hän oli kuin lapsi konsanaan.

Nimi: Razeback

14.02.2019 14:41
Silmäni painuivat hetkeksi väsyneen hitaasti kiinni.
"Minulla ei ole muuta kuin aikaa." Hymähdin vastaukseksi toiselle, vasta lauseen jälkeen avaten silmäni. Katsoin miestä vieressäni rennoin ilmein. Oumituinen ilmestys tosiaan.

"Minä?" Kysyin epäuskoisesti naurahtaen. Mitä minä olin tehnyt? Hänhän se minut oli pelastanut. En jaksanut uskoa että olisin pelastanut hänet millään tavalla. Pudistelin hitaasti päätäni. Huone pyöri ympärilläni epämukavasti, kuin olisin ollut humalassa. Hymähdin terävästi tunteen aiheuttamalle epämukavuudelle.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 14:26
Kurtistin hetkellisesti kulmiani. Eikö toinen todella välittänyt muuten kuin aineissa? Ei hän näyttänyt välinpitämättömältä kanssani joten oliko se ollut vain nuoruusvuosien aiheuttamaa vai olinko poikkeus?

“Minä haluan paljon asioita rakas, mutta sinun kanssasi… tarvitsen aikaa.” Hymy kohosi huulilleni. Toivoin, että mustahiuksinen olisi nukkunut ennen leikkausta, mutta toive oli luultavasti täysin turha - Kieron ei harrastanut nukkumista kovinkaan innokkaasti.
“Koska olet minun prinssini, sinähän tässä saavuit minut pelastamaan.” Käänsin päätäni sivulle naurahtaen. Ajatus oli minulle täysin itsestään selvä, huonosta alusta huolimatta istuin nyt tässä eikä minulla ollut hajuakaan missä välissä tämä kaikki oli tapahtunut. Minä panin kaikkia, en muodostanut tunnesiteitä ja nyt edessäni makasi huonossa kunnossa oleva kuollutta muistuttava mustahiuksinen, jonka kasvoja sivelin ja jolle puhuin kuin ihastunut teinityttö.

Nimi: Razeback

14.02.2019 08:41
Naurahdin kuivasti. Kyllähän moni minua halusi, ainakin kokeilla. Ja monesti suostuinkin. Ihmettelen silti etten ole saanut vielä mitään sairauksia.
"Lähinnä muut ikäiseni silloin." Myhähdin. "En tainnut kertaakaan tehdä aloitetta. Muut odottivat että olin tarpeeksi aineissa välittääkseni." Selitin hiljempaa. Ei minua kertaakaan raiskattu, joka on sentään positiivista. Suostuin yleensä aina ehdotuksiin, joten sitä tuli naitua milloin kenenkin kanssa. Pysyin onneksi lähinnä ikäisteni seurassa.

Käänsin päätäni niin että näin oranssihiuksisen. Tuo tunnusti halunsa minulle oudolla äänensävyllä, hän oli tosissaan. Tuijotin hetken odottavana, kunnes toinen selvensi asiansa. Se sai minut naurahtamaan. Vai että muunkin kuin kyrvän perässä. Vaikea sitä oli uskoa, mutta ei se lopulta niin kaukaa haettua ollut.
"Mitä muuta sitten haluat?" Kysyin leikkisästi, väsyneen hymyn nousten huulille. "Ja miksi kutsut minua prinssiksi?" Sana oli heti särähtänyt korvaani. En oikein nähnyt itseäni satujen prinssi-uljaana, joka ratsastaisi valkealla ratsulla auringonlaskuun.

Nimi: Yaryar

14.02.2019 08:22
Ennen kuin mitään vastasin niin katsoin miten toinen kivun takia joutui laskeutumaan takaisin selälleen. Nojasin sänkyyn kasvoilla tyyni ilme, oikean käden sormet kulkivat pitkin mustahiuksisen kasvoja.
“Kuka halusi? Eikö sinun kaltaiselle prinssille löydy ottajia?” Äänestäni saattoi kuulua epäilys. Hänhän oli suloinen ilmestys. Ainakin minun silmissäni.

“No mutta, minä haluan sinut.” Käänsin päätäni sivulle, huulille levitin lapsenomainen hymy. Saatoin olla outo monien mielestä, mutta minulle moinen asia oli yksi hailee. Olin paljon asioita oudon lisäksi, joten eiköhän se mukaan mahtuisi.
“Äläkä käsitä tätä nyt tahallasi väärin prinssi, toki minä kyrpääsi haluan, mutta ei se ole ainoa asia.” Jatkoin vielä silmät tuikkien kuin tähtitaivas.

Nimi: Razeback

14.02.2019 07:29
Vedin pääni takaisin omalle puolelleni, puhisten hiljaa kivun takia. Kylkiluu ja olkapää eivät pitäneet siitä että liikuin ja osoittivat nyt mieltään. Kuitenkin pidin katseeni oranssihiuksisessa, hymähtäen tuon sanoille. Vai poikaystävä. Se oli outo ja uusi asia, sillä en ollut ajatellut asiaa vuosiin. Seurusteleminen kuulosti niin viralliselta ja raskaalta taakalta, etten ollut hallunnut ottaa osaa sellaiseen. Oliko nyt asiat muuttuneet?

Rauhallisisn elein katselin miehen kasvoja, katseen välillä liukuessa alemmas, tuon vaatteita tutkimaan. Hyeon halusi tietää paljon, mutten voinut syyttää häntä, en ollut kovin oma-aloitteinen kertomaan itsestäni.
"En virallisesti." Vastasin ensin lyhyesti, mutta jatkoin henkäyksen jälkeen. "Kun vedin aineita, lähinnä vain panin sitä kuka halusi. Kai mulla pari muutaman kuun mittaista teinisuhdettakin oli." Hymähdin kohauttaen olkapäitäni. Liike kuiteenkin kirpaisi mukavasti, saaden minut kaatumaan takaisin makuuasentoon sänkyyn. Tuijotin kattoon, muistellen niitä muistoja jotka olivat päähäni jäänyt. Moni oli hataria ja rikkonaisia, jotkut olivat kirkkaampia, mutta lyhyitä pätkiä tietyistä ihmisistä tai tapahtumista.

Nimi: Yaryar

13.02.2019 22:32
Tunsin toisen kielen nuolaisevan korvankulmaa enkä voinut estää pientä henkäisyä karkaamasta huulieni välistä. Kyllä mustahiuksinen prinssi osasi yllättää välillä. Toisen sanat saivat hymyn huulilleni.
“Ihmeellistä jossittelua, minun täytyy siis edetä säädöstä poikaystäväksi jotta pysyisin edes elossa.” Naurahdin matalasti lämpimät sormet kulkeutuen toisen niskaan hellästi sivellen. Poikaystävä kuulosti oudolta korviini, olin aina ollut lähinnä huora tai leikkikalu tietylle venäläissyntyiselle, joka piinasi ajatuksiani. Yleensä kuitenkin panin ketä huvitti ja jos siitä jotakin tuli joskus niin ennen pitkään kyllästyin - niin se toimi edelleen.

“Oletko koskaan seurustellut?” Kysyin mietteliäästi. En tiennyt oliko hänellä muita kuin kaverisuhteita - jos edes niitäkään. Ei hän vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä joka seurusteli tai edes kaipasi minkäänlaista suhdetta elämäänsä. Tai niin olin luullut tähän päivään asti, tällä hetkellä en kuitenkaan ollut aivan varma. Toki minä olin hänen talutusnuorassaan kuin koira konsanaan, mutta siitä huolimatta se oli erilaista. Hän kyllä sai kiskottua minut luokseen väkivalloin tai kutsumalla nätisti - kumpi tahansa keino oli käytettävissä ja minä tottelisin kiltisti molempia.

Nimi: Razeback

13.02.2019 21:52
Katsoin suoraan syvälle miehen silmiin. Niin käskytin, ei siinä ollut mitään ihmeellistä, olin tottunut siihen. Ja tottunut myös että muut tottelevat.

Virnistin pienesti miehelle. Ei tietenkään niin... Eihän tuo idiootti mitään muuta tehnytkään. Asetti itsensä ja muut vaaraan alati, ainakin mitä minä olin nähnyt.
"Osaan pitää huolta itsestäni. Vaikka murtuneella kyljellä." Hymähdin hiljaa, tuntien miehen sormet kasvoillani. Omakin käteni kiipesi ylös toisen käsivartta, laskeutuen lopulta kasvoille.
Hyeon tuli lähemmäs virne kasvoillaan. Kallistin hieman päätäni, jotta tuo pääsi lähemmäs. Hänen hampaansa osuivat korvaani, saaden kylmät väreet selkäpiihin. Henkäisin pinnallisesti, kunnes nojauduin myös itse lähemmäs toista.
"Ja jos mä olisin sun poikaystäväs, pitäisin sut poissa ongelmista." Annoin takaisin samalla mitalla, nuolaisten leikkisästi toisen korvankulmaa.

Nimi: Yaryar

13.02.2019 21:38
Kuuntelin miehen hengitystä, yritin tuudittautua siihen. Tiesin, että panikoin lähinnä vain sen takia että tiesin mitä Victor voisi tehdä. Se oli kuitenkin vain ajatusleikkiä. Soittaisin hänelle huomenna, kunhan olisin saanut hankittua prinssille uuden puhelimen. Hymy kohosi kuitenkin äkisti huulilleni kun kuulin käskyn. Kohotin kasvoni, sormet kulkeutuen toisen kasvoille.
“Sinähän käskytät minua, miten… suloista.” Hymisin pehmeämmin, vaikka katseeni oli vakava ja leukaperät edelleen kiristyneet. Koko kehoni oli jännittynyt.

“Minä? Tekisin jotakin ajattelematonta? En tietenkään.” Pakotin kasvoilleni leveän virneen. Enhän minä koskaan mitään tyhmää tai ajattelematonta tehnyt.
“Mmh… Suojele itseäsi sitten hyvin, tarvitsen sinua.” Käänsin pääni sivulle, sormieni silittäessä mustahiuksisen kasvoja. Oikeasti rauhoitin vain itseäni puhumalla ja koskemalla toiseen. Jos olisin ollut yksin niin olisin vain ryypännyt yön. Sormeni kulkivat toisen silmäpusseille ja pudistelin päätäni kumartuen lähemmäs toisen korvaa.
“Jos olisin poikaystäväsi niin pakottaisin sinut nukkumaan enemmän.” Kuiskasin hiljaa hampaiden hipaistessa kuin vahingossa korvalehteä.

Nimi: Razeback

13.02.2019 21:22
"Totta kai. Hän varmasti tahtoo tietää rottani henkilöllisyyden." Naurahdin hiljaa. Sitten hiljenin. Katsoin tarkkaavaisesti miestä, joka kaivoi puhelinta taskustaan. Tuon kasvojen lihakset tuntuivat jännittyvän luettuaan hänelle tulleen viestin.
Pian sain itsekin tietää mistä oli kyse, kun oranssihiuksinen ojensi puhelimensa eteeni, niin että helposti näin näytöllä lukevat tiedot. Siinähän ne, nätissä listassa, nimeni Kieron Warwik, pituuteni, painoni, jopa hiusten ja silmien väri. Oikeaa etunimeäni oli vaikea kaivaa, edes Victorin miesten. Olin siihen asiaan tyytyväinen, mutta en muuhun. He olivat saaneet jopa kuvia minusta, kun kävelin kaupungilla tai tehtaiden luona. Ovelia paskiaisia tosiaan.
Hyeon oli tunkenut kasvonsa hiuksiini siksi aikaa, kun luin ja puhui pian. Hän vaikutti säikähtäneeltä, vakuutellessaan ettei anna kenenkään koskea minuun. Pudistin päätäni ja taputin miehen olkapäätä pariin kertaan. En ollut avuton, johdin jengiä.
"Kerää ittes." Sanoin lähes käskien. Se yleensä toimi hätääntyneiden ihmisten kanssa, varsinkin jengiläisten, he olivat oppineet ottamaan vastaan käskyjä, joten se rauhoitti heidän mieltään.
"Älä tee mitään ajattelematonta. Mä oon turvassa täältä ja kunhan saan aseen heti kun pääsen pois sairaalasta, pystyn suojelemaan itteeni." Ääneni oli rauhallisen tasainen, lähes normaali monotoninen itsensä, mutta tietty lempeys kuului silti.

Nimi: Yaryar

13.02.2019 20:56
“Sinun täytyy varmasti jutella tästä pomollesi, hmm?” Kysyin toisen käden sormien kulkeutuen takaisin toisen hiuksiin samalla kun oikea käteni kaivoi taskussa olevan puhelimen josta oli hetki sitten kuulunut viestiääni. Kasvot vakavoituivat kuin taikaiskusta käydessäni läpi tuntemattomasta numerosta tulleet tiedot. Kieronin tiedot. Kurtistin kulmiani, juoksupoika oli saanut pelottavan hyviä kuvia mustahiuksisesta prinssistä. Liu'utin puhelimeni Kieronin eteen jotta hän pystyisi lukemaan viestit ja katsomaan kuvat. Hautasin kasvoni miehen hiuksiin huokaisten, en pitänyt tästä laisinkaan.

“Hankin lisäaikaa, en anna kenenkään koskea sinuun…” En uskonut, että paniikki kuului äänestäni vaikka mieleni panikoi, “Voin soittaa hänelle vaikka heti.” Hyvä on, minun oli rauhoituttava. Vedin sisään mustahiuksisen ominaistuoksua, rauhoitin itseni lähes pakolla. Suljin silmäni ja huokaisin. Tästä oli turhaa vielä panikoida, varsinkaan nyt kun olin Kieronin seurassa - juuri sen ihmisen, jonka kanssa halusinkin.

©2019 Dead Rain - suntuubi.com